Olen navettapiika,kerron tarinani.Olin 16 kun tapasin mieheni,minua liki 10v vanhemman.Rakastuin ja äitini neuvoista huolimatta menin avioon 17v.Jätin koulun kesken ja muutin vanhalle tilalle appivanhempien taloon vinttikamariin asumaan.Anopilta sain kuulla kuinka olin rahan vuoksi tullut ja en tulisi penniäkään tilasta hyötymään.Vanhassa navetassa sain päivittäin kuulla miten osaamaton olin,töitä tein minkä jaksoin. Olin maatalontyttö ja pienestä oppinut töitä tekemään.Kotini oli uudenaikainen isohko,hyvin hoidettu maitotila.Elintasossa menin 20v ajassa taapäin muuttaessani anoppilaan,ulkohuussiin ja ulkosaunaan,tonkkakoneella lehmiä lypsämään. Olin rakastunut,ei siinä anopin sanat auttaneet.Uskoin mieheeni kun hän vakuutteli asioiden muuttuvan.Appiukon kuoltua olikin tilalla 10 omistajaa ja minä pienen lapsen kanssa vinttikamarissa. Aikansa jahkailtuaan perikunta vuokrasi ”miljoonatilansa” miehelleni.Halusin muuttaa pois aloittamaan jo meidän yhteistä elämää,mutta mieheni vuoksi jäimme tilalle.Viimein perikunta myöntyi tilan myymään,mutta anopin vaatimuksesta vain miehelleni.Minä olin niin rahanahne,ettei minun nimeäni kauppaan tarvita.Velat tulivat myös minulle. Kyllä!Olin niin tyhmä että allekirjoitin toisen velat omiin nimiini.Äitini sanoi😋iian paikan saa maksamattakin.Olin 17v tyhmä,hyväuskoinen lapsi pienen lapsen kanssa ja odotin jo toista. Asumista jatkettiin,anoppi vei yläkerran huoneet ja hänelle tehtiin sisävessa suihkuineen sinne.Me pienien lasten kanssa jatkettiin ulkotarpeilla ilman suihkuja ym. Mieheni kävi jo silloin vieraalla töissä ja minä hoidin karjan lasten kanssa pystyyn hajoavassa navetassa.Anoppi jatkoi mollaamistani johon mieheni ei puuttunut,päin vastoin.Usein lypsyllä,raahatessani maitotonkkaa itkin mihin olin alkanutkaan.Lapset konttasivat lehmien takana,kolmas nukkui vaunussa ja väliin istuin jakkaralla imettäen pienintä kesken lypsyn. Mieheni tekemiä lisäsopimuksia tuli vähitellen tietooni,perikunta sai osan tuloista vielä kaupan jälkeenkin.Minulla ei ollut niihin sanomista,jos sanoin olin rahanahne ja voinhan lähteä ym. 6v tilalla oltuani tajusin olevani vain piika joka ei osannut mitään,jonka puheella ei ollut merkitystä ja että tilalle olisi ollut aivan tunkua miniöistä.Tein aamusta yöhön töitä lasten kanssa,rahaa ei ollut joten vaatetetin lapset tekemällä itse ja paikkaamalla paikan viereen.Kesäisin perikunta vietti lomansa tilalla kuten ennenkin,töihin apua ei herunut,en tosin anellutkaan. Nyt 30v piianpestiä tehneenä olen raakki,sairastuin(jostain kummansyystä)10v sitten ja työkykyni on vain osa normaalista.Nyt karjaa on 2xenemmän ja yhä teen yksin työt navetassa.Mieheni ei ole suostunut myymään minulle puolta tilasta,edes vuokraamaan karjaa jota hoidan.Olen uhrannut elämäni tilalle jota olen maksanut ja jossa en saa mitään päättää,mihinkään nimeni ei kelpaa.Saan nyt mieheltäni kuulla olevani rahanahne.laiska ja viimeisin huomio:hullu. Lapset ovat maailmalla.Vietän päivät navetassa ja kun mieheni palaa töistä,hän huutaa ja raivoaa jos joutuu minua navetalla auttamaan.Nyt on liian myöhäistä lähteä poiskaan,olen sairas joten töitä en saisi.Isot velat rasitteena taloudellisestikaan en pärjäisi.Olen yrittänyt saada apua ja neuvoa tilanteeseen,turhaan.Apua tarjotaan paljon mutta oikeasti sitä on vain tarjolla. Tiedän kuolevani navettaan ja usein toivon sen päivän jo tulevan.Mieheni ei koskaan etsinyt vaimoa vaan piikaa.Minä olin niin tyhmä että heitin elämäni hukkaan.Toivon ettei toista näin tyhmää löytyisi. Minulla ei ole enää haaveita,tulevaisuutta.Vain muistot ja eilinen. Tämän kirjoittaminen oli raskasta ja paljon jätin kertomatta koska kaikkea kokemaani en jaksa edes ajatella.
