Hei,
Erosin edellisvuodepuolella ja muurin omilleni yksin viime maaliskuussa. Olin ollut kokoajan kaverisuhteessa muualla asuvaan mieheen, joka sitten syveni suhteeksi. Olen käynyt kenen luonaankin useamman kerran lentokoneella ja meillä on ollut yhdessä todella mukavaa. Hän on tukenut ja auttanut minua monessa asiassa. Yleensä saan häneltä paljon viestejä päivässä. Suhteen ongelmia on olleet se ettei hän omasta keho dysmorphiastaan johtuen nauti esim. Videopuheluita. Normaalit onnistuvat. Lisäksi viime vuoden puolella, hän lupasi tulla luokseni muutamaankin otteeseen muttei tullut eikä selittänyt tai pyytänyt anteeksi asiaa tai mitään . Nyt hänen olisi ollut tarkoitus tulla tällä viikolla. Näin samoja nyrkkejä ilmassa. Hän ei laittanut oliko hakenut lomaa, lentoja tms. Lopulta kerroin hänelle, että minua loukkaa miten hän on toiminut kun ei ole ollenkaan kertonut minulle ettei ole tulossa ja itse siihen olen kuitenkin varautunut tyhmänä. Keskustelimme asiasta ja hän tunnusti että hänen rahatilanteesta oli niin huono ettei hän voinut tulla. Ja asia hävetti häntä. Nyt tällä viikolla hänen talossaan on alkanut ikkunoidenvaihdot joissa hänen on oltava paikalla eli hän ei pääse tulemaan. Kerroin hänelle että luottamukseni ja turvallisuudenlunteeni on kärsinyt isosti vaikka ymmärränkin syyt. Hän on myös työpaikkansa vaihdoksen jälkeen, joka tapahtui n. 1kk sitten muuttunut. Hän on alkanut ulkoilla enemmän, käydä elokuvissa ja ollut vetäytyneempi. Olen alkanut kyseenalaistaa kaikkea enemmän. Ja hän kertookin viimekuukauden olleen raskaan ja kuinka ihanaa on kuin rahahuolet ovat ohi ja voi rentoutua. Työ on todella aikaista niin jää melkein koko päivä vapaaksikin. Mutta minusta silti tuntuu että hän vain vetäytyy ja viestit ovat tietyllä tavalla kylmempiä ja emme puhu niin paljon kuin ennen työpaikan vaihdosta. Hän sanoo kun kysyn, että kaikki on hyvin, että minä itse olen vain niin stressaantunut ja eikö hän saisi olla rauhassa ilman puhelintaan. Tiedän, että olen varmasti ollut huomionkipeämpi tämän matkajutut takia, koska koen sen olleen hieman traumaatinen. Mutta kun hänellä meni huonosti, lainasin rahaa, olen aina matkustanut hänen luokseen Mutta nyt hän vain haluaa rentoutua ja olla rauhassa ilman puhelintaan. Hän saattaa olla neljäkin tuntia poissa mikä on hirveän paljon ja sitten hän menee jo klo.22 nukkumaan emmekä ole taaskaan ehtineet puhua kunnolla. Minusta tuntuu, että minua koitetaan nyt saada näyttämään hullulta ja tyhmältä. Ja että minua ei tässä nyt arvosteta vaikka olen antanut hänelle kirjaimellisesti kaiken ninkä voin. Nytkö minua ei vain tarvita ja ylireagoin. Olenko ihan hullu? Tuntuu oma olo ihan sekopäiseltä. Tarvitsen kipeästi näkökulmaa. Mitään pettämistä en oikein epäile, koska ei hänellä ole ennen minuakaan ollut suhteita ja hän on ollut aika erakko. Hänen äitinsä on hylännyt hänet lapsena ja muuta tällaista taustaa löytyy. Ehkä suhde on tuhoon tuomittu.