Hei,
Harmi, että jouduitte ottamaan lapsenne pois päivähoidosta tuollaisen asian vuoksi. On tietysti tärkeintä, että lapset tervehtyvät eivätkä sairasta jatkuvasti.
Mietin, sitä että löytyykö teidän alueelta esim seurakunnan perhekerhoa tai Mannerheimin lastensuojelu liiton perhekahvilatoimintaa. Ne ovat sellaisia paikkoja jotka yleensä kokoontuvat kerran viikossa ja ovat kestoltaan noin 1,5 tuntia kerrallaan. Niissä kerhoissa on ohjelmaa sekä lapsille että aikuisille. Kannattaa ottaa selvää sellaisesta ja osallistua mukaan. Aikuisetkin kokevat "kerhoilun" itselleen tärkeäksi ja lapset saavat toimia ryhmässä, askarrella ja leikkiä keskenään.
Hyvää loppu syksyä Teille!

Kiitos vinkistä, löysin tuommoisen kerhon ja olimmekin jo siellä. Lapset olivat innoissaan, minä itse en niinkään vaan oli aika vaivautunut olo koko ajan.

Yksi minun lapsistani ei ole aivan ""normaali" tai miten hänet nyt kuvaisi mutta hänen kehityksensä ero tulee selvästi esiin lapsijoukossa. Lasta itseään ei asia mitenkään vaivaa mutta minä en osaa rentoutua vaan koko ajan odotan mitä hän nyt keksii.
Mutta ehkä menemme ensi viikollakin.

Hei Kaisla,

Mukava kuulla että löysitte kerhon ja lähditte mukaan. Toivottavasti sinä saat sieltä myös itse hyviä kokemuksia.
Aina uuteen joukkon ja tilanteeseen meno voi jännittää, mutta älä anna periksi.
Toivottavasti kerhossa on ammattinsa osaavat vetäjät, niin että huomaavat sen että lapsesi ehkä tarvitsee jotain erityisohjausta. Voit tietysti kertoa myös ohjaajille siitä, että lapsi on ns. erityislapsi. Se helpottaa varmasti sinun oloasi siellä niin, ettei tarvitse jännittää sitä mitä tulee tapahtumaan.

Hyviä kerhohetkiä Teille kaikille.

Kerttuli

Hei
Pöpöjen kiertäminen on suuri ongelma se ongelma jatkuu varmasti, ennen kunnes lapset saavat tarpeeksi vastustuskykyä. Olipa hieno juttu että keksitte miehesi kanssa tällaisen ratkaisun. Tuota mahdollisuutta ei ole kaikilla.
Et kertonut minkä ikäsiä lapsesi ovat? Seurakunnat tarjoavat päiväkerhotoimintaa, onko Sinulla mahdollisuus viedä heitä sinne, samalla saisit hetken aikaa itsellesi käydä kaupassa kampaajalla tai kirjastossa. Vierailetteko ystävienne luona, onko heillä lapsia?
Lähistöltä varmaan löytyy perhe joilla on lapsia.Ota rohkeasti hihasta kiinni tai soita ja pyydä ensin kylään kotiinne🙂👍

Lapset ovat alle viisivuotiaita. Emme kelpaa seurakunnan kerhoihin, koska yksi on liian nuori. Hänelle pitäisi jotain omaa kehittää siksi aikaa, kun kaksi olisi kerhossa.

Olet kyllä väärässä; ei meillä asu ketään lapsiperhettä lähellä. Joudumme jo tuonne yhteen kerhoon matkustamaan kymmeniä kilometrejä.

Oli todella harmi etteivät lapset kyenneet olemaan tarhassa. Nyt sen vasta huomaa kuinka hyvä se itseasiassa heille olikaan. Varsinkin tälle erityislapselle mutta juuri hän sitten sairasteli eniten.
Vaikka itseäni pidänkin aivan kelvollisena äitinä, en silti jaksa keksiä lapsille kehittävää touhua joka päiväksi.

Yleensä maaseutua pidetään lapselle hyvänä kasvuympäristönä mutta minä pelkään, että minä ja mieheni kasvatamme lapsistamme maalaistolloja.😀

Ette varmasti kasvata lapsistanne mökkihöperöitä tai maalaistolloja (mitä se mielestäsi on???) vaan annatte heille ihanan lapsuuden maalla RAUHASSA! Lapsillannehan on toinen toisensa ja kirjoitit sukulaisia käyvän teillä päivittäin; sehän on jo paljon. Naapurissamme (siis maalla, missä ei ole ollut lapsinaapureita kuin satunnaisesti) on perhe, missä on vain yksi lapsi, josta etenkin isovanhemmat ovat olleet huolissaan, mutta hänkin on kasvanut 'yksin maalla' ihan fiksuksi tokaluokkalaiseksi. Itse kasvoin maalla kokien ettei ollut kuin sisko kaverina, mutta ei minustakaan tullut maalaistolloa eikä mökkihöperöä. En käynyt ennen ekaa koulupäivää 'missään' kerhoissa tai 'muussa järjestetyssä'. Koulun myötä jokainen sitten viimeistään saa kavereita, voit luottaa.

