Olen navettapiika,kerron tarinani.Olin 16 kun tapasin mieheni,minua liki 10v vanhemman.Rakastuin ja äitini neuvoista huolimatta menin avioon 17v.Jätin koulun kesken ja muutin vanhalle tilalle appivanhempien taloon vinttikamariin asumaan.Anopilta sain kuulla kuinka olin rahan vuoksi tullut ja en tulisi penniäkään tilasta hyötymään.Vanhassa navetassa sain päivittäin kuulla miten osaamaton olin,töitä tein minkä jaksoin. Olin maatalontyttö ja pienestä oppinut töitä tekemään.Kotini oli uudenaikainen isohko,hyvin hoidettu maitotila.Elintasossa menin 20v ajassa taapäin muuttaessani anoppilaan,ulkohuussiin ja ulkosaunaan,tonkkakoneella lehmiä lypsämään. Olin rakastunut,ei siinä anopin sanat auttaneet.Uskoin mieheeni kun hän vakuutteli asioiden muuttuvan.Appiukon kuoltua olikin tilalla 10 omistajaa ja minä pienen lapsen kanssa vinttikamarissa. Aikansa jahkailtuaan perikunta vuokrasi ”miljoonatilansa” miehelleni.Halusin muuttaa pois aloittamaan jo meidän yhteistä elämää,mutta mieheni vuoksi jäimme tilalle.Viimein perikunta myöntyi tilan myymään,mutta anopin vaatimuksesta vain miehelleni.Minä olin niin rahanahne,ettei minun nimeäni kauppaan tarvita.Velat tulivat myös minulle. Kyllä!Olin niin tyhmä että allekirjoitin toisen velat omiin nimiini.Äitini sanoi😋iian paikan saa maksamattakin.Olin 17v tyhmä,hyväuskoinen lapsi pienen lapsen kanssa ja odotin jo toista. Asumista jatkettiin,anoppi vei yläkerran huoneet ja hänelle tehtiin sisävessa suihkuineen sinne.Me pienien lasten kanssa jatkettiin ulkotarpeilla ilman suihkuja ym. Mieheni kävi jo silloin vieraalla töissä ja minä hoidin karjan lasten kanssa pystyyn hajoavassa navetassa.Anoppi jatkoi mollaamistani johon mieheni ei puuttunut,päin vastoin.Usein lypsyllä,raahatessani maitotonkkaa itkin mihin olin alkanutkaan.Lapset konttasivat lehmien takana,kolmas nukkui vaunussa ja väliin istuin jakkaralla imettäen pienintä kesken lypsyn. Mieheni tekemiä lisäsopimuksia tuli vähitellen tietooni,perikunta sai osan tuloista vielä kaupan jälkeenkin.Minulla ei ollut niihin sanomista,jos sanoin olin rahanahne ja voinhan lähteä ym. 6v tilalla oltuani tajusin olevani vain piika joka ei osannut mitään,jonka puheella ei ollut merkitystä ja että tilalle olisi ollut aivan tunkua miniöistä.Tein aamusta yöhön töitä lasten kanssa,rahaa ei ollut joten vaatetetin lapset tekemällä itse ja paikkaamalla paikan viereen.Kesäisin perikunta vietti lomansa tilalla kuten ennenkin,töihin apua ei herunut,en tosin anellutkaan. Nyt 30v piianpestiä tehneenä olen raakki,sairastuin(jostain kummansyystä)10v sitten ja työkykyni on vain osa normaalista.Nyt karjaa on 2xenemmän ja yhä teen yksin työt navetassa.Mieheni ei ole suostunut myymään minulle puolta tilasta,edes vuokraamaan karjaa jota hoidan.Olen uhrannut elämäni tilalle jota olen maksanut ja jossa en saa mitään päättää,mihinkään nimeni ei kelpaa.Saan nyt mieheltäni kuulla olevani rahanahne.laiska ja viimeisin huomio:hullu. Lapset ovat maailmalla.Vietän päivät navetassa ja kun mieheni palaa töistä,hän huutaa ja raivoaa jos joutuu minua navetalla auttamaan.Nyt on liian myöhäistä lähteä poiskaan,olen sairas joten töitä en saisi.Isot velat rasitteena taloudellisestikaan en pärjäisi.Olen yrittänyt saada apua ja neuvoa tilanteeseen,turhaan.Apua tarjotaan paljon mutta oikeasti sitä on vain tarjolla. Tiedän kuolevani navettaan ja usein toivon sen päivän jo tulevan.Mieheni ei koskaan etsinyt vaimoa vaan piikaa.Minä olin niin tyhmä että heitin elämäni hukkaan.Toivon ettei toista näin tyhmää löytyisi. Minulla ei ole enää haaveita,tulevaisuutta.Vain muistot ja eilinen. Tämän kirjoittaminen oli raskasta ja paljon jätin kertomatta koska kaikkea kokemaani en jaksa edes ajatella.
