Valitettavasti minä en tiedä, mistä tuo teksti on peräisin, mutta tekee mieli kommentoida. Tekstissä on jotakin, joka herättää vähän vastustusta, mutta paljon sellaista, jonka voi allekirjoittaa.

Parisuhde on lapsen henkinen koti, on joku joskus lausahtanut. Tuohon uskon. Jos se on riittävän tasapainoinen, lapsen on turvallista ja rentoa olla. Hän voi silloin keskittyä omiin lapsen asioihinsa ja kehittyä itsenään.

Siihenkin uskon, että äidin suhde vauvaan kehittyy raskauden aikana. Mutta arvelisin että niin myös isän, vaikka hän taitaa reagoida siihen usein rakentamalla "pesää" lapselle. Joku on kertonut vaihtaneensa turvallisemman auton tai joku remontoineensa lastenhuoneen. On kuulostanut siltä, että isät odottavat tai ovat raskaana eri tavoin kuin äiti.

Isän osuus lapsen kiintymyssuhteen kehittymiselle lienee ihan tasaveroinen äidin kanssa. Ja olenpa tainnut lukea jostain ammatti-ihmisten kirjoittaman artikkelin, että pieni vauvakin tarvitsee myös kolmen keskistä suhdetta, jossa vanhemmat ja hän itse on läsnä. Sitä ajatusta, että isä olisi tärkeä vasta parin vuoden iässä, vierastan kovasti.

Mutta kaiken tasajako on varmasti myös kova vaade, joka sitoo ja hämmentää, ehkä tekee myös epävarmaksi. On tietenkin hyvä, että kotityöt jaetaan niin, että elämä sujuu eikä toinen uuvu niiden vuoksi.

Toivon, että löydät etsimäsi tekstin, samoin toivotan kaikkea hyvää uudelle perheellesi.

Teksti herättää luonnollisesti vastaväitteitä, koska se oli pamfletti, jonka tarkoitus on panna lukija pohtimaan asioiden perusteita. Juuri sen takia etsin tuota kirjaa, koska se pelkisti asiat ymmärrettävään muotoon.

Sen ajattelun lähtökohtana oli tunnistaa  geenien kautta määräytyvät elämää ohjaavat toimintatavat.

Epäonnistuimme  vuosia sitten , johtuen siitä, että emme luottaneet  sisäiseen tunteeseemme. Vaan  toimimme yhteiskunnan  vaatimusten mukaan,

Ihmisenä olemme osa nisäkäsmaailmaa, jolle luonto on vuosimiljoonien aikana luonut rationaaliset mallit toimia jälkeläisten hyväksi. Jos toimintamme on ristiriidassa noiden luonnon lainalaisuuksien kanssa, voimme pahoin. Ja niin meille kävi.

Kun luin tuon kirjan , olin vielä siinä uskossa, että kaikesta pitää kaikissa vaiheissa sopia yhdessä, mutta tuo lause, jonka olin pannut muistiin, kertoi, että varsinkin pari ensimmäistä vuotta lapsen tarpeet äiti vaistoaa  paremmin. Näin jälkeenpäin ajatellen niin olikin asia ainakin meidän tapauksessa.

Muistan hämärästi tuon lauseen perusteissa esitetyn näkökulman, että  luonnossa kaikki elollinen pyrkii ensisijaisesti turvaamaan jälkeläisten selviytymisen, ja siinä logiikassa äidin mielenkiinto kohdistuu lapsen hyvinvointiin. Isä pyrkii samaan, eli jälkeläisen selviytymiseen, mutta ilman äitiä ei lapsi selviä, joten evoluutio on kehittänyt miehen fyysisesti ja psyykkisesti turvaamaan äidille olosuhteet selviytyä. Se johtaa väistämättä  isän ja äidin erilaisiin rooleihin.

Se miksi etsin nyt tuota pamflettia, on oikeastaan se, että en pannut muistiin sitä, miten tuo asia oli siinä perusteltu, koska en silloin vielä hyväksynyt ajatusta.

