Kesäryhmä 09

Kesäryhmä 09

Käyttäjä Floooora aloittanut aikaan 27.05.2009 klo 18:21 kohteessa Elämää maaseudulla
Käyttäjä Floooora kirjoittanut 27.05.2009 klo 18:21

Tämä ryhmä on meitä varten, Mikki, Bluesgirl, Tapio, Floora, sekä meidän ihanat tukinaiset. Ja kaikki muut, jotka tunnistavat kuuluvansa porukkaan. Tänne kertomaan kuulumisia 🙂 Tai ruikuttamaan! 😋

Käyttäjä Tuulikki_L (Työntekijä) (SOS-kriisikeskus, Helsinki) kirjoittanut 27.05.2009 klo 18:32

Ihmisen pitäisi joka päivä
kuulla ainakin yksi pieni sävelmä,
lukea hyvä runo,
nähdä hieno taulu
ja jos vain mahdollista,
sanoa muutama järkevä sana.

- Johann Wofgang von Goethe -

Hyvää viikon jatkoa kaikille!

Käyttäjä Kata_K (Työntekijä) (SOS-kriisikeskus, Helsinki) kirjoittanut 27.05.2009 klo 18:42

Tiedoksenne:

Unohdin aikaisemmin mainita, että löydätte jatkossa suljetun teemaryhmämme hieman eri paikasta kuin aikaisemmin. Teemaryhmät sivun alalaidassa on kohta "Arkistoidut teemaryhmät". Sen takaa pääsette lukemaan ryhmää edelleen.

Aurinkoista ja lämpöistä loppuviikkoa!

Kata🙂🌻

Käyttäjä ange kirjoittanut 27.05.2009 klo 18:56

Voi,hyvä kun hoksasin tämän 🙂
En päässy viimeiseen liveen,tulin töistä niin myöhään ja sitte ihan kokonaan unohtui,harmi.
Kiitos kuitenkin kaikille ryhmästä.
🙂🌻

Käyttäjä Floooora kirjoittanut 27.05.2009 klo 22:24

Ei tunnu missään
Olen matkalla taas
Olen matkalla sinne
Olen matkalla takaisin sinne
Minne kerran toivotit minut

Kun minulta viedään kaikki
Autan kantamaan
Kevyesti nousee askel
Autan kantamaan
Ja kun lopulta kaadun
Teen sen näyttävästi

Näin minä vihellän matkallani
Näin minä vihellän matkallani
Jos sen on oltava niin
Olkoon sitten niin

Lusikka kauniseen käteen
Takaisin satulaan
Vannon kiven ja kannon kautta
Vannon kiven ja kannon kautta
Teen kaiken uudestaan

Nuuhkin tuomet
Taivutan kaulaa
Edessäsi nauran
Kevyesti nousee askel
Piirrän talon
Heilutan helmaa
Teen kaiken uudestaan

Ja kun minulta viedään kaikki
Autan kantamaan
Ja kun lopulta kaadun
Teen sen näyttävästi

Minä vihellän matkallani
Näin minä vihellän matkallani
Jos sen on oltava niin
Olkoon sitten niin

Scandinavian Music Group

Suosittelen kuunteleen tuon laulun, löytyy yhtyeen myspace sivulta ilmaiseksi kuunneltavana. Aina kun mulla kiukuttaa laulan tuota kohtaa, Lusikka kauniiseen käteen, takaisin satulaan, vannon kiven ja kannon kautta, teen kaiken uudestaan. Sisua, eikös?

Käyttäjä mikki32 kirjoittanut 28.05.2009 klo 08:39

Ihana biisi! Radiosta oon joskus kuullut, mutta en muistanut et se on tää. 🙂

Käyttäjä Tapio P kirjoittanut 31.05.2009 klo 08:25

Veljeni heräsi muttei kykene vielä puhumaan. Toipuu lähes ennalleen hyvin pitkän ajan kuluttua. Mutta joutuu menemään psykiatriseen hoitoonkin, luojalle kiitos. Minä kykenen nyt muuttamaan ja hakemaan itselleni apua.
Nyt minun pitäisi rohkaistua ja kertoa siskolleni syy miksi näin taas kävi veljellemme, hän sitä tivaa koko ajan. Tietää, että olimme kahdestaan vähän ennen tapahtumaa. Haluankin kertoa, jos vaan uskaltaisin. Harjoittelen ensin tukihenkilön kanssa ja hänen kanssaan voisin myös harjoitella vastaamista sähköpostiheilalle. 🙂