Hei! 🙂🌻
Täälä sinulle kirjoittaa Hertta. Mitä osaan edes sinulle sanoa?
Voi sinua ihminen, miten olet jaksanutkin. Kun ajattelen omaa elämääni, on se murto-osa sinun elämästäsi.
Miten maailmassa on ihmisiä jotka ovat raadollisia heikompia kohtaan. Ja lyötyä lyödään vielä lisää.
Minä olin muutama vuosi sitten varhaiskuntoutuksessa. Kuulumme työterveyshuoltoon ja sitä kautta tilasin itselleni lääkärin. Onnistuu varmaan myös tk:n kauttakin.
Alkuun lääkäri sanoi, että eihän potilaskertomuksessa ole mitään historiaa "kolotuksistani". Näkyihän siellä varmaan perussairaukseni, kun hän sanoi minulle, etten tule pärjäämään siellä. Ilmoitin että haluaisin edes kokeilla hyväksyisiköhän Kela minun lääkäriltä saamani hakemus. Ja ei aikaakaan, kun minulle soitettiin, että vielä olisi yksi paikka vapaana kuukauden päästä alkavaan kuntoutukseen. Saisinko järjestettyä lomittajan siksi ajaksi.
Mietin mennessäni, tulisinko pärjäämään, jos siellä olisi vaikka nuorempia ja hyväkuntoisempia. Turhaa olin hätäillyt. Ryhmään kuului myös yksi isäntä, jolla oli tulossa pian sukupolvenvaihdos.
Tuntui autuaalle mennä valmiiseenpöytään syömään. Eikä tarvinnut huolehtia kuin itsestään. Siellä sai myös henkilökohtaisia juttelutuokioita psykologin kanssa. Sai vaikka itkeä jollekkin.
Oletko saanut apua mistään itsellesi? Kuntoutusta on myös saatavana Tykynä. Työkykyä ylläpitävää kuntoutusta, joka on vielä yksilöllisempää kuntoutusta. Älä jää yksiksesi. Ajalta sinulle maksetaa sairauspäivärahaa. Voit sillä ainakin osan sijaisavustuksesta maksaa. En muista menikö kustannukset tasan. Mutta itse kuntoutus on maksuton, sen Kela kustantaa.
Minä en ole noin puhkiajettu. Mutta toivottavasti jaksat hakea jostain jotain apua. Älä kerro toisille mitään ennakkoon, jos luulet heidän alkavan laittamaan kapuloita rattaisiin.
Kiitos Hertta,olen huutanut tuuleen niin kauan ilman vastausta.Ihmisen tuskaa ei ole helppo käsitellä,vaikka kuulisikin. Sairauteni diaknisoinnin yhteydessä minulle haettiin kiireellinen kuntoutus.Luvattua lomittajaa en sitten saanut,jouduin perumaan kuntoutuksen.Kela ilmoitti ettei kustanna,eikä järjestä minulle mitään enää. Päätöksestä ei voinut edes valittaa. Mela ei ole kantaa minun asioihin ottanut,ProAgrialta apua hain,josta kauniita luvattiin,tyhjiä toiveita kummempaa ei kuulunut.Siis ovet on lyöty jokapaikasta nenän edestä kiinni. Työterveysjuttuihin ei isäntä ole edes alkanut. Ilman nuorimman lapseni olemassaoloa en jaksaisi elää,hän on vielä kotona.Ystäviä minulla ei ole,ketään kuka puhuisi minulle kuin ihmiselle.Olen piika,patja ja paska. Seksiä mieheni pitää aviooikeutenaan,hellää kosketusta en tunne,sitä ei minulle olekaan. Kelpaan pimeässä patjaksi,päivällä navettaan ja aina syntipukiksi.Tässä on minun elämäni.
Ihan aluksi esittelen ihteni, en minä mikkää kirkkaanveden helemi ole vaan sellaisen jumittuneen ruosteisen laakerin kulmikkaaksi kulunut ruostunut helemi, joka voi pitää pahhaa ääntä.
Pahin pahe mulla on, että olen niin savolaenen, että se kuultaa kirjoituksissa läpi, mutta nykyään nuo laakeen aakeen tuulet huuhteloo sitä!
Ensimmäisenä kysyn sinulta, muutaman perusasian!
Onko sinulla
-oma pankkitili
-käyttöoikeus yhteiseen tiliin
-ajokortti ja auto käytettävissä
-voimassa oleva myel vakuutus
Miten verotettava tulo jaetaan maatalouden osalta?
Yksin liikkumislupa, pitemmälle kuin postilaatikolle?
Onko teillä avioehto?
Miksi et saanut lomittajaa kuntouksen ajaksi? Yleensähän tuommosissa tapauksissa se hommataa, vaikka kiven silmästä!