Helemi,Nauruun pääsisit jos tämänperän lomitustoimia katsoisit.Onhan ne tunnit laskettu viljelijää sitoen,ei lomittajaa.Käytännössä jos ei ala kiinnosta voi lomittaja istua törpön päällä ja 10:n lehmän lypsyyn vierähtää 2:lla koneella 3 tuntia.Eli kun työajaksi on laskettu molemmille 7 1/2 h pv,menee jollakin 10h ja työt jää silti tekemättä.Arvaapa mitä menee kun ammuja on 30kpl... Valittaa saa,lomittajat vaan sitten jää saamatta ja vielä kehnommaksi käy lomitus.Onneksi on poikkeuksiakin,ne ihmiset ei ole vakituisia lomittajia.Tällä alueella lomitus on suojatyötä. Kyllä tämä 30v on näyttänyt koko kirjon lomituksissakin,on löytynyt lehmiä kuumeessa,monta pvää syömättä lopetuskunnossa olevia vasikoita ym. Kunta ei korvaa jos lomittaja ei virhettä myönnä.Vahinkoja ei satu kuin harvoissa karjoissa ja niihin löytyy kyllä sitten lomittajatkin,kumma juttu! Nykykäytännön mukaan vuosiloma menee saikkarin edelle,tosin tällä tilalla käy niin että aina lomittaja lähtee pois kun muualla tarvitaan,oli sitten mikälomatahansa. Ohjeistuksessakin painotetaan:tilan työt ovat myös loma-ajankohtana viljelijän vastuulla.Siis lomittajan ei tarvitse vastuuta kantaa jos ei halua. Laskin aamulla,tänään?tulee toisella kasvatillani satatonnia täyteen.Aattelin ruistaikinan lehmälle onnitteluksi tehdä,kun siitä niin kovasti pitää.Purin toimiston kaapit ja nyt istun vaan koneella kun työ oottaa vieressä.Olisi Helemi mukava kuulla sinusta lisää. En minä korvaamaton ole enkä kummia luule,nyhjötän vain eteenpäin kun en taakaan pääse.Pelkuri enemänkin,ei minusta ole asioita mihinkään muuttamaan.Joskus se loppuu tämäki homma,näkeepä sitte mihin joutuu.Siihen asti yritän selvitä,tuntuu vain niin mukavalta kuulla että jollaki muulla on ollut sisua ja voimaa lähteä ja muuttaa elämäänsä.Aivankuin se esimerkkinä siitä että voisinhan se minäkin...
Taidanpa taas kommentoida.
Kun koitan kuulostella tuota muutoksen mahdollisuutta/mahdottomuutta -hylkää- kohdalla. Sanot melko suoraan ettet halua muuttua. Miksi ihmeessä et ?
Selvästi kuulen tuon "miten muiden pitää muuttua" eli järjestelet muutosta ulkopuolellesi, jolloin yrität muuttaa muita ihmisiä, ympäristöä,olosuhteita ym ym. Oletko koskaan kuullut, että sellainen harvoin toimii.
Entäpä jos lähtisit pikkuhiljaa muuttamaan itseäsi sisäpuolelta ? Silloin joudut muuttamaan arvojasi, normejasi, asenteitasi, toimintamallejasi, tapojasi, tottumuksiasi, näkökulmiasi jne jne.
Muutoshalu edellyttää rohkeutta. Joudut asettamaan kysenalaiseksi kaikki itsesi sisällä ja ulkopuolella olevan, ihan KAIKKI.
Uusi vaatii aina ponnistelua, valmistelua, työtä, tiedostamista, ajattelua.
Mutta se tuo tullessaan paremman tulevaisuuden ja oman, itsenäisen elämän. Helppoa se ei ole, mutta jos haluat, se on mahdollista.
Minä olen käynyt tätä tietä jo pitkään ja tiedän että se on mahdollista. Minun oli pakko lähteä tälle tielle, muuten olisin hukannut itseni ja elämäni. Ja minä halusin muutosta. En halunnut olla uhri tai syyllinen tai "piika" tai toisarvoinen omassa elämässäni.
Lohdutusta näistä kommenteista et nyt saanut,etkä sääliä tms. Niitä et tarvitsekkaan koska olet samanarvoinen kanssani ja tiedän sinun joskus havahtuvan elämäsi kulusta.
