Niinpä,Helemi.Sitä minä nyt elän.En tiedä vielä mitä haluan ja tarvinneeko ees haluta mitään.Olen ja elän kun en muuta voi.Jos minulla olisi jotain minkä vuoksi taistella,asiat olisi toisin.Menetin kaiken.Jopa itsenikin.Kävelen usein hautausmaalla,katson näkemättä ihmisten hautakumpuja ja kuljen kuin elävä kuollut.Se paikka rauhoittaa.Ei siellä tarvitse tuttuja nukkua,kunhan kävelen. Luin noita edellisiä juttuja talvelta ja luin kuin oudon ihmisen tekstiä,ei se satuttanut,ei tuntunut omalta.Tuolla piialla oli vielä kuvitelma ja kipinä elää,selvitä.Kuin olisi ikuisuus talvesta.Paikkoja kipuaa,siis elän.Kiitos että kuuntelit.

Minulla olisi paljonkin sanomista, mutten voi sitä näin julkisesti sanoa...mutta jotenkin näen sinussa itseni ja olisi hyvin suuri halu auttaa, jos ei muuten niin kuuntelemalla. Sillä tiedän itse, että ongelmat suurenevat, kun niitä omassa päässä jauhaa, eikä niihin löydy minkäänlaista ratkaisua, kiertävät vain samaa kehää.

Voi kunpa olisikin joku joka istuisi viereen ja olisi hetken ja kuuntelisi.Joku joka ei tekisi sitä vain hyötyäkseen tai velvollisuuden vuoksi.Mies tekee lähtöä uuden "vaimonsa" luo.Saa sitä mitä minä en ole.Navettaan tuskin uusi frouva menee. Ihan piruuttani en ole hänelle riipaksi jäänyt,eihän minulla ole minne mennä.Tällainen rampa ja raihnainen akka ei työmarkkinoilla ole sitä kysytympää sorttia,mitäs luulet? Myin sitten viimeisetkin juuret kotipaikkakunnalla,ei ole enää syytä miksi olisin niitä siellä pitänyt.Viimeinenkin syy on haudattu.Lapsille jakelin mammonat,mitä sitä olisin itsellä pitänyt,mihin tarvinnut,lapsille edes pieni ilo minulta. Mitä tarvitsen,sitä ei rahalla saa ja eipä enää muutenkaan.Halauksen,pienen sanan joskus,sen että joku huomaa minun olevan olemassa.Muutenkin kuin vain silloin kun jotain on tekemättä tai jotain on tehty väärin. Ovi kolahti,olenpa piika nyt yksin talossa ja voin olla aamuun asti vaikka päälläni seisten. On hän eron hakenut,ei puhu mitä aikoo ja mitä minulle tapahtuu.Seuraava lähtijä olen minä,kaippa se minut yli kynnyksen kampeaa pois tieltä.Ootellessa sitä päivää,istutin keväällä omenapuita,vanhat olivat kurjan näköisiä.Nyt katselen ikkunasta niitä taimia ja mietin kuka niitä ensikeväänä leikkaa jos kukaan. Isäntä on aina jättänyt minulle mm.elikoiden poistamiset.Huvittaa kun mietin,kenet hän saa minut poistamaan!

Hylkää
Minulla on nettiyhteys ollut poikki. Kirjastossa olen ja katsoin, onko tässä viestiketjussa uutta. Olen todella iloinen, että sinä olet jälleen kirjoitellut. Kun saan yhteydet kotiin, luen kaikki ja kirjoittelen sitten. Nyt tämä yhteys päättyy, etten sitä voi tässä tehdä. Mutta toivotan sinulle kovasti jaksamista. Olen ajatellut sinua ja ollut huolissani, kun lopetit keväällä niin lannistuneissa tunnelmissa.🙂🌻🙂🌻Aamu