Tuo pamfletti alkoi ilmastonmuutoksen käsittelyllä. Ilmastonmuutosta ei saada kontrolliin, koska maailma jakautuu totalitaristiseen ja liberaaliin maailmaan ja USA jättää Euroopan oman onnensa nojaan, joten sotilaalliset konfliktit imevät resurssit ilmastotoimilta.  Päädytään lopulta ydinsotaan, ja maailmaan jää vai teknologiaan uskova pieni populaatio, ja toisaalla luontoon uskova pieni populaatio. Päädytään tarkastelemaan selviytymisen kannalta  peruskysymyksiä. Tuntuu, että tuo kirja on kuin käsikirjoitus nykyiselle maailmanmenolle. Naureskelin noita fiktioita lukiessani, mutta nyt ei kyllä enää naurata.

Se, että teksti on kirjoitettu jo viime vuosikymmenellä on kiehtovaa, mutta minä haluaisin tutkia tarkemmin tuota ajatuta äidin ja isän erilaisesta rooleista lapsen eri kehitysvaiheissa. Kun ymmärtää, on  paremmat mahdollisuudet onnistua uudessa yrityksessä

Biologian luomat lähtökohdat ovat kyllä kiistattomat. Isät eivät imetä, vaikka 80-luvulla melkein väitettiin toisin imetyksen tärkeydestä puhuttaessa. Luontoa vastaan ei kannattane taistella.

Tuohon äidin ja lapsen tai isän ja lapsen läheisyyteen varmasti vaikuttaa alkuvaiheessa juuri biologia imetyksenkin myötä. Nyt tietysti isille tarjotaan jo enemmän mahdollisuuksia olla lapsen hoivaajana ja rakentaa isän ja lapsen välistä suhdetta. Enenevästi isät taitavat käyttää mahdollisuutta jäädä vauvaa hoitamaan ja vuorovaikutusta vahvistamaan. Ehkä nyt isien omassa lapsuuden perheessä saamat mallitkin ovat muuttumassa, mikä edesauttaa isien halua olla vauvan kanssa kotona.

Äitejäkin on tietysti monenlaisia. Arvelen, etteivät kaikki äidit tavoita noita tuntemuksia suhteessa lapseen, jotka kuulostavat olevan sinulle tärkeitä ja joista ehkä tahtoisit vielä saada nauttia rauhassa. Joskus luin lehtiartikkelin siitä, että muutoin älykkäät ja hyvin voivat äidit saattavat tarvita opetusta tunnistaakseen vauvan mieltä ja tarpeita. Äideilläkään ei ole aina mallia ja kykyä olla vauvan/lapsen tarpeita ymmärtävä äiti. Ehkä jokin asia on silloin erottanut äitiä tuosta biologisesta tehtävästä.

Viimeinen lauseesi on upea: kun ymmärtää, on helpompi onnistua. Kun vanhemmilla vielä on yhteinen ymmärrys, syntyy monella tapaa onnistumista. Ja sitä toivon!

Kiitos kommenteistasi. Niistä oli iso apu yllättävällä tavalla. Tuleva puolisini on mukana luonnollisesti tässä keskustelussa, ja itse asiassa häntä varten etsin tuota kirjaa, jotta voisin paremmin perustella näkemykseni. Muistan että tuo kirja kovasti yllytti ihmisiä etsimään itseään luonnon kautta. Minua silloin häiritsi se, että se pamflettina käsitteli kaikki asiat ääripäiden vastakkainasettelulla, mikä oli raskasta, mutta hyvää oli, että näin se  paljasti noiden ääri-ilmiöiden onttouden, ja siten avasi ymmärryksen tavallisen ihmisen elämään. Jotenkin noin sen silloin ajattelin.

Keskustelimme siis pienessä piirissä näistä sinun näkemyksistä kun yksi keskustelijoista hoksasi, että hänen poikansa leikkii tekoälyohjelmalla.  Pannaanpa hänet asialle.

Ja niin viistoistakesäinen tulevaisuuden toivo tuli ja keräsi minulta mitä muistan muuta tuosta kirjasta. Muistin ilmasto-osiosta yksityiskohtaisiakin asioita, ja ensimmäinen ehdokas oli ameikkalaisen huippufyysikon kirja  ilmastonmuutoksesta. Sitten viiden uusintakierroksen jälkeen poika toi noin 20 kirjaa käsittävän listan  ja BINGO! siinä se oli. "Tulevaisuuden lyhyt historia". Tilasin kirjan heti kustantajalta (BOD). Jos löydän sieltä nuo perustelut tuolle aikoinaan talteen kirjaamalleni  perhekäsitykselle, laitan ne sitten tälle palstalle.

KIITOS AVUSTA!!!