Tsemppiä ja armollisuutta sinulle. Asioilla on tapana järjestyä. Niihin voi joskus jopa itse vaikuttaa, jos haluaa ja sitten kun jaksaa. Sekin on hassua, että vaikka kuinka tuntuu ettei jaksa, muutos lähtee vyörymään juuri silloin. Niin minulle kävi. 🙂
Tiedän että helppohan se on täältä sanoa, mutta syyllisyydestä irti päästäminen on
päätös. Omien asenteiden muuttamista
helpottaa usein ympäristönvaihdos, koska tutut vanhat kaavat tukevat vanhoja
asenteita niin paljon että niistä on vaikeampi
murtautua ulos.
Eräs keino omien asenteiden muuttamiseen on huomata tekevänsä juuri niin kuin on
aina ikänsä tehnyt, mutta sillä hetkellä
tekeekin jotenkin muuten, ihan miten tahansa, kunhan vain MUUTTAA vanhaa
luutunutta käyttäytymistapaansa.
Se vaatii rohkeutta.
Ja motivaatiota muuttaa omaa elämää.
Syyllisyys on kuin sisäistä myrkkyä, joka syö ihmisen. Et pysty syyllisyyttä
päihittämään työnteolla, vaikka kuinka tappaisit itsesi
työhön, se ei auta.
Lääke on itsensä arvostaminen. Sinun on arvostettava itse itseäsi, älä luovuta muille
vastuuta omista asenteistasi ja tunteistasi. Älä
odota että muut muuttuvat ympärilläsi, koska nyt on kyse sinun elämästäsi ja sinun
parhaastasi.
Tästä lähtien uusi mottosi on esimerkiksi "ansaitsen vain hyvää". Sano se itsellesi joka
päivä. Ja tarkoita sanojasi.
Kaiken tämän vanhan muuttaminen alkaa päätöksestä. Siihen menee aikaa 2 sekuntia.
Samalla tavalla kuin tulistut kuuraamaan
seiniä, voit päättää että nyt tämä kaikki kertakaikkiaan muuttuu. Mutta muutos
tapahtuu ensin sinussa, sitten vasta ympäristössä.
Ei toisinpäin.
Mutta vaikka minä olisin sitä mieltä että olet kärsinyt nyt riittävän pitkään, sinun pitäisi
itse olla sitä mieltä, muuten mikään ei
muutu.
Lisäksi nyt-hetki merkitsee kaikkea, ei ne menneet yli 40 vuotta.
Elämä on tässä ja nyt.
🙂🌻
hylkää!
Tuntui pahalta lukea, että olit sisuuntunut navettaa siivoamaan. Jos olet huonossa kunnossa fyysisesti, voisit armahtaa itseäsi tällaisilta hommilta.
Ymmärrän kyllä tyytyväisyytesi siihen, että navetta on siisti! Mutta ajattele, emäntä-kulta, myös itseäsi. Ettet vain rehkisi itseäsi huonompaan kuntoon.
Olen ymmärtänyt tuon itsesi piiaksi nimittämisen siltä kantilta, että tiedostat asemasi taloudessanne. Omistusoikeutta ei ole, vain velkakirjoihin kelpaa nimi. Miten muuten on, ovatko velat tosiaan yhteisiä, vaikka omistus ei? Vai oletko takaaja. Uskomatonta, että 17-vuotiaalta on vaadittu nimi velkakirjoihin, vaikkei hän omista mitään. Tai voihan sen uskoakin, kyllä ne pankkimiehet ovat sarvensa näyttäneet, tekevät mitä tahansa, kunhan pankki vain saa "omansa" pois.
Toinen asia on, että julkisesti kannattaa olla niin emäntää että! Mitäs sitä itseään väheksymään, kyllä muut hoitavat sen puolen.
Kyllä minua pistää vihaksi nuo lapsiin sekaantujat! Eivätkö ymmärrä, kuinka suurta tuhoa saavat aikaan pienissä ihmisentaimissa! Sinulle on tehty törkeää henkistä ja fyysistä väkivaltaa, kun olet ollut pieni ja puolustuskyvytön. Sinusta on lisäksi muokattu syyllinen! Syylliset ovat kyllä aivan muualla. Sinun kannattaa joka päivä hokea itsellesi, ettet ole syyllistynyt mihinkään. Eikä tuo tekijä saa pilata koko elämääsi. Olet urhea nainen! Sinulla on sitkeyttä jakaa isommallekin porukalle! Käytä nyt sitkeyttäsi omaksi parhaaksesi!
Olisi todella ihanaa, jos pääsisit sieltä kotoasi vähän lomailemaan. Vaikka sukuloimaan, jollei muualle. Antaisit lomittajan tehdä osuutensa ja isännän oman osuutensa sekä tietysti vielä lomittajankin valvomisen. Pääsisit vähän irtautumaan, lepäämään ja katsomaan elämääsi toiselta kantilta. Jos tila on isännän, täytyy hänen sinulle loma sallia ja mahdollistaa. Onhan isännän oma karjansa osattava hoitaa, eikö vaan!