Aamu,sanaton on se mitä tunsin kun huomasin sinun kirjoittaneen.Vaikeaa oli kevät,kävin läpi taas sen saman mitä lukematon kerta olen tehnyt:en saanut itseäni hengiltä vieläkään.Olen kai niin monet myrkyt syönyt että olen jo immuuni. En tiedä ymmärrätkö miten lopussa olin ja silti elän,vasten tahtoa yritän katsoa sen seuraavan aamun vaikka kuolema olisi kaikkien kannalta paras ratkaisu. Nyt tuntuu ettei sen ole niin väliä itsellekään mitä tunnen.elän ja en sille mitään voi.En jaksa enää sitä heräämistä takas tähän tuskaan,se tuntuu pahemmalta kuin tämä jatkuva helvetti.Olen turta,en tunne muuta kuin navetassa eläinten luona. Itse olen itseni pahin vihollinen,ei kiveä voi rakastaa eikä siitä voi edes välittää. Oikeastaan olen hyvilläni siitä että olen näkymätön,minun ei tarvitse enää satsata kehenkään eikä mihinkään. Nyt elän vain itselleni.Maailmaani ei mahdu ketään.Lasten vuoksi minun ei tarvitse enää jokainen päivä olla läsnä.Nuorinkin pääsee jaloilleen ja pian lentää maailmalle ja onhan heillä isänsä.Isänä hän on eri kuin miehenäni oli. Kun sanotaan,ettei päivääkään vaihtaisi pois...minä kyllä vaihtaisin! En jaksaisi uutta elämää,tässäkin on tarpeeksi. Lypsyllä joskus ajattelen miten,jos olisi toisin...minulla olisi ihminen joka välittäisi.. sitten huomaan miten hyvin toisaalta on,minulla ei ole ketään.Minun ei tarvitse ajatella muita kuin niitä jotka ovat lihaa ja vertani.Heillä on oma elämä ja en kuulu siihen. Voin ajatella niitä jotka ovat aina minua tukeneet,eläimiä.Ne eivät minua soimaa,eivätkä vaadi minulta enempää kuin mihin minusta on.Minulla ei ole ystäviä joita tavata,puhua,mutta ei minulla ole myöskään "ystäviä",jotka pettävät,puhuvat selän takana pahaa minusta tai loukkaavat minulle rakkaita. Järjellä ajatellen olen siis onnellinen.Elän navetassa sen näköisenä kun satun olemaan,en tarvitse kenenkään hyväksyntää. Kaupasta saa ruokatavarat puhumattakin ja tuttuja ei vastaan tule kun niitä ei ole. Enää en maalaa hiilipirujakaan,kädet eivät tottele.Ehkä minä viimein löysin rauhan.

Hylkää
Kyllä minä ymmärrän, mitä sinä tunnet. Kuvaat sen niin ilmeikkäästi. Keväällä olit niin toivoton ja luopunut, että tuntui todella pahalta. Etkä ole valitettavasti vieläkään saanut elämänhaluja. Mutta voin kyllä ymmärtää senkin. Sinulla on ollut niin rankka elämä ja rankkoja kokemuksia lapsesta lähtien, ne eivät voi olla vaikuttamatta. Ja lähelläsi ei ole ihmisiä, jotka tekisivät sinulle hyvää ja osoittaisivat aitoa välittämistä

Ei ole mikään ihme, että voimasi ovat vähissä. Mutta jos nyt ero on sinulle ajankohtainen, tulee olosuhteisiisi muutos. Ja muutos voi olla hyväksi! Rankkaa se tietysti on, jos kaikki on aloitettava alusta. Mutta siinä on mahdollisuus myös parempaan.

Lähelläsi olleet ihmiset ovat kohdelleet sinua todella väärin ja lapsesta pitäen häirinneet kehitystäsi. Ei ole sinun vikasi, että sinulla on vaikeaa. Se on niiden pahojen ja/tai heikkojen ihmisten vika, jotka ovat häirinneet kehitystäsi.

Jos tuntuu, ettei kukaan rakasta ja välitä, rakasta itse itseäsi! Tee sitä, mikä tuntuu sinusta hyvältä. Olet ansainnut onnea elämääsi. Hemmottele itseäsi vaikka pienillä asioilla.

Ajattelen sinua lämmöllä ja toivon hartaasti, että saat valoa elämääsi!

Aamu

Voi Aamu,pääsin pitkästä aikaa koneelle.On minulla olentoja rakkautta minua kohtaan,eläimet ja niiden rakkaus on aitoa.Muutin navetan ylisille,seura on parempaa siellä.Mies on alkanut "kotiuttaa"uutta rouvaa ja eihän piika parane jaloissa pyöriä.Olin pari päivää ihan miehelle ilmoittaen poissa,ajattelin katsoa hoidetaanko eläimet.No,huonosti oli käydä.Ei ollut navetta kiinnostanut.Pitänee katsoa kun talvi tulee riittääkö ylisillä lämpö asumiseen,pitäneekö etsiä kyliltä kortteeri jos frouva vaikka asumaan taloon muuttaa.Elämä on paljon helpompaa kun ei oleta elämältä liikoja,pitkästä aikaa ellei ensimmäistä kertaa elämäni aikana,tunnen olevani onnellinen ja vapaa.Kuulostaa varmaan hullulta,mutta luulisin olevani "selväjärkinen".Kun olen poistanut elämästäni kaiken muun,en kuule mitään huutoa,en pilkkaa,móitetta.Enkä anna minkään satuttaa,koska en välitä.Hoidan eläimet niin kauan kuin ne hoidettavana on,muut niitä eivät hoitele se tuli selväksi,jos se päivä tulee ettei niitä ole,katson sitten mitä jää jäljelle.Aamu,ei minulle aurinko enää paistele mutta pilvetkin ovat kauniita!En tiedä koska ja pääsenkö koneelle mutta kiitos sinulle että jaksoit tukea.Ja kaikille muillekin raikasta syksyä!

