Moikka. Toivottavasti kesä ja aurinko helpottaa, se on aitoa luomulääkettä meille ahistuneille maalaisille. Ihan ulkoilmaelämää elämme nyt täällä ja yritän varmaan alitajuntaisesti tankata itseeni aurinkoa , koska kilpikonnaani hoidan juuri sillä kaavalla : nyt d-vitamiinia kuoreen, talvi sujuu sitten paremmin...
Elämä on aina katastrofi. Sen tosiasian sietäminenhän ratkaisee, kuinka jaksaa arkista puskemista,... tavoite on tietysti suunta eteenpäin. Toisinaan tulee kuitenkin tunne, että pää loppuu ennemmin kuin edessä oleva seinä.
Ukkosta, hellettä ja silmäripsistäkin valuvaa hikeä uhmaten keritsin ihan normisaksilla naksutellen mustan lampaan. Sillä oli ihan hirvittävän tukala olla villapaidassaan, vaikka olikin keväällä keritty.
Efexor on mielestäni mielialalääkkeiden ykkönen. Ainoa hankaluus sen käytössä on vieroitusoireet, jos siitä haluaa eroon... itse olen kuitenkin päättänyt elää Efexorin avulla koko masentavan loppuelämäni, koska ihan oikeasti kaiken katastrofin keskellä ja hirvittävien ulkopuolisten paineiden alla Efexorin tuella olen siltikin ihan älyttömän jaksava, kestävä, sietokykyinen ja onnellinen maalla elävä vanha akka.
Ja kun Ryhtyminen alkaa tuntua ylivoimaiselta, käännyn ystäväni Xanorin puoleen. Yhteistyömme on saumatonta.
Sitä samaa toivon sulle Timppa ja muillekin, lääkkeet on vain kemiaa ja niitä tosiaan voi käyttää, jotta jaksaa elää. Ihan onnellisena...