Luin kirjotuksesi ja tulin hyvin vihaiseksi ja mietin tuota sinun osaasi, olen kuvitellut joskus olevani ainoa, joka tuommoseen tilanteeseen on päänsä tunkenut! Hyvänen aika minulta kiskastiin marttyyrin kruunu kerralla pois! 🙂
Ihan todella, minua ei todellakaan naurata tuommonen, mutta koska itse olen sieltä pohjalta noussut, vaikka reilut parisen vuotta sitten kuvittelin, ettei parempaa huomista ole, näin on ja pysyy! Siinähän törötin työrukkaset kourassa, kuin Lootin vaimo!
Uskotko, että sinulla itselläsi on ne parhaimmat avaimet siihen muutokseen, ihan omissa käsissäsi!
Sanot, että kun velkaa on paljon, mutta miten sinun nimesi sitten on kelvannut velkakirjoihin? Mitenniin et pärjäisi taloudellisesti? Tiedätkö sinä kuinka paljon tässä maassa on ihmisisä, jotka eivät ole kuunaan käsiään työnpaskaan sotkeneet ja heillä on lämmin asunto ja syövät joka päivä! Nyt teet töitä kuin kaleeriorja ja et kuitenkaan saa nauttia työsi tuloksista!
Älä jää odottamaan sitä kuolemaasi sinne navetalle, vaan tee elämällesi jotain, jos et muuta, niin muuta ajatus maailmaasi, etsi kanavia, mistä saat ystäviä, minut on pelastanut, suoraan sanottuna tietokone ja netti. Minullakan ei ollut ystäviä ja en käynyt missään, siis en saanut käydä, kuin pikasesti asioilla, mutten kenenkään puheilla saanut yksin olla, heti iski sanktiot päälle, mutta sitten tuli tietokone ja lapset opetti sen käytön, mutta virallisesti olin niin täystolovana, etten osannut sitä käyttää! Kun ihminen pyörii niissä omissa ympyröissään, nenä turpeessa, kiertää jo polvia myöten samaa kehää, niin ajatukset urautuu myös, ne alkaa siitä mihin ne loppuu ja putken päässä ei valoa näy, tuntuu kuin korkeat muurit ympäröisivät ja valoa näkyy pienenä pisteenä jossakin korkealla, tavoittamattomissa!
Itse olen vasta nyt kuullut, kuinka ihmiset on tienneet, minun tilanteeni, muttei kukaan ole uskaltanut siihen, koston pelossa puuttua.
Toivoa on niin kauan kuin on elämää!
Helemi,sinun sanoissa uhkuu voima.Semmosen voiman ko saiski,ei piättäis mikään. Multa se puuttuu,olen aina syyllistetty ja ominu sen syyllisen olon täysin etten kai osaa enää ittestä hyvää ajatella.Olen vanki ilman jalkaremmiä,se remmi on syylisyys. Lähin kotoa pakosta,olin hyväksikäytetty lapsi.Itsesuojeluvaisto pakotti lähtemään.Työnsin pääni toiseen hyväksikäyttöön,sitä ettei mulla ollu muuta vaihtoehtoa käytettiin jokapäivä: mihin meinaat mennä?Onko sulla kotia?jne.Ja se hullu rakkaus,haave siitä että joku rakastais.Jolleki olisin rakkainta elämässä.Joku suojelisi minua minun itteni takia.No,olin lapsi ja kuvittelin mieheni minua rakastavan,kestin mitä vain sen harhan takia.
Olen miettiny,miten kauheana minua pidettiin kun kaikki tehtiin kuten tehtiin.Mies on maksanu ison hinnan ihan käytännössä "suojellakseen " tilaansa minulta,rahan ahneelta piialta.Enkä vieläkään kelpaa,en vieläkään ole osottanu olevani tilan arvonen. Ajatus,minulla voisi olla ystävä maksoi hirveästi nuorimmalle lapselleni,hänelle tapahtui jotain niin hirveää jota en voi koskaan antaa itselleni anteeksi.Eikä anna miehenikään anteeksi,sen hän on varsin vakuuttavasti ilmaissut.Nyt yritän elää ja pelastaa lapsestani sen mitä pelastettavissa on,tietäen omakohtaisesti että vaikka mitä tekisi,lapseni elämä on saanut haavan jota ei korjata.
Meilläpäin lomittajaksi otetaan.on ammattitaitoa tai ei.Käytännössä voi tulla joku joka ei osaa lypsää tai joku joka istuu kutteriastian päällä ja odottaa työajan päättymistä. Kun kuntoutusta hain,varasin n.puoli vuotta ennen tutun lomittajan joka luvattiin.Sitten vasta hain kuntoutusta.Pari viikkoa ennen lähtöä,kysyin voisiko ks.lomittaja käydä katsomassa työt jo ennemmin.Kuulin sitten että eihän se tulekaan,mutta onhan muita ja työnvälityksestä saa lisää.Olen,tällainen osaamaton piika,nostanut karjan 4000kg:n vuosituotoksesta liki 12000kg:oon,olenhan elänyt navetalle.Tuon kuntoutusajan aikana lehmiä olisi poikinut 4 ja minulle tarjottiin aivan tuntematonta ihmistä töihin.Kun kokemus oli hyvin värikkäästä lomituksesta,en uskaltanut ottaa riskiä,syyhän olisi kuitenkin minun jos jotain tapahtuisi.Edellisenä slomalla 14 lypsyssä olleesta 11 oli sairastunut viikon aikana.lomittajalla ei vastuuta eikä kunta korvausvelvollinen koska Lomittaja ei ollut huomannut,1lopetettiin,2teuraaksi,minä lypsin karjaa seuraavan viikon 5xpäivässä.Jälkeenpäin otin pariksi päiväksi ehdotetun ihmisen töihin:ei olisi saanut lypsettyä karjaa ilman vahinkoja.Neuvoilleni hän tokaisi:kyllä minä osaan ja näin muuallakin tehdään.Jos lypsimet vetää 5min tyhjää,ei tuossa karjassa ole ainuttakaan lehmää joka ei siihen tulehduksella reagoisi.
