Ihmissuhde onggelmat vaan jatkuvat ja jatkuvat...
Olen keskustellut asiasta psygologin kanssa, isästä kun hoidossa en puhunut kauan sitten no ei siitä ole niin kauaa, hyppää järveen hän sanoi, no eihän se ole oikein. (Älkää huoliko en ole hyppäämässä mihinkään)Avustajan kanssa välit ovat tuhoutuneet, ei ole olleet hyvät välit ollenkaan. Lääkäri aika on tulossa. Läheisille on helppo näyttää mieltä, entäs sitten ulkopuolisen avustajan keskustelemaan kanssa vielä vaikeampaa. No kun avasin äidille asiaa hän ymmärsi minua. Minulla on nyt eritavalla ihmisten kanssa onggelmia ei heijastu minun kavereihin ja ystäviin. Jos otan uuden avustajan niin pelottaa jos tulee sanaharkkaa taas. Mutta yksi kokemus ei estä että toinen avustaja olisi parempi. Toivoa on. Kyllä haluun semmoisen avustajan että meistä voisi tulla ystävät. Tää luulee että olemme ystäviä. Eihän toista voi muuttaa minusta tuntuu että tää avustajani yrittää muuttaa minua, kun toista henkilöä ei voi muuttaa olen oma itseni ja jotkut tulee toimeen ja jotkut taas ei. Minusta tää avustaja ei tee työtä sydämellä vaan on itsekäs kuin mikä! Jokaisella on oikeus tehdä kotona mitä huvittaa. Vaikkapa esim. Kierrätyksestä on tullut sanomista avustajasta, että kiertää paremmin ja minähän kierrätän. jokaisella on oikeus päättää kuka on avustajani, tää on ensimmäinen kerta kun avustajani ja minun maailmat ei kohtaa, pelottaa jos ei toisenkaan henkilön kanssa kemiat kohtaa. No sen näkee sitten. Mutta minä olen hakemassa nyt psygoterapiaa syksyksi, ehkäpä se on hyvä juttu, siellä voi menneitä juttuja käsitellä. Kun en ole hoksanut psygologille tai mikä se nytkään on joku tyyppi jonka Kaa juttelen, liittyy mun edelliseen, asiaan joka on mennyttä aikaa.. mietin opinko olemaan uusien ihmisten kanssa, ollenkaan kun aina on tuollaista, sitä tässä ihmettelen ja tuumainen yksikseni… Lääkäri aika tulossa se vähän jännittää voisiko se määrätä mulle semmoisen lääkkeen jännitykseen, sitä tässä mietiskelyn, onggelmat kasvattaa ihmistä ja siitä opitaan. Kun ei tunne toista ja ihmiset haluu auttaa, mutta kun minulla on vaikeaa luottaa tähän minun avustajaan.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 4 viikkoa sitten. Syy: Lisäsin
Toivottavasti saan lääkäriltä luvan pienentää yhtä lääkettä, ja toivon mukaan olisi vain nukahtamislääkkeitä, pieni muru, ja masennuslääkettä vain sen verran kun tarvii. Kun sitä nostettiin eron vuoksi. Ja sen asumispaikan, mutta en sanonut kenellekään tässä vaiheessa etten viihdy siellä. Ja kun vähän itkeskelen niin aika omituista että heti sitä lääkettä nostettiin minun mielestäni. Omasta mielestä läääkeitä tuputetaan liikaa, mielialalääkeitä, itsellä hyvä tilanne kun aletaan purkaa ehkäpä yhtä lääkettä, kysyn toisestakin lääkeestä lääkäriltä.