Ymmärrän kyllä, jos tuntuu mahdottomalta lähteä lomalle. Sitä juuttuu entisiin perusteluihin ja tuntee olevansa umpikujassa, kun on vielä sairaalloinen ja ylirasittunut. Mutta muutosta teillä tarvitaan eikä se tule itsestään!
Voimia sinulle ja teille kaikille, urheat naiset!🙂🌻
Niin, hyvä se on maalta neuvoa, kun merellä on hätä!
Minun muutokseni oli oikeastaan pitkä prosessi, vaikka ulkopuolelta katsoen voisi sanoa, että yhtäkkiä teki, mitä teki. Mutta ei niin mennyt, vaan kun olin tullut jaksamiseni kanssa tieni päähän ja kuten laulussa sanotaan suopursusta, sen varsi taittuu ennemmin, kuin vaivoin kaareutuu, tarkoitan tuolla, jotakin "ylpeyttä" omana itsenä olemisesta. Aloin siis etsiä muutosta ja sitä aikaa kesti vuosia. Olen lukenut "puheitani" jälkeenpäin ja huomaan toistavani samaa...näin kait se menee loppuun asti, mikäpä tätä muuttaisi. Mutta muutos olikin hiljalleen tapahtumassa, vaikken sitä niin ajatellutkaan! Enhän minä maan matalin matonen voi nyt koko "turvallista maailmaani" muuttaa! Sillä vaikka se oli välillä jopa hengenvaarallista, niin se oli tuttua, käyttäytymiskaaviot oli selvillä, kun se tänään huutaa, lyö ja karjuu, niin huomenna voi hyvinkin olla hiljaa. Kukaan ei jaksa niin paljon toivoa, kuin alkoholistin, mustasukkaisen tai väkivaltaisen ihmisen puoliso ja kun nämä kolme piirrettä ihmisessä yhdistyy, niin helvetti on siirtynyt maanpäälle. Vaikka juominen loppuikin, niin väkivalta ei loppunut, tuntui kuin minua kohtaan oli vallalla joku ihme viha. Minua oltiin puheissa milloin, lennättämässä pellolle ja ajamassa pois, kun minä olin tuommonen, minua lyötiin, kun en tehnyt sitä tai tätä, puhuin väärille ihmislle vääriä asioita tai yksinkertaisesti hymyilin, vaikka yksikseni.
En tänäkään päivänä tiedä, millainen ihminen on "tuommonen"!
Kun hoitaa parraillaan viitisenkymmentä elukkaa, kakarat, huushollin ja passaa sen aikuisen miehen, siihen kaikki muut talon asiat, kun isäntä ite ei tiennyt edes hehtaarimääriä tai elukoiden määrää, vaikka niin isäntää piti olla...niin taittuu siinä lujempikin selkäranka.
Kuitenkin minun olisi pitänyt olla KIITOLLINEN, kun olen isoon taloon emännäksi PÄÄSSYT...kaikki vain unohti, millainen se iso talo oli silloin kun siihen "hoviin" tulin.
Lähtöni jälkeen olisi ollut helppo jatkaa, siitä mihin kaikki jäi, mutta se pysähtyi kuin seinään, ei ollut enää sitä, "kiitollisena työtä tekevää tuommosta".
Olen monta kertaa ajatellut, eikö olisi miesten paljo helpompi, pitää se emäntä paikoillaan rakkkaudella ja hellyydellä, kuin haukkuen, lyöden ja uhaten, mutta ilmeisesti se käyttäytymismalli on niitä isältä pojalle, periytyviä "sukukalleuksia", joita ei muuteta, eikä niistä luovuta. Hyväksihavaitut ja toimivat, jos akka on tarpeeksi nöyrä, mutta jos sattukin olemaan "tuommoinen", jota ei saanut mieleisekseen koulattua, kun sille yhden asian sai päähän taottua, niin kolme se unohti.
