Mikä on normaalia?
Hei
Todella pitkä avioliittoni päättyi vuodenvaihteessa ja nyt olen löytänyt uuden parisuhteen jossa olen ollut noin kuukauden verran.
Avioliitossani oli paljon miehen toimesta pettämistä, kontrollointia ja seksuaalista väkivaltaa. Kun uskalsin vihdoinkin lähteä suhteesta niin tarkoitukseni oli etten uutta suhdetta aloita vaan totuttelen elämään yksin, mutta toisin kävi. Tämän seurustelukumppanin kanssa olemme olleet noin vuoden verran tuttavia/kavereita ennen kuin suhde muuttui parisuhteeksi. Mies on ihana ja pidän hänestä oikeasti todella paljon. Tunteista emme ole vielä tässä vaiheessa puhuneet, otamme tämän suhteen rauhallisesti ja turhia hötkyilemättä.
kuitenkin tunnistan itsessäni jonkinlaista riittämättömyyden tunnetta: minusta tuntuu, etten ole tarpeeksi viehättävä tai älykäs miehelle, huomaan kyseenalaistavani kaiken itsessäni. Esim.Miksi tämä ihminen haluaisi olla juuri minun kanssani ja kohta hän varmaan jättää minut kun olen niin surkea. Mies ei missään vaiheessa ole siis tehnyt/sanonut/käyttäytynyt minua kohtaan näin vaan nämä tunteet kumpuavat omasta epävarmuudestani.
Mies ei ole tyyliltään sellainen, että olisi koko ajan kiehnäämässä/pussailemassa/halailemassa mikä varmaankin osaltaan ruokkii tätä omaa tunnettani. Tiedän, että tästä olisi hyvä keskustella miehen kanssa, mutta en vielä haluaisi ottaa tätä puheeksi. Onko tällainen epävarmuus itsestä normaalia suhteen alussa ja voiko siitä päästä jotenkin eroon?