Oisi pitänyt vain kuunnella itseään silloin kun olin yhteisöllisessä asumisessa, eikä kuunnella ammattilaisiin, no ei sille enään voi mitään, enkä kuitenkaan kadu mitään kun asuin siellä hetken, siitä alkoi mun paranemisprosessi. Ja ambulanssi oli turhaa, kun vähän itkeskelin. Ja nostettiin lääkettä, ikinä meitä mielenterveyskuntoutujia ei kuunnella, tästä sen huomaa. Mutta se on onneksi mennyttä aikaa, ja saan pikkuserkkuni avustajaksi toivon mukaan tutun ja turvallisen. Siellä en olisi kyllä pystynyt purkaa lääkettä. Mutta onneksi nyt asiat ovat parempaan päin, kesä tulee ja pystyn olemaan ilman ahdistusta ainakin jos vertaan itseäni siihen kuntoon missä olin, niin hyvin pyyhkii.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 1 viikko, 4 päivää sitten. Syy: Lisäsin tekstiä
Oli liioittelua sanoa, että nyt ongelmat ovat poistuneet. Eivät ne ongelmat varmastikkaan ole kokonaan poistuneet mutta helpottaneet sikäli, että olet toiveikkaalla mielellä ja odotat innolla tulevaa. Siis suunta on hyvä.
Lääkkeissä on tärkeää löytää sopiva annostus. Siinä voit auttaa sikäli, että kerrot lääkärille hoitosi eri vaiheista ja millainen vaikutus edellisillä lääkkeillä ja annostuksilla on ollut kuntoosi. Toivotaan, että löydätte sopivan tason ja saat sikäli elämääsi edelleen järjestykseen.
Onggelmat kuuluvat elämään. Uusia onggelmia kohti. Eivät onggelmat ainakaan estä nyt tekemästä asioita. Niinkuin aikaisemmin, mutta en mieti mitä aiemmin on käynyt, koska siitä vain tulee vainoharhaiseksi. Niin en tiennyt silloin kun tein niin koska en ollut ikinä ollut niin sairas kuin olin. Onneksi nyt on toi lääkäri aika tulossa ja jos lääkettä aletaan purkaa, ja haluaisin kanssa eläinterapiaa jos sitä järjestetään👌. Eläimet ovat parhaita terapeutteja❤️ katsotaan mitä tulevan pitää.
Onneksi ei lääkettä nyt purettu koska se ois mua pelottanut, se ajatus. Puhuttiin sopeutumisvalmennuskurssista, jotakin pitää tehdä oman hyvinvoinnin eteen. En vielä tiiä sopeutumisvalmennuskurssista kuulostaa mielenkiintoiselta, joskus lapsena olin semmoisessa kurssilla. Perhe kurssilla. Pitäisi varmaan syksyllä kattoo, aattelin jos meen vieraaseen kaupunkiin niin otan äidin mukaan, tulee samalla pieni loma meille molemmille. Nyt pitää miettii tuo terapia homma uudestaan🤔
Elämäni taitaa olla aika mallillaan, kun vielä jos tuonne kurssille pääsisin ois jotain tekemistä tässä elämässä.
Lääkärisi varmaan ymmärsi tilanteesi, kun ei purkanut lääkitystäsi. Vaikutit pelkäävän kovasti lääkäri tapaamista mutta kaikki taisi mennä ihan hyvin. Toivottavasti se käynti rauhoitti sinua.
Mitä tuo sopeutumisvalmennus kurssi voi pitää sisällään? Sitä on ehkä mahdollista kysellä sinua hoitavilta ihmisiltä. Jospa siitä saisit uudenlaista apua jatkossa.
Joo se rauhoitti kovasti mieltäni. Oli kyllä sulkutilaan lääke, ja masennukseen liittyvä läääke kans. Minä saan mielenrauhan siitä. Olen puhunut äidin kanssa joku tehdään samalla retki eri kaupunkiin kun mennään kurssille. Toivotaan että se olisi hyvä juttu.
Ensiviikolla teen yhden retken yhden ryhmän Kaa., yön yli kestävä retki. Katsotaan mitä tulevan pitää. Toivottavasti se on hauska juttu, olin hetken aikaa ilman ryhmää, koska se vähän niinkuin tyrkytettiin mulle. Mutta olen käynyt siellä kerran sen jälkeen. Ohjaajat tyrkyttivät toisessa ympäristössä. Mutta nyt pärjäilen ilman onggelmii yleensä kesä ja valoisa aika ovat mulle helpompii. Puhuin äitin kans että kuinka itsenäiseksi olen tullut, se sanoi että pikkuhiljaa sairauden jälkeen, mutta minä mietin että keralla. No kummallakin on oma näkemys asiasta, kiva kirjoittaa tänne positiivisia juttuja, kun elämä on menossa eteenpäin😊