Hei nimimerkki 35 senttiä
Haluat avata keskustelun hyvinkin ajankohtaisesta asiasta-elämässään ettenpäin yrittävien ihmisten hädästä maaseudulla.
Toivon ,että usea sinun laillasi ajatteleva ottaisi nyt kantaa .
Ymmärrän hyvin "maajussien "taloudelliset vaikeudet,kun ajattelee miten alas kaikki tuottajahinnat ovat laskeneet ja kuitenkin tuotantoon käytettävien panostusten(lannoitteet/rehut,koneet)hinnat ovat vain nousseet.Tulot eivät kata menoja .
Tarkastusten seurauksena monen itseluottamus joutuu koville jos ei ole ihan pilkulleen paperit kunnossa ,vaikka omasta mielestään osaa asiansa hoitaa.
Ajattelen kuitenkin ,että on pakko katsoa tulevaisuuteen ja uskon ,että kyllä viljelijöiden arvo vielä huomataan.Maailmalla on nyt niin paljon kaikenlaista.
Kirjoitit kauniin ja kuitenkin kylmäävän lauseen(ilmeisesti todellisuudesta)-..viimeinen päätös siirtyä lehmineen Luojan luo.
Tällaiseen ajatteluun emme saa alistua.

36 Senttiä kirjoitti 13.5.2017 10:33

☹️olen jutellu isäntien kanssa, ja meillä onkin sellainen rinki missä kuulumisia vaihetaan niin hyvistä kuin ikävistä asioista. Nyt on minusta korkea aika poliitikkojen aukaista silmänsä, kun meilä karjatiloilla on koti maatilalla. niin se on monesti niin raskas juttu kun raahaa ei tule. Ja olet perinnässä milloin missäkin virmassa, sitten kun tulee kotieläin tarkastus ja lähtee ne viimesetkin toivon rippeet, niin aina silloin tällöin tulee surutieto isännän viimesestä päätöksestä siirtyä lehmineen, luojan luo meillä jokaisella lehmät ovat yleensä pidetty kuin lemmikit. joten en yhtään ihmettele sitä päätöstä. se on niin epätoivonen tilanne että toisen kotiin tullaan viemään elinkeino, niin perusteelisesti että kaikki menee kun olet väsynyt ja et ihan kaikkea ole silloin jaksanut hoitaa. olen ajatellut että eu sta löytyy yksipaikka se on euroopan ihmis oikeus tuomio istuin. Jonne meidän pitäis yhtenä joukkona viedä kanne

😑❓ jatkoa edelliseen ajattelin äitien päivää 30 vuotta taaaksepäin. Mitä me silloin tehtiin äiti yleensä oli navetalla. Ja minä isä pellola kiven keruussa sampon 270 äes MF 165 sitä kiskomassa. Nuffield 3dl kivitalikon kanssa, ja nelos Nuffield peräkärryn kanssa jonne ämpärin kanssa keräsimme kivet pellolta. Tätä tehtiin yleensä parisen viikkoa näin oli tehty kuusikymmen luvulta vielä 2000 luvulle saakka. Jolloin lehmät kotopaikalta lähti viimeselle matkalle. Pellot siirtyivät minun haltuuni ja jatkettiin isän kuolemaan asti. harraste viljelmänä samalla tavoin kiviä keräten tutuin traktorein. Tutulla MF 86 puimurilla puiden. Sitten tuli aika jolloin piti tehdä päätös vaimon kotitilan sukupolven vaihdoksesta. olimme molemmat palkkatöissä. Ja asuimme vuokralla toisen pallkka meni vuokraan, ja toisen taas autojen kulut ruoka sähkö ja vaattteet. Tiesimme että kun ei ole omaisuutta niin ei ole vakuuksiakaan. Eikä saa lainaa, niin et saa tonttia etkä siihen taloa. kun vielä sekin että rakentamaton. Tontti ei kelpaa vakuuteksi, Siinä aikamme tuumittuamme päätimme vielä yrittää tuttua ammattia. Ja hankkia vaimon tilan ja perustaa perheen teimme sukupolven vaihdoksen. Tiesimme tilan huonokuntoiseksi mutta ei ihan niin huonoksi uskottu. Jälkeen päin navetassa on paljastunu rakennus virheitä. Puuttuu asioita mitä piirustukseen on piiretty🤕 tilan ympäristö on kuin kaatopaikka. Jätteet on haudattu maahan, Olen saanut niitä nyt toki siivottua. Koneita ei ollut yhtään ehjänä jouduimme teetättämään töitä, ja hankkimaan uusia käytettyjä koneita tilalle. Onneksi olen maatalous koneasentaja. Eurot ovat olleet aina meillä hyvin vaikeasti saatavissa anoppi ja appiukko sai ennen tuki leikkurin alkamista 10000 euroa enemmän joka vuosi. Proagria laati meidän likvin 10000 euroa pieleen josta nyt olemme kärsineet, 70000 euroa on jäänyt tulematta. Nyt niiden vähien tukien lykkääminen puolella vuodella eteen päin. Maksoivat vain puolet viime vuoden tuista, viime jouluna nekin menivät sen vuoden tuotanto panoksiin. Nyt maksan korkoa vähän sinne tänne ei varmaan 5000 euroa riitä. Laskut on jo aikaa sitten pitänyt pilkkoa moneen osaan. Kun tulot ei riitä, pillkomisen jälkeen on aina joku lappu perinnässä. En pysy päivämäärissä perässä, kun yritän päivittäisiä töitä tehdä. Millä ilveellä peilaat jokaisen päivän lasku tilanteen. Vielä sekin että pitäisi selvitä päivän töistä ilman tapaturmia. Työpäivästä itkuisena pelonsekaisena häpeää toisten ihmisten ivaa tuntien. Sitkeästi yritän purtaa. Kun olemme kelasta toimeen tulo tukea kysyneet. Vastaus on ollut se että teillä on toinen peritty tila. Myykää se, ennen sitä emme myönnä toimeen tulo tukea. Miten voisin sen edes myydä kun se on vakuuksissa omaisudena mukana. Siitäkin on tullut pahamieli että sieltä on ne pienen pojan muistot myyty, ei ole enään nuffeja eikä MF165 kaan. Ei ole enään kuin 15 hehtaaria kannikkoa. Ja paljon käsin mätettyjä kivi raunioita muistojen kera, kun käyn siellä niin heti tulee mieleen mistä olen nuffilla ajanut 6 vuotiaana. Silloin tilamme tuntui kartanolta.Kumpa voisin tehdä aikahypyn ja jäädä sinne. Minulle on aina opetettu kuinka hyvä maa suomi on. Pakko on tunnustaa että tuntuu siltä että minut on petetty. Olen itseni maksanut kipeäksi, Lahjaveron ja perintöveron sekä puunmyynnistä aiheutuvista veroista. Nyt on uusi huoli miten saan pihatolle lainoituksen. Kun litra hinta on 36 senttiä. kävimme valion vastuulisen maidon tuotannon kurssi päivän. jossa he ilmoittivat 2018 astuvan sellaisen säännön voimaan. Että valiolainen tuotanto tapa on ainoastaan pihatto. tämän säännön jälkeen, jos kun tulee kytkentäkielto nin valion, ei ole pakko hakea maitoa tilalta. haluaako? animaalian kati pulli tulla takaamaan ja neuvvottelemaan lainan pankista. Kun niin kärkevästi vihaa parsinavetoita