Hei ystäväni, hienoa että osaat kertoa ongelmastasi. Olen itse kasvanut tällaisen perheen keskellä kuin sinulla nyt joten ymmärrän hieman tilannettasi ja tiedän että pulmasi on varmasti vaikea. Asuvatko appivanhempasi samassa pihapiirissä? Kuinka paljon olette tekemisissä?

Oma äitini tuli miniäksi taloon johon jäi asumaan myös isäni äiti ja näin aikuisena asiasta voin todeta että mummolla oli narsistisia piirteitä todella vahvasti. Olin 15.v kun mummo kuoli joten 15.vuoden helvetti tuli koettua, jatkuva sotatila jota ei muuttanut se että me vanhemmat ja veljeni koitimme sopeutua parhaamme mukaan.

Kirjoittele lisää, haluaisin keskustella kanssasi asiasta ja tiedän omalle kohdalle että purkamalla huolia, masennusta pois itsestäni saan paikattua lyötyjä haavoja.

Muista että jokainen ihminen on arvokas ja tärkeä! Sitä ei sinulta kukaan vie pois ja sitä ei saa horjuttaa sairaan ihmisen mieli joka elää vain minä minä minä asenteella. Ole onnellinen miehestäsi joka on rinnallasi ja vaali parisuhdettanne, rakkaus kantaa aina mieltä vaikeimman yli ja antaa uskoa huomiseen🙂🌻

Kerroit taloudellisista huolista, onko tilanteenne missä vaiheessa: oletteko hakeneet neuvoja ulkopuolisilta? Tänä päivänä on paljon pätevää väkeä joilta saa tukea ja apua probleemoihin!

Kirjoittele, odotan viestiäsi!

Usko että aurinko on olemassa ja vielä se meillekin paistaa🙂👍

Vaivaiskoivu

😉), minusta maalla ei ole mitään "piirejä", vaan on vain isompien ja pienempien talojen emäntiä, jotka voivat olla ihan yksin kuin sinäkin.
Sanoopa sinun appesi sinusta mitä tahansa, niin anna mennä läpi pään, sillä tärkeintä on, mitä miehesi sinusta ajattelee, eikä loppuunsa sekään hyvin tärkeää, vaan mitä itse toivot ja ajattelet. Minun mielisaarnani on, kuinka kauas pitää vanhanparin muuttaa, nuorenparin asunnosta.
Masennus on kavala, hiljaa hiipivä sairaus, joka melkein huomaamatta tulee, mutta siitäkin selviää, kun on tahtoa ja uskoa itseensä. Se kietoo ihmisen omaan ympyrään ja tuntuu, ettei ole mitään sen ulkopuolella, kuin olisi muurit ympärillä. Kaikkein tärkeintä on rikkoa niitä muureja, mieti onko kylällä jotakin harrastustoimintaa, josta pitäisit...äläkä sano, etten minä ilikie, sinähän ilikiet! Tee vielä sellainen yltiöpäinen temppu, jos naapurissa on joku, suunnilleen itsesi ikäinen emäntä tai sillä iällä niin ole väliä, eikun menet kyllään ja sanot ovensuussa päivää, eläkä sano, ettet ilikie, sinähän ilikiet. Jos et noita kokeile, niin ala lenkkeilemään, kävele.
Sillä monta kertaa se "piireihin pääseminen" on itsestä kiinni ja onko sekään niin tärkeää, jos on omia juttujakin. Minä viihdyn enemmän kotona ja kun nyt saan vapaasti mennä ja tulla, niin sen kiireempi on kotiin, niin ei aina ole ollut. Meillä on niinkin hieno harrastus miehen kanssa, että molemmat vartioi omaa sohvaansa ja jopa murisee sen päällisiä, hienosti sanottuna me seuraamme television korkealaatuista ohjelmatarjontaa. 😉
Jos joku olisi minulle ennustanut kymmenisen vuotta sitten, kun minäkin tuskailin masennuksen kourissa, mitä minä tulen tekemään, niin olisi sitä ihmistä viety pyöreeseen huoneeseen pillit huutaen. 😉 pohjalta ei pääse kuin ylöspäin ja sitten onkin vain taivas kattona.
Täytyy vain uskaltaa, vaikka kieli kuivais kitalakeen, kämmenet hikois ja polvet olis hyytelöä, ensimmäinen päivä on hirressäkin pahinta ja sitten se sujuu.

Hei,

kirjoittelin sinulle eilen mutta viesti on kadonnut jonnekin tuhkana tuuleen eikä ole tullut näkyville. Olen kasvanut samankaltaisessa ympäristössä ja perheessä kuin missä sinä nyt asut joten ymmärrän sinua! Miten paljon sinä olet tekemisissä appivanhempiesi kanssa, voiko sitä jotenkin välttää vältellä oletteko hakeneet apua taloudelliseen tilanteeseen?

Muista että elämme täällä vain kerran, usko ja luota rakkaaseesi joka seisoo rinnallasi ja rakastaa sinua omana itsenäsi. Hän on terve ja tietää millainen sinä oikeasti olet, älä lannistu pahojen ihmisten puheista!