Maatila on kumma yritys,siihen oletetaan kelpaavan kuka tahansa.Ei tajuta että nykyinen tilanne ei kestä ylimääräisiä kuluja varsinkin kun navetassa pienetkin tapahtumat vaikuttavat pitkään ja maksavat paljon. Ja tässä talossa syyllinen on aina piika.Siispä ilmoitin kelalle etten luvattua lomittajaa saanut ja kela vastasi että siinäpä se sitten olikin se minun kuntoutus suunnitelma.Melkein kuntoutettiin ja nyt kun työkykyni on vaadittu arviointiin,tiedän etten tule saamaan eläkettä.Olenhan itse "edesauttanut"sairauteeni.
Lomatoimisto ei ole antanut minulle edes vuotta ennen varattuja lomia,naamani ei miellytä johtavaa. Muistan kun kävin itkien kerjäämässä että hän pitäisi lupauksensa ja antaisi sen lomittajan silloin kuntoutuksen ajaksi,Hän nauroi päin naamaa.Minulla on auto ja tilioikeus tilille jossa ei kyllä rahaa pahemmin ole mutta on tilioikeus kuiten.Möyke käy jos jotain olen ostanut,malliin:Hänen pitää raataa kun minä tuhlaan.Itselleni en ole ostanut edes vaatteita ellei ne ole alennuksen alennuksessa,kaapissa on vieläkin samoja vaatteita kun tänne tullessani,30v vanhoja joita pidän,onneksi sopivat vielä.Navettaan kelpaa aina ja missäpä muuala kävisin,kaupassa kattokoot ketä se häirittee.
Olen vain niin väsyny ja loppu,en jaksa ajatella huomista.Vaikeinta on kun aikuset lapset tulee,se näytös,olla kuin kaikki olisi hyvin.En halua tuottaa niile tuskaa,huolta,ne on minusta se mitä olen hyvää saanu aikaan. Onneksi eivät usein käy,puhelimessa ei itkut näy.
Viimeyönä olin taas patja,olo kuin santapaperilla raavittu.Nyt minulla on lomittaja tämän viikon.eilen mies töistä tullessaan huusi kun en ollut karjalle aiv rehuja antanut.Ei se kuunnellu kun sanoin ettei kädet pelannu,niien takiahan mie sairaslomalla olen.Siivoamassa kävin lomittajalle apuna,koskahan mulla apu sielä olisi!Ei se lomittajan vika ole ja tämä ihminen kuiten työnsä tekee,en varmaan sitä sitte enää töihin tänne saakaan.Kokemus on:jos joku lomittaja on tilale ok,ei sitä vastaava enää tilale töihin anna.Pikkupomolla on omat kierot huvinsa.
En käy kotipaikkakunnallakaan kuin hautausmaalla,äiti parka elää,mutta on elävältä haudattuna tk:ssa,mutta se on taas eri tarina.
Hei!
Voi sinua kultaista sielua, joka olet kovia kärsinyt. Nyt rohkeutta ja sisua, kyllä sinä
tästäkin eteenpäin menet.
En tunne maatilanhoitoa, mutta ihmisen sisimpää kylläkin - omani kanssa kun olen
kulkenut (ja taistellut) pienen ikäni.
NYT on aika tämän kaiken loppua kertakaikkiaan. Maksoi mitä maksoi, koska sinun on
saatava elää itsellesi. Tiedän, että se on täältä käsin helppo sanoa, mutta joko pienin
askelin tai kertarytinällä. Päätös on sinun. Sinulla itselläsi on valta muuttaa kaikki
asiat.
Ensimmäiseksi korjataan termi "piika" pois sanavarastosta, et sinä mikään sellainen
ole, sinun ei pidä siihen suostua. Sinä olet emäntä (ainakin henkisesti vaikka et tilaa
omistakaan), nainen tai
ihminen, älä anna enää sortaa itseäsi hetkeäkään. Muut ovat tottuneet siihen, että
sinulle voi sanoa ja tehdä mitä vain, mutta älä anna sen enää jatkua. Ensimmäiseksi
korjaa oma ryhtisi sellaiseksi, joka naisella ja emännällä on. Kun korjaat omaa
asennettasi (et enää alistu), muutkin huomaavat sen ettei sinulle voi enää tehdä mitä
vain, ja totuttautuvat ajatukseen. Voi olla että muutos tuo kitkaa tullessaan, mutta
uskoisin että mikä tahansa muutos on nyt tervetullut.
