Voi, raukka!
Jokaisessa kunnassa pitää lakisääteisesti olla sosiaaliasiamies, jonka tehtävänä on löytää lakipykälät ja kanavat, jotka voivat (jos voivat) auttaa ihmisiä. Olisiko Sinulla mahdollisuutta ottaa häneen yhteyttä (yht. tiedot löytyvät varmaan kunnan nettisivuilta), että kaikki mahdollisuudet tulisivat varmasti tarkistetuiksi.

Miten opiskelusi lukiossa, missä vaiheessa ja jaksatko viedä sen loppuun? Sen jälkeen Sinun varmasti on pakkokin lähteä / päästä jonnekin "ihmisten ilmoille", opiskelemaan tai töihin. Silloin täytyy nähdäkseni olla oikeus tukiin, jotka mahdollistavat asumisen työn tai opiskelun lähellä. Olethan jo täysikäinenkin ja siinä mielessä oikeus riippumattomuuteen vanhemmista.
Onnea yrityksillesi ja jaksamista!

Olet siis jo 20v? Sossu ei voi sun kohdalla ottaa enää vanhempiesi tuloja huomioon, koska vanhemmilla on elatusvelvollisuus vain alle 20v lapsiin. Tämä koskee myös kotona asuvia. Tiedän tuon,koska yks kaverini sai 21-vuotiaana sossusta rahaa, vaikka asui kotona ja vanhemmat oli rikkaita. Se vaan selitti sossutyöntekijöille, et vanhemmat ei anna sille penniäkään, koska heidän mielestään sen ikäsenä pitää tulla omillaan toimeen. Ja voithan sä sossussa kertoo tilanteestas ja isäs käytöksestä ilman et sun vanhemmat tai kukaan muukaan saa tietää. Sossu voi auttaa sua saamaan asunnon ja maksaa vuokratakuut.

Toinen vaihtoehto on ottaa yhteyttä seurakuntaan. Diakoniatyöntekijät auttaa myös asunnon saamisessa, voivat antaa rahallista apua ruokaan ja heiltä saa myös henkistä tukea. Jos et pääse käymään sossussa tai seurakunnassa, soita sinne ja kerro tilanteestas. Ne kyl neuvoo miten asian kans edetään.

:Tässä nyt pakenin siskon luo ja asun millon missäkin. Yritän mennä sossuun ja hankkia töitä. Se on vaan todella vaikeaa kun ei ole minkäänlaista työkokemusta ja koulut kesken. ☹️

hei,
kirjoitan ´suorat sanat´:

muutin maalle lamavuosina vuonna 1991.

Ajattelin, että asiat (työ-asiat) järjestyisi. Olin iloinen, koska sain vuokralla asua
omakotitalossa 16 neliön kaupunkiasumisen sijaan. Oli auto, ulkovessat ja -vedet, minusta se tuntui vain seikkailulta. Vuokrasuhde oli 1/2 vuotta. En ottanut paineita, ja ajattelin, että asunto järjestyy. Työasiat järjestyi eli sain vielä (ennen eu:ta) tehdä tuntipalkkaisen maatalouslomittajan töitä säännöllisen epäsäännöllisesti.

Muutin pienellä paikkakunnalla 5 kertaa. Sitten muutin toiselle puolelle Suomea kesämökki-paikkakunnallemme. Olin 1,5 vuotta käsityöalan yrittäjä (ennen internettiä) . Minusta ei tullut miljonääriä. Lopetin toiminimen, joudun myymään auton jne. Muutin seuraavaan lähimpään kaupunkiin (n. 10 000 asukasta).

Olen asunut em. kaupungissa 13 vuotta kerrostalossa. En ole kauheasti tykännyt. Koko aikana tukityötä 2 vuotta. Nyt olen vuoden aikana tehnyt 1 etätyöharjoittelun ja etätyötä 1 vuoden, eli on osa-aikainen työpaikka ja pieniä tehtäviä (lastenhoitoa, keikkatöitä) jne. Työt on ollut haastavia ja jostain olen saanut rohkeutta koko ajan nostaa omaa tavoitetta korkeammalle. Paljon mielenkiintoisempaa kuin vaan tukityössä esim. pestä kahvilan vessoja. Harrastusasiat olen saanut ´kondikseen´ vasta tänä vuonna.

Itä-Suomessa yhdessä tekeminen yhdistyksissä ei ole itsestäänselvyys tai se , että kukaan vaivautuisi kertomaan missä ja mitä voi yhdessä tehdä. Yhteisö on erittäin sisäänpäin kääntynyt; useilla lähiössä esim. vastapäisessä talossa on sälekaihtimet ollut kiinni kesä talvet koko ajan 🙄. Epäluuloisuutta ?😐

En ole tykännyt asua osin juuri siksi, ettei omat asiat ole järjestynyt eli lähinnä työasiat. Jos oikein tarkkaan ajattelisin asiaa, en suostu ajattelemaan, niin en ihan tiedä olenko pitkäaikaistyötön jopa. Olen 45 vuotias. Itse asiassa ajattelen, että menetin työttömyydessä parhainta työssä olemis-ikää. Omalla kohdallani kyse on henkilökohtaisesta tragediasta. Ja sen on maaseudun vika!😠

Minulla on täysi työ tulla toimeen sen ajatuksen kanssa, joka vihastuttaa minua.
Välillä on täysi työ tulla toimeen oman kateudentunteen kanssa hyvin-
pärjääviä kohtaan. 😞

Olen allerginen ´kyllä maalla on mukavaa´ mainostukselle. Kriittisyyttäni helpottaa se, kun ajattelen, että on minulla vielä jokin työ tällä hetkellä.
Olin tosi pitkän aikaa työtön. Ja toimeentulon rajoilla monta vuotta. Vuoden aikana olen noussut toimeentulotuki pitkäaikaistyöttömyydestä siihen, että saa vielä 150 euroa asumistukea kelalta. TAvoitteeni on, että olisin ´omillani´.
Edessä on vielä velkajärjestely, jos tulot nousevat.

En ole jaksanut laittaa asuntohakemusta kotikonnuilleni pääkaupunkiseudulle, mutta 3 viikkoa sitten sen laitoin. Täytyy olla haaveita. Nyt vasta etätöiden takia alan uskoa, että voin selviytyä. Vielä vuosi sitten pelkäsin, että jään ikuisiksi ajoiksi pitkäaikaístyöttömäksi.

Elän kouriintuntuvasti keskellä epävarmuutta

nimim. Where ever I lay my hat, that´s my home