edellisissä parisuhteissa näkyi selvästi kommunikaation puute

itse yritin olla se joka yritti keskustella asioista

ja selvittää välejä huonolla menestyksellä.

nykyisessä tilanteessa olen yhä se joka yrittää keskustella ja selvittää ongelmat ja erimielisyydet.

olen kertonut paljon tunteissa ja keskustellut ihastukseni kanssa syvällisistä asiosta

mutta olen huomannut että hän sivuttaa nämä tunne kysymykset tai häneltä ne menee ohi.tai hän ei sisäistä minun tunteitani. olen se joka tehnyt uhraukset tämän asian eteen itse olen se joka joustaa tekee kompromissit kertoo avoimesti tunteista ja yrittän selittää ihatukselleni mikä hänessä vetoaa minuu ja yritän kertoa ja puhua yhteisestä tulevaisuudesta.

Nostan sinulle hattua tuosta taidostasi yrittää puhua ja selvittää erimielisyydet. Jos siihen ei löydy vastakaikua, se ei ole sinun riittämättömyyttäsi. Kykenemättömyys avoimeen vuorovaikutukseen voi olla myös olla näiden kumppaneiden puolella.

Hyvä vuorovaikutus syntyy niin, että kumpikin saa sanotuksi oman näkökulmansa, jota toinen ei teilaa, vaan kysyy lisää ja pyrkii ymmärtämään toisen näkökulmaa, jos on itse eri mieltä. Jos kumpikin pyrkii ymmärtämään toisen näkökulmat, pystytään usein yhdessä rakentamaan jokin uusi yhteinen ratkaisu, johon on huomioitu kummankin tärkeimmät ajatukset. Mutta tähän tarvitaan kaksi.

Kerrot, että kumppanisi pyrkii sivuuttamaan tunnekysymykset. Voisiko siinä taustalla olla hänen vaikeutensa suhteessa omiin tunteisiinsa? Jos ei ole oppinut tunnistamaan omia tunteitaan, nimeämään niitä sekä sanoittamaan, niin niistä sisällä olevista oudoista "möykyistä" ei oikein saa kiinni itsekään. Silloin myös toisen tunteet voivat olla vähän pelottavia. Rohkenisitkohan kokeilla sitä, ettet juttelisi hänen kanssaan vähään aikaan tunteista vaan ihan käytännön asioista? Olisiko hänen silloin helpompi olla vuorovaikutuksessa?

Kehottaisin sinua miettimään kriittisesti, kenen riittämättömyydestä tässä mahtaa lopulta olla kysymys. Ja myös sitä, mitä sinä itse parisuhdekumppanilta odotat.