Maatiloilta puuttuu tulevaisuus
Olen maatilan vt-emäntä, eli hoidan sitä virkaa nyt ja odottelen siihen nuorempaa tekijää. Meillä on maatila, mitä on yritetty luotsata eteenpäin. Tila on päässyt riskiotannassa valvontoihin aivan kiitettävällä osumalla. Kuusi kertaa on tila valvottu nyt viiden vuoden aikana.
Nyt on viimeisimmän valvonnan tulokset pöydällä. Tukiehtoja on 67 sivua, eli jos hakemalla hakee, yksikään tila ei puhtain paperein selviä. Meillä vielä sattui vahinko edellisenä iltana ja lehmä rymysi parressa jalkansa. Siitä tuli sanktioita. Viime syksyn märkyys vei oljet ja pitkä ja kostea syksy ajoi eläimet käytäville makaamaan, tuli ronkkiin likaa. Siitäkin iski sanktiot. Jopa pihan siisteys oli arvioitu pöytäkirjaan.
Sanktiot on sitä luokkaa, että koko tilan jatko on vaakalaudalla. Velkaa on ja vielä tukimenetykset hoitavat lopun.
Tukijaa on vaikea löytää. Selkäänpuukottajia on kyllä sitten enemmänkin jaolla. Väki odottaa vain sitä, että kaatuvat ja pankki laittaa halpaa peltoa jakoon.
Kuka tällaista jaksaa?? Minulla on 30 vuotinen ura navetassa ja koskaan en ole näin tyyten loppu ollut. Rahaa ei ole, eikä tule.
Pankki ei loputtomiin rukouksia kuule.
Olemme tehneet väärin ja meiltä on oikeakin tapa viedä kaikki. Mutta onko tämä oikein?? Jos ihminen oikeassa työssä töppää, voidaan palkasta ottaa jotain, mutta harvemmin viedään koko palkka ja vielä osa siitäkin, mikä ei tapaukseen mitenkään edes liity.
Nyt tuntuu, että viljelijä on kaiken pahan alku ja loppu.
Itse en näe omalla tilalla muuta kuin alasajon ja muihin töihin hakeutumisen. Ei tällaista kukaan jaksa, kun mikään ei riitä..eikä mitään inhimillistä ole.