Siis, muutos on hidasta, mutta antaakaa sen tulla, jos alkaa vyörymään. Muistakaa aina, että maailmaa on muuallakin kuin se mitä navetan ikkunasta näkyy. Tämä ei todellakaan ole mikään sotahuuto, että "akat parrikaadeille", mutta jopa pienen pienetkin muutokset saavat paljon aikaan, 😉) jopa sekin on vaihteulua, kun muuttaa sen navettapolun paikkaa. 😉)
Ystävät,se mitä teiltä kuulen on ihan järkeenkäypää asiaa.Ei se jalka nouse jos en sitä itte nosta.Raivostuttaahan se kun ei saa itteään suosta ylös,on niin helppo kyyristyä siihen ja oottaa mitä ylhäältä annetaan... Sitä voimaa yritän kerätä,mutta nämä viimeiset 10v on tuoneet niin paljon lastia lisää aina kun sitä suosta nousua olen edes ajatellut ettei siinä akkapaha tiedä mitä varvasta liikuttaisi. Tilan suhteen kun marssin pankkiin selvittämään velkojen todellista määrää ja vastuuta niistä.Oli asianajaja vastassa lappujen kera,näin on!Yhteisvelallinen, kun aviossa oltiin kun tila ostettiin isännälle.Tapa on ollut sellainen siihen aikaan,riippumatta siitä kumman nimiin vai molempien nimiin tila tuli.Velkojahan on isäntä lyhentänyt(toki voin todistaa niitä työlläni myös lyhentäneeni)Mutta loppu velat jaetaan erossa tasan,tila kun on isännän,hän saa jäädä asumaan kotiin ja minä saan tasinkoa muusta.Ja saan lähteä. Lypsyt jää kyllä isännältä lypsämättä,eihän se tunne hiehoa lehmästä!Ei ole vieläkään katoa huomannut navetassa.Sinulle Helemi en voi kuin onnitella kun sait sen voiman,minun ukkoni ei lyö,ei ryyppää,eikä käy vieraissa,se on kunnia-asia hänelle.Onhan hällä akka.Minua kyllä on syyttänyt uskottomuudesta johon sanoin:sonnin kanssako makasin! Enhän minä ihmisiä edes näe koskaan ja tosi viettelevä navetanhajuineni olen... Tämä on se minun maailmani nyt,kirjoitan päiväkirjaa,teen hiilitöitä navetan vintillä salaa.Siihen maailmaan ei pääse kukaan,siellä olen aito minä ja siellä tiedän oman arvoni. Mieheni sukuun en ole vuosiin ottanut mitään kantaa,en käy heidän juhlissaan tms.Isäntä hoitakoon omansa ja oma suku sulki ovensa jo30v sitten.Olen siinäsuhteessa aivan vapaa,en ole tarvinnut ketään koska en luota kehenkään. Sen vuoksi kai olen SE ylpeä,kylälläkin.Tähän asti olen voinut huolehtia itse itsestäni mutta nyt kun terveys alkaa olla semitäon,on uusi tilanne edessä.Olen kovettanut itseni niin etten ole tuntenut mitään kun en sitä rakkautta saanut,ei sillä ole mitään merkitystä enää.Sääli on minulle kuin moite,en halua joutua tilaan missä olen riippakivi lapsille tai miehelle. Ehkäpä juuri sen vuoksi olen nyt havahtunut ,pakko päästä pois muiden jaloista,piiloon .Eihän minulla muuta ole kuin ylpeyteni,hajoavan sisuksen ympärillä.Kerjätä ei kukaan halua oikeutta olla heikko tai avun tarpeessa. Tiedän sitä maailmaa olevan ikkunan takana,rohkeutta avata se ikkuna on sitten eri juttu.Ei se neljän seinän sisältä ole niin vain helppo maailmaan astua.Varsinkin kun halu hengittääkin on hukassa. Se tyttö silloin kauan sitten häpeäisi varmaa tätä raakkia nyt,tosin ei se tyttöraasu tiennyt mitä tulee kokemaan. Nuorena on kuitenkin haaveita ja unelmia.Elämä kovettaa. Kaipa se työhulluus on jonkinlainen suojakeino,en halua näyttää olevani heikko. Miniä tulee illalla lypsylle,joudun pariksi pvää sairaalaan.Pärjäilkää.
Kirjoitit, että se nuori tyttö varmaan häpeäisi "sitä raakkia", joka nyt olet. No, eipä ne nuoret tytöt ja pojat tiedä, mitä ja missä ovat keski-iässä. Varmaan moni hämmästyisi, jos näkisi tulevaisuutensa. Harvalla se sujuu niin, kuin on nuorena kuvitellut. Aina tulee matkaan mutkia, pettymyksiä, onnettomuutta, sairautta tms. Ja kyllä lapsetkin tuntuvat jossain iässä äitiään häpeävän. 11 v. poikanikin antaa minulle tarkkoja ohjeita, mitä ja milloin saan puhua ja mihin voin autoni parkkeerata, etten vain häntä nolaisi. Mutta tuo nyt on niiden omaa epävarmuutta, joka heijastetaan sitten läheiseen. Samoin voi myös mies menetellä, heijastaa omia riittämättömyyden ja epävarmuuden tunteitaan vaimoonsa.
Kyllä sinä olet sitkeä akka ja vielä taiteellinenkin! Hienoa, että sinulla on pakopaikka, jossa voit harrastaa taidettasi.