Uudet taikasanat ovat "EI enää kärsimystä, ansaitsen vain parasta!" Toimi niin että
kerran päivässä suot itsellesi jotakin ihanaa. Mitä ikinä se onkaan. Elämä järjestää sen
kun sitä siltä pyydät. Kokeile vaikka.
Toivottavasti et pahastu näin suorasta puheesta, mutta kovasti tekee mieli jotenkin
olla avuksi, tarinasi oli sen verran hurjaa kuultavaa.
Pystytkö saamaan tukea nuorimmalta lapseltasi oman elämäsi muutokseen?
Roppakaupalla kaikkea hyvää mieleen ja vointiin.
Enkelit kulkuasi suojatkoot!
Auringonpaistetta tähän päivään!
Maatalon emäntänä, en piikana, vastaan tähän ketjuun.
Sinulle on tapahtunut jo lapsena jotain kurjaa, ymmärsin, hyväksikäyttöä jne. Oletko koskaan halunnut selvittää noita asioita elämäsi varrella ? Miksi et ? Tämänhetkinen tilanteesi on seurausta niin pitkältä ajalta ettei se millään voi olla yksin kurjuutesi syy. Eikä varmaan ainoastaan puolisosi syytä ? Miksi suostut olemaan pelkkä piika ? Kasautuneet ongelmat ovat viemässä voimiasi kiihtyvällä vauhdilla. Tee hyvä ihminen jotain ja äkkiä. Ihminen kuule väsyy ja palaa loppuun jos ei älyä itse tehdä itselleen mitään energisoivaa ja positiivista. Nouse itsesäälin suosta ja ota elämäsi omiin käsiisi !
Olet lomalla. Anna lomittajien tehdä työt siellä navetalla, he haluavat työrauhan. Eivät he tee töitä just samalla lailla kuin sinä teet ne, mutta loman hinta on se. Taloudelliset tappiot ovat tosiasia,mutta eivät elämän tärkeimmät. Miksi olet niin kovin huolissasi piikana talon tappioista ? Seitsemäntoista vuoden kokemuksella navettahommista olen tässä neuvomassa.
Elämä tuo eteen kaikenlaista. Lapsellesikin on tapahtunut jotain. Kenenkään lapset eivät pääse kommelluksitta. Se että et ole pystynyt suojelemaan lastasi siltä pahalta on raskasta,mutta sekin pitää vaan aikaa myöten hyväksyä. Pystytkö puhumaan siitä lapsesi kanssa ? Tue häntä siten kun voit.
Luuletko etteivät aikuiset lapsesi näe ja aisti mikä on tilanne kotona ? Miksi voimia vievää teatteria ? Miksi kurjuutta korostavaa marmatusta ? Ole normaalisti kun käyvät, korostamatta hyvyyttä tai kurjuutta.
Vai patjana ? Miksi ? Jos ei mikään muukaan toimi, tuskin seksikään.
Sitten vielä äiti-parka. Miksi äitisi olisi parka ?
Oma tilanteeni on sellainen, että olemme haudanneet isäni kaksi viikkoa sitten. Asun mieheni kanssa ja äitini asuu samassa pihassa ja tuemme äitiä kaikin tavoin . Äiti ja isä elivät 60 vuotta yhdessä. Muttei äitini nytkään ole "parka", eksynyt vaan puoliskostaan, sielunkumppanistaan ja ikävöi kovasti,mutta elämä jatkuu.
Viestini sinulle: TEE JOTAIN ITSESI HYVÄKSI PIAN ja ASENNE RATKAISEE AINA !
