Jäädäkö vai lähteä?
Ollaan oltu yli 10v avoliitossa. Meillä on kaksi kouluikäistä lasta. Ongelmia on ollut ennen tätä hetkeä mutta nyt alkaa tuntumaan ylipääsemättömältä. Mieheni on koikeillut netissä mikä hänen markkina arvonsa on, valehdellut, käyttänyt alkoholia liikaa jonka vuoksi käyttäytyminen on myös ollut aggressiivista ajoittain. Kaiken tämän lisäksi mieheni menetti ajokorttinsa ja kysymättä minulta irtisanoi itsensä. Nyt hän makaa passiivisena sängyssä eikä tunnu saavan töitä mistään. Rahatilanne on hankala koska yhteistä lainaa on. Pinnaa kiristää miehen rahan käyttö turhaan esim kaljaan ja tupakkaan josta tietenkin suutun ja osoitan mieltä hänelle. Mies on luvannut moneen kertaan lopettavansa tämän käytöksen lastenkin vuoksi. Mitään parannusta ei vaan tunnu tapahtuvan. Tuntuu että hän tekee kaiken minun kiusaksi. Itsekään en ole ollut varmasti helpoimmasta päästä mutta koen silti että yritän pitää arkea kasassa tämän kaiken keskellä. Käyn töissä ja hoidan kodin sekä lapset. Vietän aikaa lasten kanssa sen minkä pystyn. Kenellekään en uskalla kertoa mieheni työttömyydestä koska häntä hävettää. Ymmärrän miestäni tämän ajatuksen kanssa että hävettää ja masentaakin tämä tilanne ja hän on sitä pyytänyt anteeksi moneen kertaan. Siltikään en halua ymmärtää miksi pahaa mieltä täytyy purkaa kaljatölkkiin tuottamalla perheelleen pahan mielen. Lapsetkin tiedostaa mistä on kyse kun iskä käyttäytyy tietyllä tavalla. Surettaa hirveesti.
Lopullista päätöstä on todella vaikeaa tehdä yhteisten lainojen vuoksi. Olen ottanut omiin nimiin lainan auttaakseni miestäni pulasta joka on nähtävästi ollut suuri virhe. Miehenihän lupailee osallistuvansa lainan maksuun vaikka rto tulisi. Olen silti sata varma että piruuttaan jättää sen tekemättä jos päätän lähteä lasten kanssa.
Varmasti todella sekavaa luettavaa mutta jonnekin oli pakko tämä purkaa.
Tekstisi ei ollut sekavaa vaan oikeastaan yllättävän jäsentynyttä ottaen huomioon tilanteen, jossa elät. Ahdinkosi ja sen tausta tulivat selkeästi ja ymmärrettävästi kuvatuksi. Hyvä, että löysit purkupaikan.
Tartun ensin tuohon miehesi tilaan, joka vaikuttaa siltä, että hän olisi varmasti nyt jonkinlaisen ammattilaisen kanssa keskustelun tarpeessa. Hänen mielessään on ehkä tapahtunut jotakin. Siitä kertonee alkoholin käyttö, markkina-arvon testaus ja oudolta kuulostava irtisanoutuminen. Mahtoiko työpaikallakin olla vaikeuksia? Vahinko, ettei työterveys ole enää käytettävissä vaan apua on etsittävä muualta. Mitä luulet, voisiko hänelle ehdottaa kontaktia mielenterveys- ja päihdevastaanotolle? Hyvä, että tunnistat hänen häpeänsä ja yrität olla sitä lisäämättä.
Mutta sitten sinun ja lasten hyvinvointi. Lapsille olisi tietysti tärkeää, että koti olisi turvallinen eikä alkoholin vaikutuksia isään tarvitsisi kokea. Oletko miettinyt, kun eroa olet jo pohtinut, miten elämä voisi jatkua jossakin muualla? Ja mahtaisiko miehesi ymmärtää, ettei lasten hyvinvointia voi uhrata hänen ongelmiensa vuoksi? Sitten tulevat toissijaisesti kaikki taloudelliset ratkaisut, vaikka tärkeitähän nekin ovat. Entäpä oma jaksamisesi? Yrität hoitaa kaiken vailla puolison apua ja ehkä voisi sanoa, että puolison tilanteen raskauttamana. Joudut varmaan pohtimaan, olisiko helpompi selvitä yksin lasten kanssa ainakin niin kauan, kunnes miehesi vointi kohenee. Kuvauksestasi ymmärsin, ettet oikein voi kenellekään jutella perheenne koko tilanteesta. Tuon kaiken pohtiminen yksin on vermasti todella raskasta. Sitä olisi hyvä päästä purkamaan jollekin ihan livenäkin. Onko sinulla yhtään sellaista ystävää, jolle voisit puhua? Tilanteesi on myös hyvä syy varata itselle aika jollekin ammatti-ihmisellekin, joka auttaa pohtimaan tilanteen ratkaisua. Jos paikkakunnallasi toimii perheasianneuvottelukeskus, sinne esimerkiksi voi varata ajan itselle ja toki myös parikäyntiä varten. Siellä käynnit ovat maksuttomia.
Ja vielä on tärkeää muistaa, että vaikka parisuhteessa on erilaisia vaikeuksia ja ristiriitoja, niitä ei voi ratkaista alkoholilla, valehtelulla tai sohvassa makaamalla. Ne vaativat keskustelua yhdessä. Ei siis kannata syyllistää itseä tai omaa persoonaa nykytilasta.