Loppuun palanut, onko ketään joka uupumuksesi on huomannut? Onko ketään sellaista, joka on siitä sinulle huomauttanut? Älä torju auttavaa kättä, jos joku sitä huomaa ojentaa. Vai yritätkö vain vältellä tekemästä itsestäsi numeroa? Voi kuinka tärkeän ihmisen lapset ja lapsenlapset menettävätkään, jos väsyt ja päätät leikin kesken.
"Olemme itse vastuussa omasta onnestamme." On joku sanonut. Ja se on aivan totta. Emme voi odottaa kenenkään tuovan meille omaa onneamme. Jos emme löydä sitä nykyisiltä sijoiltamme, meidän tulee lähteä ja etsiä sitä kissojen ja koirien kanssa.
Mikä saa suunpielesi hymyyn?
Milloin koet tyytyväisyyttä?
Mitä haluaisit tehdä enemmän kuin nykyisissä puittessa pystyt tekemään?
Jos vain jaksat, yritä lisätä iloa tuottavia asioita elämässäsi. Kysy, voisitko olla enemmän lastenlastesi kanssa? Liian tyrkky ei toki pidä olla, mutta ehkäpä lapsesi ovat huomanneet uupumuksesi, eivätkä halua sinua liikaa rasittaa?
On jo hyvä alku myöntää ääneen olevansa väsynyt! Toivottavasti löydät jostakin voimia kertoa siitä myös lähimmäisillesi. Ehkä hekään eivät voi suoraan tarjota apua, mutta josko voisitte yhdessä kartoittaa erilaisia vaihtoehtoja.
Olisiko jotakin kuntoutusviikonloppua tai lyhyttä henkiseen hyvinvointiin keskittyvää kurssia tarjolla jossakin? Sellainen toki saattaa vähän maksaa, mutta tällaisessa tilanteessa sijoittamalla itseesi sijoitat myös jälkipolveesi. Siihen, että he eivät sinua menettäisi. Olet heille kultaakin kalliimpi, koska toista sinua ei voi rahalla ostaa, olet uniikki.
🙂🌻