Pitkävihaisuus ja mykkäkoulu
Haluaisin apua tilanteeseen, jossa henkilö on suuttunut pitkävihaisesti enkä osaa ratkaista tilannetta. Minulla oli hyvin läheinen ystävyys erään työkaverini kanssa. Elämässäni tuli kuitenkin muutoksia, joista en kertonut hänelle (enkä oikeastaan kenellekään) tuoreeltaan. Näin ollen hän kuuli niistä muualta ja suuttui minulle. En tiennyt, että hän suuttui, vaan aistin tämän pikkuhiljaa, kun hän alkoi välttelemään minua työpaikalla eikä muutenkaan enää ottanut kontaktia, saati sitten puhunut kanssani. Työyhteisö on pieni, noin 10 hengen porukka, joten tämä mykkäkoulu ja välttely kävi minulle sen verran sietämättömäksi, etten enää osallistunut vuosiin yhteisiin pikkujouluhin tai muihin yhteishenkeä nostattaviin tapahtumiin. Minulla on takana useamman vuoden koulukiusaamistausta (olen mm. joutunut vaihtamaan koulua kiusaamisen takia) ja nyt kun työyhteisössä on henkilö, joka käyttäytyy näin kylmästi, en pysty olemaan yhtään ylimääräistä hetkeä tämmöisessä ilmapiirissä. Noin 3 vuoden mykkäkoulun jälkeen rohkaistuin ja juttelin tästä kyseisen henkilön kanssa. Keskustelu oli asiallinen ja kerroin, etten halunnut ikinä loukata henkilöä ja tilanne on todella harmillinen. Vaikka koitin olla ymmärtäväinen, asiallinen ja myös ajoittain nöyrä, ei tilanne ratkennut. Henkilö on siis edelleen kylmä minua kohtaan ja mykkäkoulu jatkuu.
Tiedän että hän on puhunut tästä myös muille työkavereille. Nyt minut on kutsuttu vapaa-ajalla erääseen tilaisuuteen, johon tämä henkilö sekä muita työkavereita tulee paikalle. Tästä tapahtumasta on todella vaikea kieltäytyä, koska kyse on vapaa-ajasta ja jos kieltäydyn, kaikki syyt kuulostavat tekaistuilta (niin kuin ne olisikin). Mitä siis teen? Miten pystyn olemaan tässä tilanteessa asiallinen, kun paikalle tulee tämä mykkäkoulua pitävä henkilö sekä muita, jotka tietävät tilanteesta? Tämä järjestetään siis erään henkilön kotona, joten en pääse tilanteessa etäälle tästä henkilöstä. Itkettää ja pelottaa jo valmiiksi se, että joudun olemaan samassa paikassa tämän henkilön kanssa, joka jättää minut ulkopuolelle eikä katso edes silmiin. Ymmärrän että hänellä on oikeus olla vihainen, mutta tämä vuosia jatkunut ”kuritus” tuntuu kohtuuttomalta, varsinkin kun yritin keskustella asioita selviksi.
Pitkävihaisuus on mullekin tuttua. Olen niin pitkähihainen, ja alan ihmisten kanssa mykkäkouluun jotka eivät tule toimeen kanssani. Pitkävihaisuuteeni kuuluu että ensin raivoon ja huudan sanon mitä mielen päällä on, sitten alan mykkäkouluun, ja se saattaa kestää useamman vuoden, tai ikuisuuden. Minullakin on kiusaamista koulussa ollut, kuusi vuotta ala-asteella, koska olin erinlainen ja pienryhmissä) sekin saattaa liittyä, että en tule ihmisten kanssa toimeen. Mykkäkoulu on rasittavaa ja samalla pelottavaa, mykkäkouluun jää koukkuun, kun ei oikein ihmiset tuu toimeen kanssani, raivo, viha, epäonnistuminen liittyvät kans mielestäni mykkäkouluun. Jos on semmoinen ihminen joka haluaa mua muuttaa, niin alan sen kanssa mykkäkouluun itse en juuri pidä semmoista ihmisistä ollenkaan, tyrkkään ne elämästäni pois.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: Pari kirjoitus virhettä korjasin
Minä olin eräänlaisessa mykkäkoulussa kollegaan, koska olin rakastunut häneen ja hänelle kertonut sen. Hän tietysti vetäytyi ja vältteli juttelemista minulla ja yatävyytemme loppui. En oikeastaan halunnut mitään suhdetta sillä sellainen olisi ollut mahdotonta ja kumma kyllä olin niin voimakkaasti rakastunut etten halunnut häntä fyysisesti tai en pitänyt sellaista oleellisena. Hyvä toveruutemme ja kommunikaatiomme kuitenkin loppui ja suutuin ja ahdistuin kollegan väistelystä että lopetin tervehtimästä häntä enkä puhunut hänelle, työasioiden kommunikointi tapahtui sähköposteilla.
