Olen syntynyt ja asunut ensimmäiset reilut 25v maalla. Sitten tutstuin tulevaan mieheeni ja niin tieni vei kaupunkiin. Asuimme Espoossa n.6v ja pidin siitä mutta kaipasin sitä verkostoa ja läheisyyttä mitä maalla oleminen oli elämässäni ollut. Mieheni on paljasjalkainen kaupunkilainen mutta silti hän muutti perheemme mukana maalle kun sain työtä, mutta silti jotain on jäänyt puuttumaan. Mietinkin nyt että etsinkö jo jotain mennyttä ja ollutta sillä tuntuu että tyytymättömyys iskee jossain vaiheessa elämääni. Olen toisaalta täydellisyyteen pyrkivä jossain asioissa, ja minua on vaikea lähestyä, siksi minulla on vaikeuksia saada ystäviä. Olen missä olen niin yksinäisyys on seuranani.
En tiedä onko tämä minun paikkani vai onko missään paikkaa minulle..
Tämä nyt oli tälläinen sekava sepustus, kiva kuitenkin jos jaksoit lukea loppuun asti.
🙂🌻
terve, minulla on taas toisin. Olen syntynyt Espoossa, asuin siellä eka 9v ja nyt lopun ajan eli 12v olen asunut maalla. Minun sukuni on täältä kotosin ja minä saan aika usein kyläläisiltä kuulla vanhemmistani jotka ovat jo kuolleet. Usein sanotaan, että olen äitini näköinen, teen asioita kuten ukkini jne.
Toisaalta on kiva noita kuulla mutta usein mietin, että Espoossa olisin enempi omaitseni mitä täällä. Minulle ei ole kyllä ketään tuttua enää Espoossa silti usein mietin muuttavani sinne takasin. Muuttasin kerrostaloon, eläisin aivan yksin ja nauttisin kun siellä kerrostalossa olisi hiljaisuus kello 22-7.00. Itseasiassa en tiedä mitä tuo tarkottaa, koska en koskaan ole asunut kerrostalossa, olen tuon asian vaan lukenut. Maalla ei koskaan ole noin pitkää aikaan hiljasuutta.
Heips Maanvaiva!
Ymmärrän tuntemuksiasi. Sillä toisinaan ajattelen että vietän eläkepäiviäni asuen Helsingin keskustassa esim. Ullanlinnassa korkealla kerrostalossa ja nautin kaupungin elämästä.
Toisinaan mietin että kuinka helpompaa eläminen toisaalta on kaupungissa, mutta taas toisaalta täällä maalla on se kiireettömyys kaukana( välillä se on rasittavaa kun asiat tapahtuu joskus)
Joenkin tuntuu että kun oli kaupungissa, kaipasi maalle ja nyt kun on maalla niin kaipailee asioita kaupungista. En ole käynyt pääkaupunkiseudulla lähtöni jälkeen, ehkäpä siinä on sitä pelkoa että kaipaa sinne kun on pois sieltä lähtenyt....
Kaupungin tuokut, meteli, liikenne, merenranta...... 😟
No eipä tästä taas itekään ota selvää..
🙂👍
hei,
olen kotoisin Espoosta ja asun pohjois-karjalassa. MInä haluaisin kauheasti muuttaa takaisin Espooseen. Kirjoitin toissapäivänä erääseen kaavakkeeseen, että kotipaikka Espoo, kun kai kysyttiin nykyistä asuinpaikkaa. Ajattelin, että kysytään juuria.
Muutto ei ole mahdollista, syynä taloudelliset huolet. Se mitä kaipaan, on valinnanvapautta enemmän ja erilaisia ihmisiä. Haluan nykyään, että on paljon ihmisiä ympärillä. Tiedän, että kun vanhempani kuolevat, ja se on kova paikka, minulla täytyy olla paljon ihmisiä ympärillä ja siksi ennakoin asiaa jo nyt. En koe nykypaikkakunnalla sitä, vaan täällä jos kaipaa ihmisiä, mennään sitten suoraan mielenterveystoimistoon tai päivällä kauppaan. Ei muita vaihtoehtoja (toimintataloja tms.). Paikkakunta elää ihankuin virka-aikaa klo 8-16:een.
Ihmettelen aina, kun ihmiset puhuu - onkohan se joku suomalainen piirre- että "voikun siellä metsässä/uimahallissa ei olisi paljoa ihmisiä, että saisi olla rauhassa". Rauhassa uimahallissa ?
Eilen tuolla liveryhmässä just puhuttiin metsässä kulkemisessa. Minä sanoin, että kuuntelen äänikirjoja joskus kun kävelen metsässä. taisi olla tukihenkilö kun sanoi, että onhan siellä puiden suhinaa, linnun laulua, mikähän se yksi oli, ehkä mustikan varpujen kahinaa? On tietenkin, siitähän täällä maalla asumisesta on kyse, mitä siitä puhumaan, se on aivan luonnollista, että useimmiten sitä juuri noiden asioiden vuoksi menee sinne metsään.
Mutta joskus maalainenkin haluaa jotain vaihtelua ja panee silloin korvalaput korville ja kuuntelee muuta kuin tuota tavallista.
