Miehen kehut ahdistavat

Miehen kehut ahdistavat

Käyttäjä Tuumiva aloittanut aikaan 28.07.2024 klo 08:32 kohteessa Apua, mikä ihmissuhde!
Käyttäjä Tuumiva kirjoittanut 28.07.2024 klo 08:32

Mieheni on alkanut viime aikoina, vaikean elämänvaiheen jälkeen (parisuhdeongelma), sanomaan minulle jonkinlaisia kehuja tai kohteliaisuuksia. Olemme olleet vuosikymmeniä yhdessä, eikä kehuja ole häneltä tullut alkuvaiheen jälkeen. Nyt hän saattaa vastata kysymykseeni, miltä näytän, sanoen kauniilta. Vaikka lähinnä tarkoitan kysymykselläni näytänkö sen verran ihmiseltä, että kehtaan lähteä käymään kaupassa. 

Tämä onkin alkanut ahdistaa minua ja ihmettelen, miksi hän sanoo niin. Minulla on kyllä silmät omassa päässäkin ja näkö tallella, enkä edes parhaimmillani voi sanoa näyttäväni kauniilta. Siedettävältä, kyllä. Mutta kauniilta? 

Miksi hän sanoo suoranaisia valheita minulle? En yleensä vastaa tuollaisiin mitään,  korkeintaan hymähdän.  Kauneus ei ole katsojan silmässä tässä kohtaa sillä tiedän, minkä näköiset naiset ovat miehestäni hyvännäköisiä/kauniita. Minua ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa sellaiseksi. Olen suht sinut ulkonäköni kanssa, koska en voi sille mitään.  Mutta mieheni voisi hienotunteisesti sivuuttaa asian eikä valheellisesti hieroa sitä vasten kasvojani. Ehkä hän haluaa minulle hyvän mielen? Vaikutus on vain päinvastainen. 

Miten tälläisestä voi sanoa ilman, että mies pahoittaa mielensä? Olen kyllä vastannut välillä, että kaunista minusta ei saa tekemälläkään. Mietin jopa, haluaako hän tällä tavalla loukata? Että kaunis olet, heh heh. Mutta miksi? Ei mieheni ole ilkeä luonteeltaan.

En kyllä edes kovin usein kysy mitään ulkonäöstäni, joten voinen lopettaa sen. Ei hän sentään ilman syytä ala minua kehua. Joskus hän vastaa kysymykseeni, mitä teen (jos teemme yhdessä jotain asiaa) että istu tuossa ja näytä nätiltä. Tämän sivuutan kokonaan kuin en kuulisikaan. 

Miksi tämä ahdistaa minua niin paljon? 

Käyttäjä Eija H (Työntekijä) (Maaseudun tukihenkilöverkko) kirjoittanut 30.07.2024 klo 10:57

Kysytkin jo itse, miksi miehen positiivinen palaute ahdistaa. Epäiletkö siis jotakin hämärää olevan miehen kysymysten taustalla? Vai ahdistaako siksi, ettet itse arvosta itseäsi ja luota olevasi miehen silmissä viehättävä? Ja sitäkin voi pohtia, mitä kaikkea kauneus on muutakin kuin fyysistä kauneutta, kiloja ja senttejä tietyissä paikoissa. Mitähän kaikkea miehesi tarkoittaa, kun sanoo sinua kauniiksi?

Kerrot miehen alkaneen kiittää ulkonäköäsi parisuhdeongelman jälkeen. Olisikohan mies siinä yhteydessä oivaltanut, ettei ole tullut sinua kiittäneeksi? Ainakin voisi ajatella, että olet hänelle tärkeä, koska yhdessä olette selättäneet ongelman. Jos mies ei välittäisi sinusta, ongelma olisi voinut ratketa jollain muulla tavalla. Joskus kriisitilanteet avaavat silmiä näkemään jotakin, mitä ei ole tullut aiemmin katsoneetksi.

Oletko valmis muulloin ottamaan positiivista palautetta vastaan? Meille monille suomalaisille se ei ole kovin helppoa emmekä oikein tiedä miten siihen pitäisi reagoida. Usein vastaamme kehuihin jollain tavalla vähätellen kehun aihetta itsessämme sen sijaan, että toteaimme, että omastakin mielestä asia on niin tai että vain kiittäisimme siitä. Olisiko sinun ahdistuksesi opeteltavissa pois?