Tuo on aika raastavaa jos on vieraan ihmisen kanssa tai työkaverin kanssa mykkäkoulussa, varmaan väsyttää tuo touhu. Muistetaan tärkeät asiat hoitaa, kuin aikuiset,( oletan että olette aikuisia) mulla oli äidin Kaa koko vuosi hankalaa, kun se puuttui, mun ja mun parhaan kaverin väleihin, ja meni vuodeksi välit poikki, nyt äidin Kaa on vähän huonot välit tai tosi huonot, otamme etäisyyttä, toisiimme, se on helpompi kun minulla isäni kanssa on niin monimutkaiset, välit ehkä se on liian rankkaa, jos laitan Kokonaan poikki välit äitini kaa, mutta kyllä se meni tuossa asiassa liian pitkälle, ihan liian pitkälle, se yrittää nyt kaikkee lahjoa mua ostelee tavaroita, sanoo koko ajan puhelimessa rakastaa mua jne.. sen touhu on ihan älyttöntä... Tietää et mun vointi on huono, ja vielä huonommaksi se menee koko ajan..
- Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: Kirjoitusvirheitä en osaa kirjoittaa😬
Ystävyys ei aina ole kovin helppoa. Ystävyyteen kuuluu olennaisesti luottamus. Luottamus voi joutua koetukselle silloin jos ilmenee, että väliin tulee joku muu henkilö tai asia, joka ei liity ystävyyssuhteeseen. Erittäinkin, jos toinen tuntee, että asioita salataan häneltä. Toki on aina henkilökohtaista miten tiiviinä ystävyyden kokee ja miten tiivistä ystävyyttä kumpikin osapuoli haluaa. Se selviää vain keskustellemalla ja tuntemuksia aistimalla.
Ystävyys on myös läheisyyttä. Läheisyys puolestaan vaatii avautumista ja itsensä alttiiksi panemista. Se voi olla pelottavaa, jos takana on lapsuudessa koettuja huonoja kokemuksia eikä ihan riittävästi turvallisia hyviä suhteita, joiden varassa voi uskoa, että olen ihan hyvä ja kelvollinen ihminen.
Luottamusta voi oppia myös vanhempana. Jo yksikin hyvä ihmissuhde voi antaa pohjaa uudelle itseluottamukselle, josta voi alkaa paremppi elämä. Terapia voi myös auttaa tässä, jos sellaista on saatavilla. Jokaiselle ne meidän omat asiamme ovat maailman tärkeimmät asiat. Silti ulkoouolinen ei välttämättä suhtaudu meihin itseemme läheskään niin kriittisesti kuin me itse teemme. Siksi kannattaa suhtautua muihin ihmisiin avoimesti, rohkeasti ja positiivisesti.
Moikka!
Sinä et (ymmärrettävästi) tuo tässä nyt esiin sitä vihaisuuden aihetta (koskiko nämä muutokset, joita sun elämässäsi tapahtui, jollain tavalla häntä?). Ymmärrän hyvin, ettet halua kirjoittaa ihan kaikkea auki tunnistamisen riskin vuoksi.
Mun täytyy ulkopuolisena ihmisenä kertomuksesi luettuani vaan todeta se, että menee kyllä vihaisuus yli, jos tuollainen käytös jatkuu vuosia. Mielestäni tuo alkaa lähentelemään jonkunlaisen työpaikkakiusaamisen muotoa, mikäli henkilö on avoimen kylmä ja epäasiallinen sinua kohtaan.
En tiedä, mitkä olivat ne asiat, joista hän aikoinaan sinulle suuttui, mutta vuosia kestänyt vihaisuus ei mielestäni ole kovin normaaleissa mittasuhteissa - etenkin, jos olitte käyneet sen keskustelun, jonka tarkoitus oli puhdistaa ilmaa.
Mun jämäkkä neuvo. Sun ei tarvitse tätä ihmistä pelätä tai mielistellä. On lopulta hänen valintansa, pitääkö hän kiinni vihaisuudestaan. Haluan kehottaa sinua rohkeasti avaamaan elämääsi aivan muille ihmisille ja ystäville.
Jos sulle tekee pahaa mennä yhteiseen illanviettoon, ole rohkea ja kirjoita asia ihmisille, kuten se on. Tuollainen kiusaaminen ei voi jatkua.
Tiedän tuon tunteen, kun jätetään ulkopuolelle kylmästi eikä edes katsota päin. Sellaiseen ei tarvitse suhtautua hyväksyvästi. Kiusaaminen on aina kiusaajan vastuulla - ei sinun.