Mites muiden kesä on alkanut, joko helle ahdistaa ja odottelette talvea?😉

Käyttäjä ange kirjoittanut 02.06.2009 klo 11:20

Kesä on alkanut ihan kivasti,ei sitä heilaa sitten löytyny ni ei sitten luultavasti löydy koko kesänä,ainakin vanhan kansan mukaan.
Viime päivinä on ollut tosi lämmintä,ihanaa,lisää sellasta. 🙂🌻
Huomiseksi on vissii luvattu viilenevää ja loppuviikoksi sadetta,mutta se ei sillee haittaa ku huomen takasin töihin 🙂

Käyttäjä Floooora kirjoittanut 20.06.2009 klo 22:47

Moi!

Miten teillä menee? Mää muutin ja oon ollut sen jälkeen kovasti kiireinen, reissannut ympäri Suomea. Töitä ei oo vielä, etsiminen jatkuu. Tunnelma on oikein positiivinen! Uusi koti on aivan ihana, ja vähitellen oon sisustellut. Kaunista ja viihtyisää. Ajatukset on olleet tiukasti näissä käytännön asioissa.
Täällä siis kaikki hyvin, miten muilla?

Aurinkoa teille kaikille 🙂🌻

Käyttäjä ange kirjoittanut 24.06.2009 klo 22:00

Heippa,

Jotenki vaik on kesä väsyttää ihan törkeesti. Ja sit ku menee nukkuu ni sit pyöriiki pari tuntii sängys hereillä :S
Aika yksinäistä viime aikoin ollu :/ En tiiä miten sais kadotettuihi ystäviin yhteyden,ku minä menin sen puhelimeni kadottamaan...on tästä jo aikaaki,mutten sitte niitä numeroita oo takasin saanu. Ja noh,mun numero ei vaihtunu,mutta eipä kukaan vaan oo soitellu ☹️
Ja sit on pikkasen probleemii,siihen yhteen juttuu liittyen...tai ku tartteis lainopillist apuu,mut en vaan saa aikaseks. Yksi hyvä ystävä joka on ollu mukana ain on nyt jossain päin Intiaa ja tulos vast elokuussa takasin suomeen,jos sillonkaan.

Mut eipä tässä kai masentumaan kannata 🙂🌻 ku aurinkoki jaksaa paistaa ni kai mäki jaksan sitten hymyillä.

Käyttäjä Tapio P kirjoittanut 28.06.2009 klo 17:43

Heippa täältäkin.

Ruinausta 🙂 tulee. En ole mitään tehnyt, olen kuin tyhjiössä. En ole edes tukihenkilölleni kirjoitellut. Hirveä halu olisi asiaa käsitellä mutta en oikein jaksa mitään tehdä.

Veli on siirretty kuntoutuspaikkaa, en jaksa hänen luonaan käydä. Hävettää. ☹️

Käyttäjä Floooora kirjoittanut 30.06.2009 klo 10:44

Ei se oo ihme ettet jaksa. Eikä tee susta huonoa ihmistä. Eikä edes ruikuttajaa 😉

Ehkä kesäloma kaikesta käsittelystä onkin paikallaan! Touhuta vaan jotain muita juttuja. En oo itsekään juuri niitä asioita ajatellut, nauttinut vain kesästä.

Tsemppiä Tapio ja muut!

Käyttäjä Tukinainen kirjoittanut 01.07.2009 klo 09:37

Hei Floooora, Ange, Mikki, Tapio ja muut🙂🌻!

Mukavaa, että olette vaihtaneet kuulumisianne täällä. Välillä on tosiaan ihan hyväkin pitää "lomaa" asioiden käsittelystä ja vaan nautiskella niistä hyvistä asioista, mitä tässä päivässä on.

