Meillä oli miehen kanssa riita ja mieheni ei ole keskustelija ja minä keskustelen vihastuksissani liikaakin. Mieheni sanoo ettei luota minuun, etten tulistu jälleen seuraavan kerran ja riita paisuu. Ymmärrän mieheni näkökannan ja olen työstänyt ja työstän edelleen riitatilanteita.
Nyt näimme eilen miehen kanssa ja hän oli luonani yötä. Olin kokoajan jännityksessä, itketti ja olin onnellinen samaan aikaan. Hellyyttä meillä on aina ollut, mies kehuu minua ja koskettaa paljon, nyt kuitenkin tilanne oli epämukava minulle. Yritin olla normaali mutta jokin pidättelee kuitenkin minua miehen käytöksessä. Koen etten uskalla rakastaa, koska mies haluaa ottaa rauhallisesti ja edetä päivä kerrallaan. Pelkään ylikaiken että tämä epäonnistuu, rakastan miestä yli kaiken ja en halua että suhteemme menee rikki. Onko toivoa jälleenrakentaa luottamus ja löytää se mitä meillä oli? Onko vinkkejä miten suhtautua itse asiaan? Ikävöin häntä mutta en uskalla painostaa yhtään enempään yhdessäoloaikaan ettei mies koe minun ahdistavan häntä. Sanoo kuitenkin rakastavansa ja että tuntuu hyvältä olla vieressä pitkästä aikaa mutta silti minun kurkkua kuristaa ja pelkään että rakkaus loppuu.
Luottamuksen palauttaminen voi onnistua, mutta se tapahtuu usein hitaasti. Siinä mielessä miehesi on kovasti oikeassa, että luottamuksen rakentuminen vie aikaa. Luottamus palautuu vain elämällä.
Noista riitatilanteista varmaan olisi hyvä saada turvallisia teille kummallekin. Olettekohan kokeilleet värikortteja? Silloin, kun tulee tarve varoittaa toista liian painostavaksi tai pelottavaksi kääntyneestä keskustelusta, voisitte sopia vaikka keltaisen kortin näyttämisestä. Se tarkoittaa, että otetaan rauhoittumistauko ja voidaan jatkaa, kun kummallakin on vaikka vihreä kortti. Punainen tarkoittaa, että stop kokonaan. Ja yhteisiä sääntöjä on sitten noudatettava.
Hienoa kuitenkin on, että olet työstänyt omaa tapaasi toimia riitatilanteissa. Itsen rauhoittamista pitää monenkin opetella niitä hetkiä varten, kun tunteet käyvät korkeina. Mitkä ovat omat konstisi rauhoittaa itseä niin, että pystyt jatkamaan jonkin ajan kuluttua rauhallisemmin? Kunnioitettavaa on sekin, että ymmärrät miehesi kannalta asiaa. Toivottavasti olet kertonut sen miehellesi. Sehän kertoo myös arvostuksestasi häntä kohtaan.
Mikähän saa sinut epäilemään, ettei rakkautta riittäisi? Kertooko siitä jokin miehen olemuksessa vai onko se sinun oma pelko, jonka juuret ovat ehkä jossain kaukana? Hylätyksi jääminen on meille niin kova kokemus, että sellainen saattaa tuntua sen pelkona kauan ja monenlaiset elämäntilanteet voivat aktivoida sen ikään kuin se olisi totta juuri nyt. Yhtäältä tuosta jännitteisyydestä olisi hyvä voida jutella miehelle, jos hän pystyy ottamaan sen vastaan. Jos kerrot siitä hänelle, yritä ilmaista asia vain ja ainoastaan minä-muodossa. Mikä sinua jännittää. Miltä sinusta tuntuu. Jos et vaadi edes häntä kommentoimaan sitä, pystyykö hän kuuntelemaan vai kokeeko sen painostuksena tai syyllistämisenä?
Ristiriitatilanteiden käsittelyä yhdessä voi myös opetella ulkopuolisten avulla. Pariterapeutit tai parisuhdekurssit, joiden teemana on tämä asia, voisivat olla avuksi. Kataja ry järjestää noita kursseja ja myös Väestöliiton nettisivuilta voi löytyä tukea.