Yksi,tuli itku kun luin viestisi.Ei se loukannut,se että joku välittää saa itkemään.Helemi kysyit miten nimeni kelpasi velkoihin.Muualle se ei ole kelvannutkaan.Olen varaton mutta veloissa olen pohatta.Minun pitäisi olla jo navetassa mutta on pakko sanoa jotain kun joku jossain kuulee. Nuorin lapseni muuttui kertaheitolla aikuiseksi kesken lapsuutta ja murehtii jo liikaakin asemaani ja tilannetta kotona.Rassulle isä on tärkeä enkä haluakaan panna häntä valitsemaan meidän välillä. Puhuin lääkärin kanssa puhelimessa ja sain taas neuvon puhua miehelleni sairaudestani,asemastani,työterveyshuollosta ym.Saan kai minä puhua,kuinka monta kertaa olen puhunut tyhjää.Hän ei edes myönnä minkään olevan muutoksen tarpeessa,se mitä ei silmä näe,ei sydän sure.Ne on taas piian hulluja höpinöitä,sekotan vieraat hänen elämään. Korkeintaan hän huutaa:panen kaikki lahtiin,loppuu valitus.Niinpä,Hän panee elukat pois,hänenhän ne on.Minä voin lähteä,mulla ei ole kotia.30v olen tehnyt töitä ja sitten voin lähteä,minulla ei ole oikeutta jäädä kotiini koska se on hänen. En koskaan ole saanut tehdä mitään omaksi turvakseni,kun olen raakki saan lähteä. Mielenterveyteni on hajalla ja koska tiedän tosi pahoja,voimia tarvitsevia juttuja kevään aikana tulevan,ilman mitään tukea on se minun loppuni. Ajattelen navetalla usein.jos jaksan kevään jutun,se mulle riittää.Sen jälkeen olen tehnyt sen mitä pystyn lapseni asian hyväksi ja se on siinä.Muuhun minusta ei ole,enkä voi lapselleni muuta antaa,sen jälkeen saa isänsä yrittää tukea häntä. Olen yrittänyt usein itsemurhaa,rohkeus on vain aina pettänyt ja syyllisyys on pitänyt hengissä. En kunnioita itseäni,miten minua muut kunnioittaisivat.Tiedän,jos minulla olisi voimaa,selviäisin.Miten minulta varattomalta velkoja voisi ottaa,varsinkin kun töihin minua raakkia kukaan ottaisi.Mutta ei minulla ole voimaa,kuhan selviän tästä päivästä. Kiitos teille jotka "kuuntelette",yleensä nämä ajatukset kuulee vain lehmät. ...Jotka odottavat minua navettaan.
...kun minä olen sitä mieltä, että jos emäntä ja isäntä on naimisissa ja ei ole avioehtoa, niin emäntä, periaatteessa omistaa puolet tilasta, vaikkei nimeä kauppakirjassa olekkaan...jos eroatte, niin isäntä joutuu maksamaan sinulle tasinkoa, enemmän omistavana puolisona, velkojen jälkeen. Jos on avioehto, niin noin pitkässä liitossa silläkään ei niin suurta merkitystä ole, koska olet töitä talossa tehnyt. Maataloudessa velat on yllensä kiinnitetty siihen maatilaan ja jos satut voimaa saamaan, että pois lähdet, niin jos isäntä haluaa tilansa pitää, niin varmasti ei velkoja sinun mukaasi tule yhtään.
Mitenniin ei yhteisellä tilillä ole rahaa...vai onko isännällä omia tilejä, joita salaa kartuttaa? Minulla oli tilinkäyttöoikeus ja minä sitä vain käytinkin, vaikka muuten olinkin mitättömän kirjoissa, niin raha-asiat sain hoitaa, sillä mies ei edes käynyt pankissa, kuin joskus nimensä hätäiseen kirjoittamassa, ja sen vuoksi hän jankutti, että velat on minun ja tulot hänen, koska talokin on hänen ja kaikki muukin. En koskaan oppinut sitä nöyryyttä jota minulta odotettiin, johon minua koetettiin pieksämällä opettaa. Mutta kun muutaman kerran sanoin, että jos lehmätkin on hänen, niin herraon hyvä vaan ja menee lypsylle myös!
Miksi me naiset maksamme sitä työllämme, ettei meillä taloon tullessamme ole niitä perämehtiä ja pankkitiliä, jossa joku puolimilliä makaa homehtumassa ja odottamassa miestä sitä pöyhimään?? Me olemme tuoneet taloon kaksi tervettä kättä, joilla useampi talo tässä maassa on pystyssä pidetty, me olemme kasvattaneet lapsemme, hoitaneet ehkä anopin ja appiukon hautaan, saaneet kuulla olevamme elättejä ja loisia, ja kuitenkaan me emme osaa antaa arvoa itsellemme! Me emme saa vaatia itsellemme mitään, vaan me odotamme melekin lupaa vessassa käyntiinkiin...kuka meiltä kyselee lupaa mihinkään?
Kun katselen itsestäni otettuja vanhoja kuvia, niin tänä päivänä, minä häpeän sitä itseäni! Meillä on samat elämisen oikeudet kuin näillä isännilla, jotka meitä maaraavat ja alistavat.
Me saamme haluta ja toivoa elämältä ihan samoja asioita kuin muutkin ihmiset, mutta miksemme sitä tee...koska me uskomme kun tämä herra ja hidalko sanoo, ettei sinusta ole mihinkään ja olisihan noita parempiakin, mutta miksei niitä parempia ole oven täydeltä tupaan työntymässä, varsinkaan navetalle?...siksi, koska meidät on valmiiksi opetettu talon tavoille, kun käsky käy, me seisomme jo työrukkaset kädessä ovella! Kun vielä oppisimme olemaan syömättä, niin kaikki olisi täydellistä!
Mutta jokainen sellaisessa asemassa tarvitsee sen pienen pienen toivonkipinän, olin onnekas ja löysin sen.