Kirjoitathan lisää!🙂🌻

Kiitos vastauksistanne!🙂 Appivanhemmat asuvat 100 metrin päässä, siis liian lähellä☹️ Tekemisissä emme ole keskenämme, koska jos appi vielä tulee meille on varmaan soitettava poliisit paikalle..On sanottu sille, että jos vielä tulee meille "riehumaan" soitetaan virka-valta paikalle, anoppi on sivusta seuraaja on miehensä "tossun alla", niin en tiedä onko piiri oikea sana kuvaamaan maaseutua ja naapureita yms. Tietysti on varmaan vaikeaa kenenkään tulla esim. meille kun eivät halua puuttua naapureiden asioihin suututtamalla "kylän mahtimiestä" eli appeani. Olen itse kotoisin maatilalta ja minulle on tuttua maaseudun ympyrät, ja työt jne.. Oma mieheni on kiltti ja rauhallinen luonteeltaan, ja on nyt vasta oppinut sanomaan isälleen ei, ja onneksi puolustaa minua/meitä,, Ja korjailee naapureille ja sukulaisille apen "satuiluja" meistä. Taloudelliset asiat ovat ehkä järjestymässä, koska pankki on tullut vastaan, miehellä on kova velkataakka, spv:stä ja päälle vielä oman talon rakennus yms.. Suuri helpotus oli kun terapiassa selvisi että vika ei olekkaan ehkä pelkästään minun, vaan masennus on monisyinen ja vaikea sairaus, kun ei ne lääkkeet pelkästään auta vaan, siihen vaikuttaa niin moni asia, hirveästi haluaisin parantua.

Hei,

Minulla menee tosi huonosti. Sain potkut ja vaimo jätti psyykkisten oireiden takia (vaimolla). Harkitsen itsemurhaa. Voiko kukaan auttaa minua?
t. Hannu

Hannu
Opettele ajattelemaan, ettei mikään vastoinkäyminen saa olla niin paha, että itsemurha on ainoa ratkaisu. Jokainen meistä kerran täältä lähtee, kukaan ei ole maamerkiksi jäänyt ja aina se tapahtuu väärään aikaan.
Potkut on ikävä asia, mutta tänä aikana, ne ovat valitettavan yleisiä, joten et ole ainoa, mikä ei kylläkään lohduta yhtään, mutta mikään maatakaatava ihme se ei ole. Asioita pystyy järjestämään.
Vaimosi lähtö on myös surettava asia, mutta mistä tiedät, jos se kääntyykin joskus hyväksi, sillä ihmissuhteet jotka ei toimi, ovat kuitenkin voimia vieviä ja mahdollisuus uuteen ja rauhalliseen elämään tulee varmasti vastaan.
Olen muistaakseni jossakin täällä kirjoittanut, että minua todella keljuttaisi, jos nyt pilven reunalla katselisin alas ja tietäisin kuinka paljon elämä voi lyhyen ajankin sisällä muuttua paljon ja ihan toisenlaiseksi, kun vain uskaltaa katsoa avoimin silmin huomiseen, muuttaa sen minkä voi ja hyväksyy sen mille ei mitään voi.
Ainoa asia, mitä itse en kuitenkaan koskaan ole menettänyt, on toivo, toivo paremmasta huomisesta, sitä samaa uskoa toivon nyt sinullekkin.

hei
olisiko sinun lähipiirissäsi ihmistä jolle voisit puhua?onko sinun mahdollista saada lääkäristä apua?olen itsekkin kokenut saman ja käynyt tosi pohjalla mutta aina löytyy ihminen joka osaa auttaa.voi olla että ei ole mitään 2min. pika lääkettä mutta usko minua jossain se valo on jonka vuoksi jaksat jatkaa.kun elämä menee päin seinää olisi hyvä ettei hautautuisi kotiin miettimään.toivon sinulle voimaa että pystyisit hakemaan ammatti apua.usko pois-jossain on vielä ihminen joka kipeästi tarvitsee sinua!!!🙂👍-siksi toivon ettet tekisi sitä mitä nyt olet suunnitellut.

Hei Lonely, mitä sinulle kuuluu tänään toivottavasti kevät aurinko taas lämmittää.
Asioiden työstäminen terapiassa on varmasti parasmahdollinen tie parantumiseen ja voi kun sinne saisimme vielä appesikin. Pystytkö irtautumaan tilan ympyröistä vaikka jonkun harrastuksen pariin josta saisit ystäviä tuttavia ja ajatus vaihtuisi. 😎 Itselläni kun masennus ja pahamieli valtaavat liikaa alaa vetäydyn musiikin maailmaan. Otan hupun sähköpianon päältä pois ja annan musiikin viedä tai kaivan käsityön joka vaatii kaiken keskittymiseni. Kaikkein tärkeintä on että pidät miehesi kanssa parisuhteen kunnossa, onko teillä tapana lomailla kahdestaan muualla kuin kotiympyröissä?

Jaksamista ja aurinkoa sinulle ystäväni! 🙂🌻