Mies on etäinen, ei osoita sanoilla ja teoilla että ikävöisi meitä. Tiedän että asiat eivät voi olla samantien kuten ennenkin, meillä ei ole ollut oikeastaan kahdenkeskistä aikaa toisillemme tässä tilanteessa vaan jommankumman lapset ovat aina läsnä. Emme siis asu yhdessä.
Hylätyksitulemisen pelko nousee aiemmista vaikeista ihmissuhteista. Vaikka olen ollut yksin niin ajatus jälleen yksin jäämisestä tuntuu musertavalta. Pelkään etten riitä enää omana itsenäni jatkossa vaan minun täytyy varoa mitä sanon tai teen.
Miehen etäisyys on ymmärrettävästi sinulle huolta aiheuttava seikka. Ottaako hän sinuun yhteyttä vai oletko sinä aina se, joka soittaa tai kirjoittaa? Kerroit, että hän koskettaa. Mitä hän sillä viestii sinulle? Joillekin ihmisille on helpompaa puhua, toisille koskettaa ja kumpikin viesti on yhtä totta ja tärkeä. Se vain edellyttää, että pysähtyy sen toisen viestin ymmärtämiseen ja arvostaa sitä. Mutta on tietysti helpompaa ymmärtää sitä tapaa, jolla itse kommunikoi.
Kahdenkeskinen aika on kaikissa suhteissa tarpeen. Parisuhde ei kokonaan voi toimia lasten ehdoilla, ei edes silloin, kun lapset ovat yhteisiä. Mitähän mies tästä yhteisen kahdenkeskisen ajan järjestämisestä tuumaa?
Entiset hylätyksi tulemiset ovat asia, jotka tämä tilanne helposti kaivaa esiin tunteisiin. Niin pyrkii käymään, vaikka nyt on eri ihmisestä ja toisesta elämäntilanteesta kysymys. Jos vain pystyt erottamaan menneen ja nykyisyyden, se voi helpottaa oloasi. Yhtäältä epävarmuus suhteen jatkumisesta herättää ahdistusta nykyhetkessäkin.
Kerrot, että olet elänyt yksinkin. Sopivan kumppaniehdokkaan löytyminen herättää tietysti haaveen yhteisestä tulevaisuudesta. Reaalimaailmassa tiedät pärjääväsi ilman miestä, mutta haaveista luopuminen on usein ihan kaikkein vaikein asia, samoin kosketuksetta jääminen. Mutta hinnalla millä hyvänsä ei kannata mitään suhdetta ylläpitää. Suhteessa on tärkeää voida kokea, että riittää omana itsenään.
Mies on myöntänyt että yhteydenpito on tuntunut jotenkin vaikealta. Olen itse ollut nyt ottamatta enempää yhteyttä.
Eilen vietettiin päivä molempien lasten kanssa ja se tuntui hyvältä ja koin että mies oli samanlainen kuin ennenkin mutta sen jälkeen kun lähti ei ole taas kuulunut juuri mitään. Meille tärkeät hyvän yön ja huomenen toivotukset ovat jääneet pois. Oman pään sisällä ääni sanoo että toinen ei vain välitä mutta siinä hetkessä kun olemme yhdessä viesti taas on toisenlainen. Tunteet ovat ristiriitaisia.
En uskalla kysyä koska näemme, on kutsunut minut juhliin johon tulee hänen ystäviään.
Onkai vaan odotettava ja annettava aikaa vaikka oma pää on ajatuksista solmussa. Onneksi arki alkaa loman jälkeen ja pääsen kiinni omiin rutiineihin ja saan ihan omaa aikaa myös ilman lapsia. Toisaalta jännittää miten jaksaa arkea, vaikka työ on aina pitänyt minut ns.järjissäni.
Ristiriitaiset tunteesi ovat ymmärrettäviä. Raskastahan tuo varmasti on, kun et tiedä toisen ajatuksia etkä ilmeisesti oikein uskalla omiasikaan kertoa. Et kuitenkaan menetä siinä mitään, jos keskityt nyt vain järjestämään omaa elämääsi mahdollisimman hyväksi. Se taito ei ole pahitteeksi silloinkaan, kun eletään tiiviissä suhteessa.
Ja ehkä olisi hyvä miettiä, miten pitkään sinua voi pitää näin piinassa kertomatta, mitä hänen mielessään pyörii. Sillekin on olemassa raja. Ajatusten kertominen osoittaa toisen arvostusta.