Ihmissuhde onggelmat vaan jatkuvat ja jatkuvat...
Olen keskustellut asiasta psygologin kanssa, isästä kun hoidossa en puhunut kauan sitten no ei siitä ole niin kauaa, hyppää järveen hän sanoi, no eihän se ole oikein. (Älkää huoliko en ole hyppäämässä mihinkään)Avustajan kanssa välit ovat tuhoutuneet, ei ole olleet hyvät välit ollenkaan. Lääkäri aika on tulossa. Läheisille on helppo näyttää mieltä, entäs sitten ulkopuolisen avustajan keskustelemaan kanssa vielä vaikeampaa. No kun avasin äidille asiaa hän ymmärsi minua. Minulla on nyt eritavalla ihmisten kanssa onggelmia ei heijastu minun kavereihin ja ystäviin. Jos otan uuden avustajan niin pelottaa jos tulee sanaharkkaa taas. Mutta yksi kokemus ei estä että toinen avustaja olisi parempi. Toivoa on. Kyllä haluun semmoisen avustajan että meistä voisi tulla ystävät. Tää luulee että olemme ystäviä. Eihän toista voi muuttaa minusta tuntuu että tää avustajani yrittää muuttaa minua, kun toista henkilöä ei voi muuttaa olen oma itseni ja jotkut tulee toimeen ja jotkut taas ei. Minusta tää avustaja ei tee työtä sydämellä vaan on itsekäs kuin mikä! Jokaisella on oikeus tehdä kotona mitä huvittaa. Vaikkapa esim. Kierrätyksestä on tullut sanomista avustajasta, että kiertää paremmin ja minähän kierrätän. jokaisella on oikeus päättää kuka on avustajani, tää on ensimmäinen kerta kun avustajani ja minun maailmat ei kohtaa, pelottaa jos ei toisenkaan henkilön kanssa kemiat kohtaa. No sen näkee sitten. Mutta minä olen hakemassa nyt psygoterapiaa syksyksi, ehkäpä se on hyvä juttu, siellä voi menneitä juttuja käsitellä. Kun en ole hoksanut psygologille tai mikä se nytkään on joku tyyppi jonka Kaa juttelen, liittyy mun edelliseen, asiaan joka on mennyttä aikaa.. mietin opinko olemaan uusien ihmisten kanssa, ollenkaan kun aina on tuollaista, sitä tässä ihmettelen ja tuumainen yksikseni… Lääkäri aika tulossa se vähän jännittää voisiko se määrätä mulle semmoisen lääkkeen jännitykseen, sitä tässä mietiskelyn, onggelmat kasvattaa ihmistä ja siitä opitaan. Kun ei tunne toista ja ihmiset haluu auttaa, mutta kun minulla on vaikeaa luottaa tähän minun avustajaan.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 6 päivää, 14 tuntia sitten. Syy: Lisäsin
Työsopimus päättyi..Se on parempi näin, nyt hetken pärjään omillani. Katsotaan mitä tulevan pitää. Syksyllä mietin että otan uuden avustajan joka ei säikähdä minun papereitani toivon mukaan. Oon kysynyt veljeltä ja sen tyttöystävältä kanssa että pohtikaa. Minä kyllä pärjään ilman avustajaa mutta pärjääkö sitten muut, sitä vain mietin.🤔
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 päivää, 18 tuntia sitten. Syy: Lisäys
Onpa sinulla ollut vaihtelevia kokemuksia avustajien kanssa. Onneksi olet edelleen toiveikas, että löydät avustajan joka oikeasti voi sinua auttaa ja juuri sinun itsesi takia. Todellakin, jokaisen pitäisi saada olla sellainen kuin on, muutoin yhteistyö ei suju. Sanot ja uskot, että ihmisillä pohjimillaan on halu auttaa. Tuo toiveikkuus auttaa sinua, että pysyt luomaan hyviä suhteita jatkossa. Puhut myös mahdollisesta psykoterapiasta. Toivon, että myös siinä syntyisi luottamuksellinen suhde ja saisit käsiteltyä asioitasi perusteellisemmin. Vielä hyvä asia on, että saat ymmärrystä läheisiltäsi aikakin äidiltäsi.
Sinua jännittää tapaaminen lääkärin kanssa. Mene vain rohkeasti ja kerro tilanteestasi. Nyt on tärkeää ottaa vastaan kaikki mahdollinen apu mitä on tarjolla. Tässä tilanteessa pärjäilet omillasi mutta älä arkaile pyytää apua, jos tunnet sitä tarvitsevasi.
Äiti sanoi että kun muutin Ouluun tukiperheeni, oli hetken aikaa, kun tarviin sitä silloin. Sitten tuli tää huippu avustaja joka tuli mulle serkun kautta, äiti luulee että vertaan häntä siihen. En vertaaa ketään kehenkään. Eteenpäin vain, nyt on hyvä hetki kun tulee kesä, mutta sitten talvi ja masennus kausi, eli avustaja on välttämätön.