Luin tämän viestiketjun. Toivotan Sinulle jaksamista!
Minun elämässäni on myös se tunne, ettei arvosteta, kuunnella eikä rakasteta. otetaan vain mitä minusta irti lähtee.
On vaikea saada itsensä riuhtaistua parempaan, kun jokapäiväinen elämä vie voimat.
Jollei Sinua rakasteta, rakasta itse itseäsi. Hoivaa itseäsi, kiitä, että olet jaksanut noin vaativissa olosuhteissa! Sinulla on ollut paljon voimia.
Ihmiset ovat petoja. He huomaavat vaistomaisesti, kuka on heikko ja ketä voi sortaa ja loukata. He tuntevat itsensä paremmaksi, kun haukkuvat toista. Tosiasiassa eivät ole yhtään parempia.
Kun opimme hoivaamaan ja arvostamaan itseämme, se voi jossain vaiheessa myös näkyä meistä. Meitä ei voi enää sortaa entiseen malliin. Ehkä sortoyritykset vain pahenevat silloin, kun sortaja huomaa uhrinsa karkaavan vaikutuspiiristään. Mutta loppujen lopuksi voimistumme. Tällöin ehkä umpikujalta vaikuttava tilannekin näkyy eri valossa ja mahdollisesti löydämme ratkaisuja, jotka parantavat elämäämme.
Viranomaisten kanssa tapellessa sitkeys on hyväksi. Jos heitä pommittaa usein esim. soittamalla ja kysymällä, missä vaiheessa asia on ja mitä voidaan tehdä, he saattavat hoitaa asian, että pääsevät tällaisesta henkilöstä eroon. Kannattaa olla kohtelias, mutta sitkeä.
Toivon, että löydät elämääsi valopilkkuja! 🙂🌻
Hei!
Jossain vaiheessa, yksin ollessani otin puhelinluettelon käteen ja etsin seurakunnan perheneuvojan puhelinnumeron. En oman seurakunnan vaan tutumman kaupungin numeron.( yleensä sitä ei halua puhua kenties oman seurakunnan ihmisten kanssa)
Sielä käynti maksaa, mutta lasku laitetaan omaan seurakuntaan ja sitä ei tarvitse pelätä. Apua hakijan tiedot pysyvät salaisina,oma seurakunta ei saa tietää käynnistäsi.
Jospa hakeutusit toiselle lääkärille. Onko sinun mahdollista mennä yksityiselle lääkärille? Jos ukkosi ihmettelee asiaa, niin sano että nyt taitaa olla tosi kyseessä. Kohta voi katsella itselleen uutta akkaa. Vai onko hänelle ihan sama jos kuolisit.
Meidän lähimmässä kaupungissa (60km) on myös ensikoti. Sinne voi mennä aluksi.
Ja tuskin elämässä ruisleipä loppuu.
Jotain tällaistä tällä kertaa. Työt kutsuu..😉 t.hertta
Moona,Helemi ja Aamu Unettoman yön jälkeen,päivä meni hiehoa vahdatessa nyt kun luin viestejänne...on vahvojakin emäntiä olemassa!Kiitos,sain paljon ajateltavaa mikä varmaa olikin aiheellista.Joku kysyi miksi olen lomalla navetassa,kun yksin en lomittajaa saa sinne laittaa onhan tämä tila kahden työpaikka.Eli lomittaja tekee minun työni ja minä isännän työt. Silloinkun ajaa itsensä niin piippuun kuin nyt olen tehnyt,ei kai pysty löytämään mitään hyvää elämästä.Ravistelu on paikallaan.Olen heikoilla koska en jaksa nyt muuta,en näe nenääni pidemmälle. Tottakai tajuan ettei se mieheni täysi piru ole,hyvää ja huonoa on jokaisessa.Jokainen vastaa omasta elämästään,mokineen päivineen.Jos mieheni kirjoittaisi hän varmaan? sanoisi minua kylmäksi,torjuvaksi ym.Hänkin tuntisi kadottaneensa sen elämänsä rakkauden?Kaikki eivät ole vahvoja tai olinhan minäkin joskus vahva.Ilman sitkeyttä en olisi jaksanut.Se voima vaan on hajonnut vuosien varrella tuonne pelloille,navettaan ja nyt niitä murusia yritän haallia kasaan.Tämä sairaus vie fyysiset voimat,mutta nakertaa myös itsetunnon.Maatalossa tarvitaan työn tekijää,kun samoissa töissä mitkä ennen pystyin tekemään ns.muun ohessa,nyt menee tunteja ja sittenkin työn jälki on se mitä on.Tosin eipä minulla sieltä navetasta mihinkään menoa ole ja lehmät on parhaimmat työkaverit.Vanhemmat lapset ovat joskus eläneet tätä elämää myös,en halua sääliä enkä aiheuttaa huolta,minun "marmatukseni "kuulee yleensä vain lehmät. Asenne on tärkeä,tämä maailma olisi vain vahvoja ihmisiä täynnä jos ... Mutta minunkinlaisia raukkoja on jotka tippuvat oravanpyörästä ja tarvitsevat apua,jos ei muuta niin kuuntelijaa.Kiitos siitä teille.Asioista on hyvä kuulla muidenkin mielipide,lehmät ei sitä palautetta anna,ainakaan sanoin. Jaa-a,lypsäjä soitti ja kyseli apua,taidan olla hiukan myöhässä..taas.