Tulee tuosta pankkien menettelystä (lainat molempien nimiin) mieleen, kuinkahan asiallista se on ollut. Minunkin pankkitilini siirrettiin muutama vuosi sitten toisen kaupungin konttoriin ilman lupaani. Mies oli sopinut pankinjohtajan kanssa. No, niillä ei todellakaan ole oikeutta sopia minun tileistäni yhtään mitään! Emme ole edes naimisissa ja vaikka olisimmekin, asia olisi sama. Olin tosi vihainen. Soitin omaan entiseen konttoriin. Siellä sanottiin, etteivät he ole tätä panneet toimeksi ja että heillä pitäisi olla asiasta tieto, muttei ole. Miehen konttorissa taas sanottiin, että asia lähtee aina lähettävästä konttorista. Uhkasin jo pankkitarkastusviranomaisilla pankinjohtajaa. Olisi pitänyt ilmoittaa tämä viranomaisille! Ja on mieskin törkeä, ei hänellä ole mitään oikeutta sorkkia tilejäni!
Toivottavasti olet sairaalareissustasi saanut jotain positiivistä irti! Kirjoittele kuulumisia. Ajattelin kirjoittaa tänne, että tullessani takaisin kotiin olisi täällä sinulle tervehdys!🙂🌻
Saan postia Positiivareilta joka aamu.
Tänä aamuna oli äiti Teresan ajatus, joka pani minut miettimään ja oikein funtsimaan.
"Mieluummin teen virheitä ystävällisenä ja myötätuntoisena, kuin ihmeitä tylynä ja kovana. "
Tässäpä meille elämänohjetta ja opettelua armollisuuteen itseä kohtaan kerrakseen.
Tervetuloa sairaalasta kotiin.
🙂 🙂 🙂 😀
Kiitos Ystävät,oli kuin kotiintulo kun avasin koneen ja näin viestejä.Valkeat seinät alkoi ahdistaa.Tämä maailma on vieläkin miesten,minun tiliä(jos sellainen olisi)ei perjantaikaan kukaan menisi muuttelemaan.Ota Aamu ja vaadi pankki tilille,onhan tuo nyt törkeää.Ukkojen omavaltaisuus on älytöntä.(neuvoo akka sängyn alta 😀) Kyllä se vähän piristi,sain verisiirron.Kukahan minulle voimaansa antoi mutta pari viikkoa taas mennään eikä meinata. Olen jo myöhässä taas navetalta,oli vaan pakko teitä moikata.🙂👍 🙂👍 🙂👍
Hei ja mukavaa kuulla että olet kunnossa!
Muistathan ottaa vähän iisimmin, etten rasita itseäsi ihan liikaa.
🙂
No niin,nyt on äpylit lypsetty ja heti hyökkäsin koneelle "haisemaan".En ehtinyt edes suihkuun kun oli niin kiire.Mitenkähän yleistä se on että niin minä kuin sinäkin Helemi "päästiin isoon taloon "ja siitä olisi pitänyt olla elämä kiitollinen,kestää mitä vain armosta annetaan.Oli se sitten lyöntiä henkisesti tai ihan lyömistä päin naamaa.Mistä on tehty nämä isännät jotka ovat kukkona tunkiolla ja vanhakana anoppi vielä säestää vieressä.Kiitosta tai hyväksyntää on turha odottaa.Ja kas kummaa,aina olisi ollut muitakin tulijoita...Mitenkä oli,tuliko se parempi miniä sinun jälkeesi kun se paikka vapautui..Tähän paikkaan tuskin ilmaantuisikaan vaikka nyt olisi ihan hyvä jatkaa,en minä ihan tolvana ole ollut.Velat on jo hyvällä mallilla maksussa ja karja on jalostettu ja hyvin hoidettu(vaikka itse sanonkin).On siisti piha ja talokin jo tätä aikaa eikä 20v aikaa jäljessä.Siihen anoppi sanoisi että kaikki on tuollekin valmiiksi laitettu ja poikakulta juoksee yömyöhään töissä että saa maksettua.Niin,minähän en tee mitään. Joskus olen miettinyt,on se kumma kun en kenellekään kelpaa.En omille enkä miehelle,saati sen suvulle.Huvittaa väliin kun huomaa miten yksilysti se on! Onhan meillä ollut hyviäkin hetkiä...mietin vain onko se kuulunut kuvioon.Jospa miehellä on käynyt mielessä:saattaa tuo vielä lähteäkin ja kuka se sitten työt navetalla tekee.. Parempi olla ajattelematta.Kyllä minäkin olen kuullut sen "tuommonen",meitä on tätä lajia sitten ainakin kaksi.Tietäisi vaan mihin rotuun kuulumme.Mitenkä lie,onko näitä tuommosia nuorissa viljelijöissä,miniöissä?Miten nykyajan miniä taloon