Lapset ovat myös itse kekseliäitä, aktiivisia, luovia... Luota siihen äläkä stressaa. Nauti 'ylivirikkeettömästä' elämästänne, missä lapset saavat nauttia kodista ja 'menemättömyydestä'. Kun he sitten kaipaavat ja kyselevät kavereita, koeta niitä järjestää (kuten ilmeisesti teetkin).

Maalla kasvoin. Ei kaikista tule ns. "mökkihöperoitä". Lapsillasi on toisista seuraa. En osaa paremmin sanoa.

Itse kasvoin lähes yksin. Mulla ei ollut lapsena mahdollisuutta päivähoitoon. Mun päivähoito paikka oli traktorin koppi, siellä söin ja leikin sekä nukuin. Kun iskä teki töitä. Mulla oli kylläkin taustalla synnynnäinen sydänsairaus ja vanhempani eivät uskaltaneet viedä mua mummon luokse hoitoon, mutta ei sielläkään ollut liiemmin ystäviä.
Ikätovereita näin vain silloin kun käytiin sukulaisissa vierailuissa.
Muut sisarukset olivat taasen mua selvästi vanhempia, joten ei heistäkään ollut liemmin seuraa.
Mutta mä olin lapsena seurallinen ja tulin kaikkien kanssa toimeen. Mutta kylläkin olin "pikkuvanha" eli olin ottanut vanhemmista mallia ja käyttäydyin osittain kuin vanhemmat ihmiset. Olin olevinaan aikuinen.

Koulu ajat kylläkin sitten muuttivat. Mä olin luokan kiusatuin. Johtui taasen että mulla oli selässä iso arpi sydänleikkauksen jäliltä, ja opettaja ei ollut vanhempieni kanssa väleissä. Jolloin opettaja ei välittänyt musta, sätti vaan. Musta tuli hiljainen, tai siis vieraiden ihmisten kanssa olen hiljaa, tarkkailen. Mutta se jäi koulukiusaamis vuosilta.

Tänäpäivänä en ole erakko ollenkaan. Kylläkin syrjäytymisriski on mulla olemassa, mutta johtuu muista syistä. Ei siitä että kasvoin maatilalla, syrjäseudulla. Eikä muutkaan sisarukset ole kärsinyt syrjäseudulla kasvamisesta. Syrjäytymis riski ei katso missä kasvaa, ihan hyvin kaupungissakin saattaa lapset syrjäytyä.

Mutta sen sanon jos on mahdollista että lapsesi näkevät ikätovereita, kannattaa käyttää. Oli sitten joku kerho tai seurakunta tai sitten päivähoito. Mulla ei ollut sitä mahdollisuutta. 🙂👍

Heissuliveissuli!
Kannatan ehdottomasti lasten viemistä päivähoitoon takaisin.He ovat jo sen ikäisiä, että tarvitsevat sosiaalisia kontakteja ja leikkikavereita. Nuorin lapsesi saa myös kehitykseen apua sieltä, jos tarvitaan erityistä tukea esimerkikiksi.Kyllä ne lapset pian pöpöille tottuu kun ikää tulee lisää. Aluksi on yleistä, että saatetaan saada kaikki taudit mutta kyllä vastustuskyky paranee koko ajan.(Olen itse ollut töiisä päiväkodissa yli 10 vuotta ja omat lapset olleet myös hoidossa,nuorin heti äitiysloman jälkeen päiväkotiin).Mielestäni jaksat itsekin paremmin ja lapset innostuu kotona olosta eri tavalla kun päivisin toimintaa.Eivät tarvitse silloin enää kotona ihme virikkeitä.Kannustan viemään lapset takaisin
hoitoon.

Kiitos kannustuksestä mutta emme enää palaa päiväkotiin. Ehkä yhden jatkuvasti sairaan lapsen kanssa kannattaisi vielä yrittää. Mutta, kun lapsia on kolme ja kaiikki eri aikaan sairaita, niin tilanne oli aivan kestämätön.

Olemme kuitenkin saaneet tuon "hieman erikoisemman lapsen" pieneen perheryhmään jossa hän käy pari tuntia päivässä. Tekee hyvää sekä sille lapselle että meille vanhemmille ja sisaruksille.