Varmasti tuntuu pahalta, ettei uhrautumistasi arvosteta. Siitähän tulee iso pettymys ja harmitus.

Mutta siitä huolimatta on tärkeää, että itse arvostaisit itseäsi etkä anna noiden kokemusten määritellä omaa arvoasi. Monille muillekin tulee seurustelusuhteissa pettymyksiä. Ne vain kertovat siitä, että kohdalle ei ole sattunut sopiva ihminen.

Toivot empatiakykyä muilta. Miten empaatinen sinä itse olet itsellesi? Puhutteletko itseäsi niin kuin hyvä ystävä tekisi? Kun joku toinen ei toimi empaattisesti sinua kohtaan, miten mahdat lohduttaa itseäsi?  Hyvä ystävähän sanoisi, että kylläpä kävi kurjasti, sinua kohdeltiin huonosti, mutta olet silti mukava tyyppi ja minä ainakin tykkään sinusta. Sellainen vahvistaa meitä. Siksi empatia itselle on tärkeää. Silloin emme ole riippuvaisia muista.

Uskon, että riittävä itsellisyys ja riippumattomuus muista on myös parisuhteessa hyvä asia. Kun kaksi riittävän itsenäistä ihmistä kohtaa toisensa, kummallakin on oma tilansa ja myös yhteinen oleminen on antoisaa, koska kummallakin on siihen oma antinsa. Ja siinä ei ole yhtään kysymys siitä, mitä diagnooseja näillä ihmisillä on.