Minnoon tuosta "hylkää":n elämästä ja systeemeistä, semmosta mieltä, että teksti olis painokelvotonta ja se olis höystetty kaikilla mahdollisilla kirosanoilla, etu- ja takaperin. Kuvitelkoo mielessännä, miten pahasuinen savolaesakka kirroo, puhesakkeus on noppeempi kuin polokusinger ja iän yhtä paha, ku miehellä vehekeehin jiätyä oven välliin.
Joten säästän moden hermoja.

Mie olen helemin kanssa just samaa mieltä, karjalaisittain. Seuraava teksti oman sensuurin jälkeen;

Hylkää kuule, maalaiselämää tuntematta oikeasti, uskon että sielläkin ihmisarvon ja hyvän elämän kriteerit on korkeammat kun navetan ylisillä asuminen ja toisten palveleminen. Teet elukoillekin karhun palveluksen kun et laita muita ihmisiä vastaamaan omasta elannostaan...vai luuletko asioiden muuttuvan eläinten kannalta hyväksi jos ja kun itse kykene niitä hoitamaan esim. kolmen vuoden päästä.

Ukkos jatkaa samaa rataa just niin kauan kun sie sen mahdollistat ja on tyytyväinen kun toimit niinku toimit.

Lähe pois, hae kunnalta tai kaupungilta asunto ja toimeentulotuki, tee lähtiessäs ilmoitus jollekin läänineläinlääkärille, että valvoo karjan hoidon jatkumista, sinun vastuun on päätyttävä siihen. Ota elämäsi omiin käsiin ja tee siitä vihdoinkin itsesi arvoinen 🙂🌻

Oikein paljon lämpimiä ajatuksia kovasta tekstistä huolimatta!
-val

Hylkää!
Tulee mieleen, että sinun kannattaisi kirjoittaa omaan tukeen, jolloin saisit henkilökohtaisen vastauksen. Tällöin muut eivät pääse lukemaan kirjoitustasi eivätkä vastausta. Vastaus on tukihenkilön kirjoittama.

Minulla on itselläni täällä tukinetissä tukihenkilö. En viitsi valittaa muille, koska aina näyttää löytyvän henkilöitä, joilta saa masentavia vastauksia. Minusta se toimii hyvin.

Olisi kiva tietää, miten sinulla menee. Toivon hartaasti, että saisit voimia ja elämäsi kääntyisi parenpaan päin. Ymmärrän, ettei jaksa olla ihmisten keskuudessa, jos heiltä saa enemmän pahaa kuin hyvää. Jotta elämä olisi mukavaa, kaipaisi kyllä hyviä ihmiskontakteja tai ainakin mukavaa rupatteluseuraa. Luetko kirjojaNiissä on aivan uusia, mielenkiintoisia maailmoja, eivätkä ne hyppää silmille.

Hei, muistatko vielä minua...

Lämpimät terveiset ja jaksamista Sinulle.

Yritähän jaksaa pitää omat ajatuksesi niin myönteisinä kuin suinkin! Maailmassa riittää
kyllä murheita, joten niihin ei kannata keskittyä!

Kaikkea hyvää ja elämässä eteenpäin vain! 🙂

Mieleni olisi tehnyt itkeä lukiessani tuota.
Olen todella kiittämätön kun ajattelen omaa elämääni, valaisit ajatuksiani tällä kertomuksellasi.
Voimia!
Ikinä ei ole liian myöhäistä lähteä!
Joskus hyppy tuntemattomaan on parempi kuin vanhassa liejussa oleminen.
🙂🌻 voimia! Toivon sitä sydämeni pohjasta!