tullessa otetaan vastaan.Voi kun kädet ristissä toivon että paremmin kuin minut aikanaan. Omiani olen melkein "orjaillut" etten vain aiheuttaisi pahaa mieltä.Minultahan tämä käyttää,olen sitä "ensin muut" tehnyt jo 30 vuotta.En tunne sitä pahaksi jos sillä saan miniät tuntemaan itsensä tervetulleeksi ja arvokkaaksi. Ei ne tosin ole tähän hommaan jäämässä,siitä olen oikeastaan onnellinen.Tuossa navetassa ei tarvitse enää minun jälkeeni enää kenenkään itkeä. Veritankkauksen jälkeen olen aina pari viikkoa tarmoa täynnä,voisin muuttaa maailmankin mutta voimat menee kai siihen tarmoon.Sitten tulee mahalasku,arki alkaa painaa.Vaikka kivut on nyt pahimmillaan ja raajat puutuu,akka senkun porskuttaa. Yksi miniä sitten otti ja lähti,vei vatsansa mukanaan.Surettaa,en halua sekaantua siihen ja tuskin minusta apua olisi kummallekaan. Toivottavasti näen sitä pientä kunhan se nyt syntyy.En voi sanoa kumpi siinäkin liiton rikkoi,kai kumpikin osaltaan.Ei ne ole enkeleitä minunkaan lapset,yritin kasvattaa/olla kasvattamatta heitä,tuli heistä sitten mitä tahansa,rakkainta ovat minulle. Minulla ei ole enää sukua ja näyttää tämä Oman suvun tekeminenkin kangerrella. Taitaa olla niin pitkäveteistä jo tämä minun ajattelu että hyviä öitä.Alan lukemaan mitä muille kuuluu.😴
Kyllä nuo isot talot voi olla pahempia kuin pienemmät. Ennen oli piiat ja rengit, nykyään emäntä on paimen, piika ja emäntä ja työtä sitä enemmän, mitä isompi talo.
Kun kerran olet ison talon emäntä, mene kauppaan ja osta itsellesi kunnon vaatteet, laukut ja kengät. Mene vielä kampaajalle ja laitata moderni, uusi tukka itsellesi. Sitten lähde jonnekin juhliin tai mitä nyt keksit, laita itsesi viimeisen päälle hienoksi ja hyvät hajuvedet vielä päälle. Jätä isäntä kotiin ihmettelemään, mihin olet menossa. Ehkä alkaa arvostaa sinua enemmän kuin jos vain muita passaat.
Voi, kun alkaisit ajatella itseäsi ja hoivata ja helliä. Olet vähintään yhtä arvokas kuin muut, joiden eteen teet työtä! Ymmärrän kyllä, että sinulla on niin paljon työtä, että ei ole helppoa irrottautua niista.
Sinua hellyydellä ajatellen! Aamu
Aamu,sait minut hykertämään itsekseni.Olisihan se tapaus jos tämä akka kylille lähtisi pynttäytymään.Siinä puhelimet pirrais ja ukon suku menisi sekaisin. Se iso talo ja miljoonatila tuli anopin suusta,tila ja talo oli kyllä aivan toista silloin kun tähän tulin,heinä kasvoi saunan nurkissa sisäpuolellakin ja talvisin lattiat jäätyi niin saunassa kuin pirtissäkin mutta anopin mielestä tila oli miniälle lottovoitto.Olen miettinyt eikö ihminen tajunnut että he elivät ainakin 20v aikaa jäljessä,koskaan ennen en ollut ulkohuussia käyttänyt ennen tähän kartanoon tuloa.Ja sitä ylellisyyttä kesti yli kymmenen vuotta. Arvaapa miten väärässä paikassa tunnen olevani kun käytän nuorinta vaatekaupassa,varmaan olen sen näköinenkin!En vaan osaa edes ostaa itselleni vaatetta ja missä niitä käyttäisin.Navettaan kelpaa haalarit ja vanhat verkkarit.Voin muistaa kaikki itselle ostamani vaatteet koko avioliiton ajalta,ihan tosi.Hirvittää sanoakin kun sitten varmaan ajattelet minut aivan kahjoksi,mutta en ole edes tarvinnut.Nykyään pidän myös vanhempien lasten vanhoja vaatteita ja omat kouluaikaisetkin sopii vielä. Jotenkin aina tuntuu että on sillekin rahalle parempaa käyttöä kun jotain ajattelee tarvitsevansa.Lääkkeet joita joudun kipuun käyttämään maksavat paljon,tosin huonosti auttavat. Ehkä haluan olla huomaamaton.Voi olla että herätän enempi huomiota kuluneissa mutta livahdan noppeesti pois kun kaupassa käyn. Kampaajaa en ole nähnyt sitten kouluajan afrotukan jälkeen.Saksilla itse saa ihan sopivan kampauksen ja ilmaseksi.En jaksaisi istua ihmisten ilmoilla niin kauaa että kampaajalla kävisin. Sen vuoksi onkin järjetöntä että mies syytti minua pettämisestä,kuka nyt tämmöisestä kiinnostuisi.Eihän tuo itsekään kestä päivänvalossa minua edes vilkaista,pimeä pitää olla ja se toimitus ei kauaa kestä.