Miten jatkan kun vanheneva mies pettää
Olemme olleet mieheni kanssa yli 17 vuotta yhdessä. Olemme molemmat jo toisella kierroksella, hän täyttää kohta 65 v., minä 58. Meidän yhteinen harrastuksemme on ollut tanssi. Minun aikani on viime vuosina mennyt vanhempien hoitamiseen, mutta arkemme on hyvää. Sain myös intohimon takaisin aloittaessani hormonihoidot. Tänä kesänä mieheni lähti tansseihin yksin ja kun olimme yhdessä hän jätti minut ja halusi tanssia yksin. Hänen käytöksensä muuttui niin paljon kaikkine klassisine merkkeineen, joten epäilin uskottomuutta. Puhelin paljasti viestittelyn useamman naisen kanssa, aika viatonta ”Ajattelin sinua kuunnellessani tätä biisiä” jne. Jalat meni alta kun paljastui viestittely naisen kanssa, jota mieheni on tapaillut vuosia vakioviikolla Saariselällä marraskuyssa. Nytkin oli aika ja osoite laitettu. Edellisenä vuotena oli odotettu kuumana Rovaniemellä jne. Itseltä meni maailmalta pohja pois. Tunnen itseni täysin arvottomaksi, jostain syystä likaiseksi ja loukatuksi. Mies kieltää kaiken, mutta salasi viestit ja puhelintiedot tähän naiseen täysin. Miten voin vieläkin rakastaa näin paljon? Miten toivun, kun mies ei myönnä? Annanko kaiken vain mennä näin, ja yritän nauttia niistä pienistä hetkistä joita saan? En pysty enää nukkumaan enkä syömään. Mieheni oli villimpi tapaus oman ensimmäisen eronsa jälkeen, mutta rauhoittui kanssani. Nyt en tiedä miten jaksan seuraavaan päivään? Voiko uskottomuudesta oikeasti toipua? Onko meillä vielä toivoa?
Hei Mar64!
Uskottomuudesta voi toki toipua. Anteeksi antaminen on mahdollista aina, jos sitä pyydetään. Nyt kuitenkin kuulostaa kimurantilta, koska puolisosi kiistää loukanneensa sinua. Monasti puolisoilla on erilainen käsitys siitä, mitä on pettäminen, mutta tässä tilanteessa hänen käyttäytymisensä on joka tapauksessa loukannut sinua. Sinun tunteesi ovat totta ja oikeutettuja.
Kerrot, että tunnet itsesi likaiseksi ja arvottomaksi. Mahdatko jopa tuntea häpeää siitä, mitä miehesi on tehnyt. Jos niin on, niin suostut ottamaan vastuun miehesi puolesta. Sinun ei tarvitse miehesi tekojen vuoksi olla arvoton. Sinulla on oma rikkumaton arvosi riippumatta siitä, miten mies toimii. Ymmärrän kyllä, että olet pudonnut polvoillesi saatuasi tietää miehen puuhista, mutta sinun arvoasi se ei vie. Polvilleen pudottaa tunne, järkytys siitä, mitä olet saanut selville. Maailmalta meni pohja pois, kerrot. Se kuvaa varmasti hyvin järkytystäsi.
Toipumisellesi olisi varmasti eduksi, jos tuosta tilanteesta voisi puhua perusteellisesti. Mahtaisikohan miehesi olla valmis keskustelemaan vaikkapa ulkopuolisen ammattilaisen kanssa kolmisin? Se vaihtoehto, että yrittäisit olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan saattaisi olla raskas vaihtoehto kummallekin ja erityisesti sinulle. Loukatuksitulon ja ahdistuksen nieleminen ei poista niitä sinusta. Tunteet tietysti jonkin verran laatuvat vähitellen, mutta eivät lakkaa vaikuttamasta kehossa tai mielessä. Tuokin, ettet pysty syömään tai nukkumaan, kertoo siitä.
Rakkaus, johon on sitoutunut, ei poistu meistä kuin leikaten. Nyt kuitenkin toivoisin sinun miettivän, rakastatko myös itseäsi. Ja jos rakastat, mitä sinun olisi hyvä tehdä itsesi hyväksi.
Toivon sinulle voimia ensisijaisesti pitää itsestäsi huolta.
Olikohan tästä nyt sinulle apua ja haluatko vielä kertoa jotakin tarkemmin tai jatkaa muutoin keskustelua?
Suurkiitos viestistäsi. Tiedän olevani nyt shokkitilassa ja tarvitsen apua jaksaakseni. Lääkäri ohjasi minua tekemään itselleni mieluisia asioita ja etsimään ja muistamaan jokainen päivän pienikin hyvä hetki. Mieheni ei halua keskustella kenenkään kanssa , ainakaan vielä. Minä olen yrittänyt etsiäkin keskustelu apua. Viestisi oli minulle tärkeä.
Mieheni kanssa keskustelin. Hän on poistanut ko. Viestittäjän kokonaan puhelimestaan. Hän sanoo minun kuvittelevan asioita ja olevan turhaan epäluuloinen. Kun ehdotin, että lähden Saariselälle mukaan tänä vuonna, Hän raivostui. Ei kuulema tule tapahtumaan.
Hei Mar64!
Ethän sinä kuvitellut sitä, mitä näit puhelimessa. Outoa, että hän kieltää tosiasiat. Minusta kuulostaa myös se kurjalta, että hän raivostui toiveestasi lähteä mukaan. Puolisot tarvitsevat kyllä omaa aikaa ja tilaa, mutta yksin reissuun lähtemisestä ei nyt kuulosta viisaalta, jos haluaa säilyttää parisuhteensa ja kohentaa sen tilaa. Mutta puolisosi käyttäytyminen kertoo jotakin hänestä itsestään, ei sinun arvostasi tai toiminnastasi.
Vaikka puolisosi olisi tyytymätön tai itse loukkaanjtunut jostakin suhteessanne, sitä tilannetta ei hoideta näin, loukkaamalla syvästi ja tahallisesti toista. Se kuuluu sanoa ja siitä kuuluu puhua. Onkohan sellainen keskustelu joskus aiemmin tullut suhteessanne tarpeeseen ja onko se silloin onnistunut?
Lääkäri on antanut hyvän ohjeistuksen itsestä huolehtimiseen. Minäkin painotan sitä, että teet nyt asioita, joista pidät ja jotka antavat hyviä tunteita. Puolisosi ei nyt huolehdi sinusta, joten tee se itse.
Vähitellen varmasti pystyt ajattelemaan, mihin voit suostua ja mihin haluat tehdä rajan. Huono kohtelu ei kuulu parisuhteeseen ja jos sellaista tapahtuu, pitää pohtia, mitä se tekee itselle.
Voimia ja rohkeutta itsestä huolehtimiseen!