Halusin kuitenkin tänne vielä laittaa yhden kirjasuosituksen, johon hiljattain törmäsin. Valitettavasti en kuitenkaan ole itsekään vielä ehtinyt lukea kirjaa kokonaan, se on aika uusi, mutta toivotaan, että siitä voisi olla jollekin apua. Lähestymistapa on ratkaisukeskeinen, joten erilaisista tehtävistä pitävät voisivat ehkä löytää siitä jotain itselleen hyödyllistä.

Pieni askel

Pieni askel on käytännöllinen opaskirja sinulle, joka olet joskus elämässäsi kokenut jotakin järkyttävää, mutta et halua jäädä kokemuksesi vangiksi vaan löytää tien takaisin hyvään ja arvokkaaseen elämään. Samalla se on myös erinomainen oppikirja kaikille ratkaisukeskeisestä lähestymistavasta kiinnostuneille ammattiauttajille, jotka kohtaavat työssään erilaisten traumaattisten kokemusten jälkivaikutuksista kärsiviä ihmisiä.

Alkuperäisteos Yvonne Dolan: One Small Step. Kääntänyt LT Antti S. Mattila.
Kirja on suunnattu niille, joilla on ollut elämässään traumaattisia kokemuksia, mutta sen käytännönläheiset ohjeet ja lukuisat välittömästi toteuttamiskelpoiset harjoitukset palvelevat kaikkia ihmisiä, jotka tavoittelevat tasapainoista ja hyvää elämää.

Kirjaa saa tilattua Lyhytterapiainstituutista, mutta uskoisin sen löytyvän kirjastoistakin.

Leppoisia kesäpäiviä toivottaen,

Tukinainen

Käyttäjä mikki32 kirjoittanut 03.07.2009 klo 16:12

Moikka!
Kiitos Tukinainen kirjasuosituksesta, täytyy yrittää löytää ja lukea se. 🙂🌻

Itselläni on ollut ristiriitaiset tunnelmat. Kevään teemaryhmä ja leiri yhdessä veivät paljon voimia ja olen ollut fyysisesti kipeä koko ajan. Hain kuitenkin siihen tanssiryhmään, mistä oli keväällä puhetta. Jos pääsen siihen, niin se alkaisi syksyllä. Koen kuitenkin, että vain käsittelemällä asioita, voi pikkuhiljaa alkaa voida paremmin.

Mutta on myös tapahtunut jotain hyvääkin, sain työn, sijaisuuden nuorten työpajaohjaajana viestintään liittyen. Aloitan siis elokuussa työt. Vähän jännittää, että mitä siitä tulee, kun en ole aiemmin ollut tekemisissä nuorten kanssa. 😉

Hyvää kesän jatkoa kaikille ja kirjoitelkaa muutkin kuulumisianne! –Mikki

Käyttäjä ange kirjoittanut 30.07.2009 klo 21:52

Hei vaan kaikille,

Lainasin kyseisen kirjan tänään kirjastosta. En oo paljon vielä ehtiny tutustua,jonkin verran silmäillä. Hyvältä vaikuttaa,siis noin että siitä voi jotain oikeeta apuakin olla.

Muuten menee ihan kohtalaisesti 😟 vaikka paremminkin kai vois mennä. On tullut viime aikoina valvottua johonki kahteen yöllä vaikka siis yritän nukkua. Sit oon jossain vaiheessa nukahtanu ja heränny siinä vaille 12 päivällä. Herätyskelloa kun aamulla siirrän aina "himpun" verran eteenpäin pariseen kertaan. Pitäis saada itteensä niskasta kii ja haettuu apuu,syksyllä tää mun pieni suuri maailma luultavasti näyttää vieläki synkemmältä,ku on pimeetä ja yksinäistä...niinku muutenki yleensä syksyisin.

Mitä teille muille kuuluu?

Käyttäjä Tapio P kirjoittanut 05.08.2009 klo 15:00

Hei vaan. Itse "tätä asiaa" en ole juuri ehtinyt pohtia. Aikani menee veljeni kanssa ja mietin omaishoitajaksi alkamista. Mutta, kun olin liveryhmässä, mietin etten jos alkaisikaan.🙂
Olen kuitenkin aika itsekäs ja haluaisin omia asioita ratkaista ensin ja sitten vasta veljeni.