Aamupäivää !
Aamulypsyt on ohi. Aurinko paistaa kirkkaasti ja kevät on jo pitkällä. Ettehän ehtoiset emännät näe pelkkiä likaisia ikkunoita kun katsotte ulos ?
Menehän päiväunille sinä yön valvonut. Nykyisin saa ottaa nokoset päivälläkin. Se friskaa kummasti. 😴
Ennen oli ennen. Sitä jaksoi vaikka mitä. Olemme huomaamatta vanhentuneet ja saamme aikaseksi vain puolet siitä mitä ennen. Työn jälkikin käsii, joo, mutta myös viisaus on karttunut. Ei meidän tarvitse kilpailla nuorempien kanssa, vaan voimme tehdä sen mikä on välttämätöntä ja loput iloisesti sivuuttaa. Hellitetään herranen aika ! Ei tämä maailma tule valmiiksi vaikka me kuinka rehkittäis. Milloinkas meidän aika tulee nauttia elämästä ? On aika aloittaa tänään.
Luettuani viime vastauksesi tähän ketjuun, ilostuin kovasti,koska olen varma että sinä selviät noista vaikeuksistasi. Sen verran puhtia oli kirjoituksessasi. Tsemppiä ! Nyt se riipoo mutta valoa on tunnelin päässä. Kyllä tämä tästä. Sitkeitä otuksia me olemme, maaseudun akat. 😀
Me ollaan sitkeitä, jopa niin että se kääntyy jo paheeksi eikä ole ennää hyve.
Anoppi-vainaa sanoi, että tuo seon sitkee, kun paska reen jalaksessa, ..niin hyvässä kuin pahassakin.
Jos ilo elämästä katoaa, se vie mukanaan liian paljon.
Emännät hei,taidan nyt kaivaa verta nenästäni mutta viikkoja lahtiautoa ootettuani,soitin OMIN lupineni tappajan parille työkaverille.Lehmäparat utareet tulehuksissa kovina ei tarvitte enää oottaa.Monttuun menivät,isäntä kah! huomaako edes? Vähän se teidän sisu minulle välittyi,sama kai tuo on huutaako mies aiheesta vai aiheetta,nytpä se nähdään.Tuli jo ootellessa autoa kuluja varmaan sen verran mitä nuista raasuista lahissa ois saanu,saanpahan nukkua nyt yön rauhassa. Se on hirveä kattoa miestä joka ennen oli rakkainta maan päällä ja nyt se on vieras.Jatkuva poissaolo ja hermothan sillä on menny,kellepä huutaisi ellei minulle. Olen kai perinyt äidin moton:ettei vain tulis riitaa.Eli olen näkymätön,poissa tieltä ja annan periksi.Mikään ei ole parempaa kuin hiljaisuus!Navetalle kun iltakäynnille menen 11aikaan,se hiljainen kahina ja huokailu mikä siellä kuuluu.Jokainen eläin on tyytyväinen ja iltakulkijaan ei reagoida mitenkään. Aamulla navetassa odotti isopieni sonnivasikka,hiehon ryökäle poiki sitten juuri sinäyönä kun en jaksanut käydä katsomassa.Kovin oli sontainen alku,toppatakin päälle saatuaan nukkui heinäpedille kuin pieni enkeli.Kirpparitakit on tosi hyvät vastasyntyneille vasikoille,lämpö pysyy ja lehmävassuille voi panna vetskarinkin kiinni.Eräs lapinmuori antoi vihjeen,hänellä oli syksyllä pari vassua punaiset takit,huput päässä,päällä ulkona lehmien kanssa.Koleallakin ilmalla hyppelivät tosi innoissaan,eikä takit haitanneet.Etujalat hihoihin,vetskari mahan alle ja menoksi. Päivällä sain meilin eräältä viranomaiselta joka tyrmäsi haaveet emännän paikasta.On se kumma tämä tila,tätä ei voi edes ostaa!En huomannut kysyä onko vika ostajassa... Eräs lapsistani huomautti:onhan niitä muita tiloja.Pitääpä ehdottaa miehelle,josko minä ostaisin oman tilan ja hänhän voisi nyt vuorostaan ottaa minun kanssani velat puokkiin....ja rengillekin oisi töitä...Tais tulla taas verenkaivuu...Paras jo lopettaa kun alkaa tämä minun ajatus olla jokseenkin ilkeä..Jos joku töiltään ehtii vastailla,pelastaa päivän.
Hei ystävä kallis!
Jos sinulla olisi taikasauva, mitä taikoisit itsellesi?
Enkeleitä polullesi!