(onneksi) Silloin nuorena sitä haaveili vaikka mistä!Kuinka sitä lähtisi kauas pois ja opiskelisi paljon.Rahkeita olisi ollut,keskiarvoni oli koulussa yli 9.Haaveet meni kun perhe ilmoitti ettei minuun satsata enempää kuin penni ajatuksesta.Että parempi kun oven avaat ja et siitä enää takaisin tule.Eipä siinä vaihtoehtoja ollut,opiskelut sai jäädä ja haaveita ei sen jälkeen ole ollut.Koulu piti katsoa sen mukaan mitä se maksoi,ei sitä mikä kiinnosti ja sekin jäi sitten kesken kun tähän "suureen taloon" tulin. Lapsiani olen yrittänyt kannustaa lukemaan etteivät jäisi toisten armoille.Sinä päivänä kun huomasin että ei tätä minun elämääni voi enää korjata ja uuttahan ei saa,kaikuivat ahdistelijani sanat korvissani:tuommosesta ei ole mihinkään,mitä sinä itsestäsi oikein kuvittelet! Oli hirveätä huomata miten oikeassa hän oli,itse minä elämäni mokasin.En uskonut itseeni,annoin hänen lyödä minut maahan ja mieheni sukuineen jatkoi koska annoin niin tapahtua.Jokainen on oman elämänsä tärkein ihminen,kukaan ei pidä minusta huolta jos en sitä itse tee.Sen minä tajusin liian myöhään. Nyt minä odotan vain jotakin mitä,en tiedä itsekään.Kai loppua tälle. En minä ainakaan sanoisi:päivääkään en vaihtaisi pois.. 😞
Sitä laulua, minä kuuntelin, että olis tähän ollut tulossa parempiakin ja tulisi jos tuo ei olis vastuksina! Sanoin, monta kertaa, että siinon eteisessä navettakengät ja työvaatteet valmiina ja voin vielä hommatkin neuvoa, ihan kädestä pitäen, nille paremmille, vaikka eihän niille "paremmille" olis tarvinnu kuin teurastamon asiamiehen numero antaa!
Ei tullunna parempia, eikä huonompiakaan. Kävi niin ihmeellisesti, että luovuin kaikesta ja sitten jouduin kuitenkin ottamaan vastuun koko paikasta, ilman mitään omistamisenhalua tai -riemua...että sinne h****n persiiseen se sitten kuitenkin meni, jolta kohtalolta sitä koetettiin varjella. En ole koskaan halunnut omistaa tästä mitään, minulle olisi riittänyt ihmisarvoinen elämä.
Ei ihmisen arvo, ole hänen omaisuuksissaan vaan ominaisuuksissaan.
Helemi,sinäpä sen sanoit ja ihan oikein.Ihmisarvoinen elämä.ELÄMÄ.Ei sitä ainaista varomista ettet vain taas tekis jotain mistä joku saa aiheen huutaa.Ja huutaa se ilman syytäki.Ei sitä orjailemista,kun hetken saisi olla oma itsensä. Minä kun olin niin mätäminiä ettei ukon serkunkaimakaan uskaltanut akkaa OTTAA ettei vaan sais samanlaista kuin minä,sanoi anoppi.No,aattelin kyllä iteksein ettei taitais ks.ukko akkaa saaha vaikka OTTAISIKIN,sen verran ryyysteinen juoppo kun oli. Kyllä minun joskus on tehnyt mieli ottaa ja vain häipyä,eläimet vaan jäisi hoitamati ja tuskin mies niitä viikkoon edes huomaisi.Joskushan ne on jätettävä muutenkin,mutta silti.Mieluusti ajaisin vaan niin kauas kuin bensa riittää ja sitten hengittäisin. Nuorin on siinä tolassa että tarvitsee 24h hoitoa,mies sitä ei pystyisi hoitamaan. Mutt saahan sitä aina ajatella.Kun olisi itse terve ja lapsi ennenkaikkea ennallaan. En voi kuin kunnioittaa sitä voimaa mitä kannat Helemi,ei se elämä ole ruusuja sinullekaan ylenmäärin kantanut ja silti jaksat,vieläpä tukea muitakin.Olet sinä sitkeä. Edessä poikiminen yöllä joten yritän torkahtaa,ukko onneksi viikon poissa.Sillä kun on sitä sosiaalistakin elämää.Kaikille 🙂🌻