hylkää kirjoitti 10.2.2008 12:17

Olen navettapiika,kerron tarinani.Olin 16 kun tapasin mieheni,minua liki 10v vanhemman.Rakastuin ja äitini neuvoista huolimatta menin avioon 17v.Jätin koulun kesken ja muutin vanhalle tilalle appivanhempien taloon vinttikamariin asumaan.Anopilta sain kuulla kuinka olin rahan vuoksi tullut ja en tulisi penniäkään tilasta hyötymään.Vanhassa navetassa sain päivittäin kuulla miten osaamaton olin,töitä tein minkä jaksoin. Olin maatalontyttö ja pienestä oppinut töitä tekemään.Kotini oli uudenaikainen isohko,hyvin hoidettu maitotila.Elintasossa menin 20v ajassa taapäin muuttaessani anoppilaan,ulkohuussiin ja ulkosaunaan,tonkkakoneella lehmiä lypsämään. Olin rakastunut,ei siinä anopin sanat auttaneet.Uskoin mieheeni kun hän vakuutteli asioiden muuttuvan.Appiukon kuoltua olikin tilalla 10 omistajaa ja minä pienen lapsen kanssa vinttikamarissa. Aikansa jahkailtuaan perikunta vuokrasi "miljoonatilansa" miehelleni.Halusin muuttaa pois aloittamaan jo meidän yhteistä elämää,mutta mieheni vuoksi jäimme tilalle.Viimein perikunta myöntyi tilan myymään,mutta anopin vaatimuksesta vain miehelleni.Minä olin niin rahanahne,ettei minun nimeäni kauppaan tarvita.Velat tulivat myös minulle. Kyllä!Olin niin tyhmä että allekirjoitin toisen velat omiin nimiini.Äitini sanoi😋iian paikan saa maksamattakin.Olin 17v tyhmä,hyväuskoinen lapsi pienen lapsen kanssa ja odotin jo toista. Asumista jatkettiin,anoppi vei yläkerran huoneet ja hänelle tehtiin sisävessa suihkuineen sinne.Me pienien lasten kanssa jatkettiin ulkotarpeilla ilman suihkuja ym. Mieheni kävi jo silloin vieraalla töissä ja minä hoidin karjan lasten kanssa pystyyn hajoavassa navetassa.Anoppi jatkoi mollaamistani johon mieheni ei puuttunut,päin vastoin.Usein lypsyllä,raahatessani maitotonkkaa itkin mihin olin alkanutkaan.Lapset konttasivat lehmien takana,kolmas nukkui vaunussa ja väliin istuin jakkaralla imettäen pienintä kesken lypsyn. Mieheni tekemiä lisäsopimuksia tuli vähitellen tietooni,perikunta sai osan tuloista vielä kaupan jälkeenkin.Minulla ei ollut niihin sanomista,jos sanoin olin rahanahne ja voinhan lähteä ym. 6v tilalla oltuani tajusin olevani vain piika joka ei osannut mitään,jonka puheella ei ollut merkitystä ja että tilalle olisi ollut aivan tunkua miniöistä.Tein aamusta yöhön töitä lasten kanssa,rahaa ei ollut joten vaatetetin lapset tekemällä itse ja paikkaamalla paikan viereen.Kesäisin perikunta vietti lomansa tilalla kuten ennenkin,töihin apua ei herunut,en tosin anellutkaan. Nyt 30v piianpestiä tehneenä olen raakki,sairastuin(jostain kummansyystä)10v sitten ja työkykyni on vain osa normaalista.Nyt karjaa on 2xenemmän ja yhä teen yksin työt navetassa.Mieheni ei ole suostunut myymään minulle puolta tilasta,edes vuokraamaan karjaa jota hoidan.Olen uhrannut elämäni tilalle jota olen maksanut ja jossa en saa mitään päättää,mihinkään nimeni ei kelpaa.Saan nyt mieheltäni kuulla olevani rahanahne.laiska ja viimeisin huomio:hullu. Lapset ovat maailmalla.Vietän päivät navetassa ja kun mieheni palaa töistä,hän huutaa ja raivoaa jos joutuu minua navetalla auttamaan.Nyt on liian myöhäistä lähteä poiskaan,olen sairas joten töitä en saisi.Isot velat rasitteena taloudellisestikaan en pärjäisi.Olen yrittänyt saada apua ja neuvoa tilanteeseen,turhaan.Apua tarjotaan paljon mutta oikeasti sitä on vain tarjolla. Tiedän kuolevani navettaan ja usein toivon sen päivän jo tulevan.Mieheni ei koskaan etsinyt vaimoa vaan piikaa.Minä olin niin tyhmä että heitin elämäni hukkaan.Toivon ettei toista näin tyhmää löytyisi. Minulla ei ole enää haaveita,tulevaisuutta.Vain muistot ja eilinen. Tämän kirjoittaminen oli raskasta ja paljon jätin kertomatta koska kaikkea kokemaani en jaksa edes ajatella.

Missä olet nyt, "hylkää"?
Ei olisi ollut liian myöhäistä haaveilla tulevaisuudesta. Jos on jaksanut karjankin hoitaa, niin varmasti paljoon muuhunkin olisi kyennyt.
Minä kävin lukemassa tätä tarinaa keväällä 2008. Olin jo itse saanut keinoja ulospääsyyn, mutta en uskaltanut kirjoitella yleisille palstoille mihinkään asioistani. Mitä Sinulle kuuluu, hylkää? Pääsitkö ulos omasta tilanteestasi. Joku jossain muistaa myös Sinua, kun tuntuu, että koko maailma hylkää. Minäkin tulin tänne etsimään Sinun tarinaasi, hylkää. Halusin lukea, kuinka se jatkui.