Me asuimme lähes Espoon keskustassa omakotitalossa, hetki vain ja pääsimme Hesaan joka paikallisjunalla tai linja-autolla. minäkin opin jo aivan nuorena yksin niillä kulkemaan. vasta kirjotin Hesarin foorumilla miten kaunisa ja ihana paikka on Kauppatori. Siellä voisi olla tuntikausia. Siitä, kun lähtisi rantaa pitkin kävelemään sinne Hietaniemen torille, näkisi merta ja laivoja. Minulla on nyt jokimaisema, se ei oikein ole mitään verrattuna mereen.
En minä koskaan kai muuta täältä pois, käyn usein Hesassa, Espoossa en juuri koskaan. Mitä siellä olisi käymistä? Kävin minä kesällä siinä Leppävaaran rajalla mutta emme sitten osanneet siitä ajaa keskustaan, kun se oli muuttunut niin paljon. vaan olimme noin vaan takaisin Vuosaaressa. Minunki kotitalo on purettu kai, en halua edes tietää siitä mitään.
Nyt otan eväät ja lähen koirien kanssa tunturiin ja kai kohta taas olen onnellinen kun täälä asun. En pane korvalappuja, kun poroilla on rykimäaika alkamassa ja kuuntelen sitä.
rykimäaika😀
En minäkään usko että takaisin tullaan muutamaan kaupunkiin. Toivoisin vain että olisi ystäviä jotka kävisivät kyläilemässä. Minun on vaikea solmia ihmisisuhteita. Enkä todellakaan tiedä mistä johtuu? Olen kuitenkin sosiaalinen ja avoin ihminen. Jossain on kuitenkin vikaa. Sama oli Espoossa asuen. Koko sen 6v aikana sain 2 ihmistä lähelleni niin että MINÄ kävin heillä (he eivät meillä) mutta pystyimme puhumaan ihan kaikesta ja luottamaan (tämä on säilynyt vieläkin). Mutta olen silti yksin!
Ehkäpä luotu yksinolemaankin tai siis ilman ystäviä.😮
hei,
kävin ´maaseudulta´ Helsingissä. Oli junanvaihtoa ja hakemista Pasilan asemalla ja paljon ihmisiä lähellä yhtäkkiä. Tajusin, että en halua tuudittautua siihen ajatukseen, että rauhassa, toisia ihmisiä näkemättä, on turvallista ja turvattomuutta se, että on kaupungissa liikenteen keskellä ihmisiä paljon ja vilsketta huomattavasti enemmän.
Huomasin, itsessäni stressioireita ja jännittämistä, jotka johtuvat yksinkertaisesti siitä, että asun maaseudulla ja oma elämäni on NIIN rauhallista, että yököttää. Haluan kokea stressiä esim. lähijunassa muista ihmisistä ja siten vahvistua omassa olemisessani. En koe olevani avuton, kun on paljon virikkeitä ja kuhinaa.
Olen tiennyt tämän asian monta vuotta, mutta pääsin nyt kokeilemaan itse. Itse asiassa tällä hetkellä olen sitä mieltä, että jos joku väittää, että maaseudulla eläminen on elämän tarkoitus, epäilen lausahdusta moista. Kohtalaisen tyytyväinen elämä koostuu useista eri asioista, eikä vain siitä että olisipa vaan rauhallista ja tuskatonta.
Minulla on hermot kireellä juuri. Kaikki kylän nuoret jotka ovat muualla opiskelmassa olivat täällä lähes kuukauden. Ajoimme moottorikelkoilla, hiihimme, pilkimme, pelasimme paljon ja he kertoivat millaista on opiskella muualla. Eikä kukaan ole palaamassa tänne, käyvät vain lomilla ja suunnittelivat kesämökin laittamista.
Mie asun kesämökissä ympäri vuoden. Mietin, että meniskö noiden luokse kylään seuraavalla lomalla. Niiden mielestä olen hullu, jos en täällä ole lomaani.
Miltähän se tuntuisi tulla tänne vaan lomaileen?
Olen syntyjään oulusta eli kaupungilainen, mun haave ooli päästä maalle ja sieltä talo ja elukoita. haaveeni toteutui mulla on nyt muutama elukka ja minusta tuli maatalous lomitaja vaikeen ikimaailmassa ois uskonut.
Olen joneka ja nykyisin nimellä koppelo kun en löytänyt enkä muistanut tunnuksia, niin loin uuden.. Jotkut ovat huomanneet että aloitin uuden keskustelun puolison kuolema..
Elämässäni on tapahtunut pajon kaiken tuon jälkeen.. Sain ystäviä, aivan ihania. elämän piti kukoistaa ja olla niin ihanaa..toisin kävi.. menetin mieheni.. ja nyt olen täällä maalla edelleen ja täällä aioin pysyäkin.. Mieheni hautasin tänne ja mihinkä minä täältä?!
Elämäni on nyt täyin pysähdyksissä.. eteenpäin pitäisi mennä, mutta halua ei siihen ole.. Onneksi etuna täällä asumiseen on se että miten ihmiset ovat auttaneet surun keskellä.. tätä ei olisi tapahtunut espoossa ollessa..
Mutta nyt yritetään mennä hetki kerrallaan.. 😭
Hei koppelo, sanoin jo toiseen ketjuun osanottoni.
Minä joskus mietin etten voisi täältä koskaan muuttaa pois, kun kaikkien läheisten haudat ovat täällä. isänki kyllä kuoli Espoossa mutta haudattiin tänne, sen syntymäpaikkakunnalle, sitten äiti sen viereen, siihen lähelle ukki ja mummi. jos muuttaisin, ei voisi käydä haudoilla kovinkaan usein.
siksi kai täällä pysyn.