Käyttäjä Tuumiva kirjoittanut 03.08.2024 klo 23:18

Osaan ottaa positiivista palautetta vastaan muilta, esim. kavereilta tai työkavereilta. Mies varmaan oivalsi jossain vaiheessa,  ettei ole minua pahemmin kehunut, koska sanoin hänelle siitä. Mutta kehut kuulostavat valheellisilta. En ole kaunis millään mittakaavalla, nuorena olin ehkä nätti. Enää en edes sitä. Enkä todellakaan ole mieheni silmissä viehättävä, naurattaa ajatuskin. Miksi siis pitää valehdella? Jotenkin turhaa se enää on kehua kun ei ole sitä tehnyt aiemminkaan, jolloin se olisi ollut enemmän totta.

En tiedä pystynkö oppimaan pois tästä ahdistuksesta. Ehkä puhun miehelle ja pyydän häntä lopettamaan, sanon että se tuntuu pahalta ja ahdistavalta. Onhan hän varmaan huomannutkin, etten osaa vastata tuollaiseen mitään vaan olen vain hiljaa.

Käyttäjä Eija H (Työntekijä) (Maaseudun tukihenkilöverkko) kirjoittanut 05.08.2024 klo 10:36

Ehkä miehelle omien tuntemusten kertominen on hyvä ajatus. Jo aloituksessa sanoit, että se olisi tehtävä niin, ettei mies pahoita mieltään. Se on tärkeä asia, koska mies on todennäköisesti halunnut kommenteillaan hyvää. Ehkä sillä tavoin voisit myös saada selville miehen ajatukset, miksi hän sinua kehuu.

Tuon lisäksi jäin miettimään, onko ahdistuksen takana myös se, ettet itse oikein arvosta itseäsi ja sitä, millainen kehosi on. Ihailetko itse jotakin osaa kehossasi ja katsotko itseäsi peilistä arvostavasti? Jos itsellä on kovin vastakkainen käsitys omasta olemuksesta, on varmasti vaikea ottaa vastaan positiivinen palaute. Mutta kyllä meillä jokaisella on erilainen käsitys kauneudesta ja ulkoisesti kaunis ihminen lakkaa olemasta kaunis, jos kohtelee muita huonosti. Sama tapahtuu myös päinvastoin.

Käyttäjä Tuumiva kirjoittanut 07.08.2024 klo 22:30

En ihaile kehossani mitään, koska ei ole syytä sellaiseen. Olen aivan tavallinen keski-ikäinen, ulkonäöllisesti rupsahtanut nainen. Menetin puolet hiuksistani ilmeisestikin liittyen erääseen lääkitykseen ja se oli kova isku. Siihen liittyen tajusin, kuinka kamalalta näytän aivan yleisesti. En oikeastaan edes ymmärrä, miksi mies on kanssani. Luonteessanikin on paljon vikaa. En näe itsessäni mitään hyvää, koska sitä ei ole.

Tämä on suurin syy, miksi en oikeastaan voi sietää, kun mieheni valehtelee minua kauniiksi. Tekisi mieli itkeä silloin. Onneksi sitä tapahtuu erittäin harvoin, toivon että se loppuu kokonaan. Yleisesti ottaen häpeän itseäni enää haluaisi miehen kavereiden näkevän, millainen puoliso hänellä on. Mietin usein, miksi mies ei ota eroa minusta ja pitäisiköhän minun tehdä se, jotta hän pääsisi elämään ansaitsemaansa elämää. Ajattelen hänen hukkaavan elämänsä minun kanssani.

Käyttäjä Eija H (Työntekijä) (Maaseudun tukihenkilöverkko) kirjoittanut 11.08.2024 klo 11:19

Ankarilta kuulostavat ne silmälasit, joiden läpi katselet itseäsi ja mahdollisesti vertaat omaa olemustasi johonkin ideaalikuvaan. Kauniita ja rohkeita on kyllä, mutta suurin osa meistä on ulkonäöltään ihan jotakin muuta. Jos sen perusteella erottaisiin, Suomi olisi pullollaan eronneita. Mainitsemasi rupsahtaminenkin on biologinen tosiasia. Emme ehkä näe sitä kaikkea muilla, koska emme katsele heitä samoilla laseilla kuin omaamme. Ikävää, jos se johtaa itseinhon tapaiseen olotilaan. Arvelen kuitenkin, että kehosi hienosäätöinen "koneisto" on sinua palvellut jo vuosikymmeniä niin kuin sen kuuluukin.

Oletko yhtä ankara kriitikko muutoinkin itsellesi vai kelpaatko jollain muulla tavoin itsellesi paremmin?