Ahdistusta työelämän hälinässä
Miten eläkkeelle ?
Olen 61 v työssäkäyvä. Kuka kertoo vihjeen, mten pääsen eläkkeelle, jota asiaa perutln kokemallani ikäsyrjinnällä. Syrjintä on aiheuttanut masennusta itseluotamuksen uutteineen. Olen akateemisella alalla, ja mietin ylimielistä ja kovaa käyttäytymistä, jolla nuoret vasta ammattiin valmistuneet vanhempiin suhtautuvat.
Olen neuvoton ja oikeasti haluaisin 35 palvelusvuoden jälkeen vetätymään työstäni vähin äänin.
En varsinaisesti osaa antaa neuvoa, miten elääkkeelle pääsee, mutta pystyn eläytymään kyllä tilanteesesi. Työelämän tahti on koventunut, pitää saada tulosta nopeasti, mielellään kovaa tulosta. Lisäksi koko ajan pitää olla valmis vastaanottamaan uutta, uudistumaan. Jokaisesta tuutista tulee uudistumista,kehitystä, uusia työtapoja, uutta tekniikkaa, muutoksia organisaatiossa jne. Tuntuu, ettei päivääkään voi olla työssä, ettei jotain muutosta ole menossa tai tulossa. Se on väsyttävää. Vanhenevan työntekijän toive olisi joskus saada tehdä työtä edes hetki rauhassa.
Oma lukunsa on sitten myös nuori sukupolvi, joka on kasvanut käyttämään kyynärpäätekniikkaa päästäkseen eteenpäin. Ja yleensä eteenpäin pääsevät ne, jotka ovat hyviä tässä tekniikassa. Maailma on nykyisin erilainen kuin esim. 20-30 vuotta sitten. Tässä ajassa kasvaneet nuoret ovat ikävä kyllä imeneet ehkä tahtomattaakin kovia toimintatapoja itseensä.
Tilanteesi vaikuttaa ahdistavalta. Voisi olla paikallaan etsiä keskusteluapua ensihätään jostain. Onko työpaikallasi mahdollisuutta esim. työnohjaukseen? Toisaalta esimies on kyllä velvollinen myös auttamaan, koska on vastuussa henkilökunnastaan. Vai oletko kenties itse esimies? Pystytkö keskustelemaan kenenkään ystävän, omaisen tai työtoverin kanssa tilanteestasi? Tuntuu, että kohtelusi voisi olla suorastaan työpaikkakiusaamistakin. Eläkkeellejääminen ei käy aivan kädenkäänteessä, varsinkaan jos ei ole vielä siihen oikeutettu. Sen vuoksi olisi tärkeä, että löytäisit apua nopeammin, että et olisi sitten aivan "kuollut" kun jäät eläkkeelle.
Itselläni on työvuosia jäljellä vielä lähes 20. Joskus itkettää ja joskus naurattaa,kun mietin, miten selviän vielä 20 vuoden kuluttua tästä työstäni. Luultavasti en mitenkään. Olen saanut koulutuksen 25 vuotta sitten, aikaan, jolloin on arvostettu erilaisia toimintatapoja, on ollut enemmän aikaa ihmiselle. Nyt ei enää ole. Vaikka työskentelenkin suhteellisen turvallisella kunnallisella alalla, niin työnilo on kyllä täälläkin joskus hakusessa! Voimia tähän syksyyn meille kaikille!