Harmi, ettei elämä oikein tunnut olevan kohdallaan. Hienoa on kuitenkin se, että olet löytänyt erilaisia hyviä keinoja, joilla lievität ahdistusta. Itsen vahingoittaminen viiltelyllä ei sitä ole, joten näppyläpallon löytyminen oli hyvä juttu. Ja soittotuntien alkaminen tuo varmaan mahdollisuuden parempaan myös.

Mikähän tänä kesänä on sinua ilahduttanut? Onko se sukulaisten näkeminen tai luonnossa olo? Vai jokin ihan pieni hetki jossakin? Facebookissa näyttää kiertävän kaikenlaisia haasteita. Yksi niistä on  jonkin iloa tuottavan yhden kuvan liittäminen 10 päivän ajan omalle seinälle. Jos osallistuisit siihen haasteeseen, millaisia sinun kuvasi olisivat? Ehkä yksi kuva siitä uudesta kauhasta?

Pieniä iloja päivääsi tänään!

Hei olen tilannut muitakin ahdistukseen oireilun juttuja, kun näppylä pallo tuntuu olevan kiva, on se hyvä että se on kova mutta haluan jotain muutakin. Niinpä tilasin netistä muitakin juttuja. Olisipa ne tulleet kun meen kotiin, olen äidin luona viettänyt paljon aikaa, kun en viihdy kotona. Siellä ahdistaa eniten ohjaajien vaihtuvuus mutta muutan pian pois sieltä. Varmaan luonto aiheista kuvia ottaisin ja laittaisin jos osallistuisi siihen haasteeseen. Ja leivonta juttuja laittaisin koska tykkään leipoa. Tämmöistä tänään kirjoittelen.

Mitä olet viimeksi leiponut?

Oon leiponut sämpylöitä, pizzaa, mustikkapiirakkaa, pannarii. Pitäisiköhän tänäänkin leipoa jotain äidilleni kun olen äidin luona, yllätän sen kun hän tulee reissusta? Ja samalla maistelisin itsekin. Jaksaisikohan sitä. No voisipa olla ihan hyvä juttu. Sen tiedän ettei tuo asumismuoto sovi minulle, minua ahdistaa yhteiset tilat ja ohjaajat kun he vaihtuvat, ja koko ajan puhuvat että minun pitäisi hakea lääkkeet alhaalta, minua ahdistaa kun on tuntemattomia ihmisiä.

Siksi oon ollut äidin luona nyt monta päivää, kun äiti on työmatkalla sitten kun se huomenna tulee pitää  mennä kotiin kääk! En haluu olla siellä. Ahdistaa jo etukäteen! toivottavasti mun tilaukset on tulleet mitä netistä tilasin ahdistukseen, ei jaksa koko ajan pyöritellä näppyläpalloa vaan saan pyöritellä jotain muutakin. Onneksi sos työntekijä oli myöntyväinen siihen uuteen kotiin, mistä oon äitin kanssa puhunut paljon. Nyt pitää vain odotellä, kärsivällisesti.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 kuukautta, 2 viikkoa sitten. Syy: Lause
• Muokattu kirjoittajan toimesta 4 kuukautta, 2 viikkoa sitten. Syy: Päätin lauseen jatkaa

Oletpa ollut tuottelias leipuri, tuli vesi kielelle noita ajatellessa.

Asuminen tuntuu olevan sinulle nyt iso pulma. Hyvä, että sitä nyt sitten muutkin miettivät. Lääketurvallisuus ( oikeat lääkkeet oikeaan aikaan) on tietysti ohjaajille iskostettu jo heidän koulutuksessaan niin syvälle mieleen, että se näyttäytyy sinulle ahdistavana asiana. Ja tietystikään vaihtuvat hoitajat eivät tunne sinua. Harmillista, että se tekee asumisestasi tukalaa. Miten niitä yhteisiä tiloja siellä käytetään? Pitääkö sinun käydä niissä paljonkin? Vaihtuvat vieraat ihmiset vaativat kyllä aikamoista sosiaalisuutta, johon vastapainona ymmärrettävästi kaipaa omaa rauhaa.

En käy niissä juuri ollenkaan, ahdistuksen takia ja tänään pitäisi mennä kotiin taas, käväisin siellä nopeasti viikonloppuna ja piti alkaa soittamaan pianoo, mutta en pystynyt kun siellä ahdistaa aivan kaikki asiat. Ei yhteisissä tiloissa käyminen oo pakollista. Mutta on tähän soittotuntiin vielä aikaa, eli ei hätää pystyn kyllä harjoittelemaan pianonsoittoa. Kyllä omaa rauhaa saan mutta kun on vaikea olla, kun ihmiset vaihtuu.

Yritäppä sitten siinä henkilökohtaisia asioita selvittää. Joo jotain pitää tehdä toivottavasti tää tilanne helpottuu kun muutan toiseen paikkaan ja oon miettinyt että se voisi olla lähempänä perhettäni. Äiti auttaa kaikella mahdollisella tavalla minua, ja me ollaan lähennetty minun sairauden myötä. En muuten olisi muuttanut samaan kaupunkiin. Oon päättänyt ottaa avustajan, jonka kanssa harrastan ja teen kotiasioita, se on pikkasen vielä hakusessa. Ja oma ohjaaja olisi selkeämpi.

Mutta kylläpä sitten tää vaihtoehto on selvitetty ja kokeiltu on tästä ei tule mitään. Ja lääkeautomaatti kuulostaa mielenkiintoiselta, minua kiinnostaa kaikki tommoisten sairauden asiat. Ehkäpä voisin ryhtyä sairaanhoitajaksi, jos minulla ei olisi omia onggelmia.

Elämässä on hyvä tehdä uusia siirtoja, jos entiset eivät tunnu sopivilta. Sanonta, ettei tuleen kannata jäädä makaamaan, kannustaa siihen. Joskus se tuli siirtyy omassa itsessä paikkaan kuin paikkaan ja vaatii sammuttamista itseltä. Toivottavasti sinun muuttosi edistyy ja löydät itsellesi sopivan paikan.

Harrastukset ovat taas tärkeitä, kun syksy lähenee. Pitkät pimeät ajat ja hämärät päivät vaativat jostakin iloa ja innostuksen valoa. Avustajan kanssa olisi ehkä kivakin puuhastella kotona ja harrastuksissa.

Tänään oli palaveri täällä, ja asiat järjestyvät vähän jäi paha maku ohjaajien sanomista. Mutta haluan täältä pois. Minä teen itse päätöksen. Sosiaalityöntekiä oli puolellani👍

Tärkeää, että koit sosiaalityöntekijän tukeneen sinua. Mikä ohjaajien sanomisissa jätti pahan maun?

Kun he eivät uskoneet että pärjään, toisaalta ymmärrän sen kun olen ollut sairaalassakin oman psyygisen olon takia, kun tuli takapakkia, pieni semmoinen, mutta nousu on kohti tasaisempaa elämää. Kukaan ei halua että kunto romahtaa mitä se oli syksyllä. Ja kun avasin suuni äidille että tosta ei tuu mitään. Toisaalta kun otan avustajan, niin elämässä on mielekästä tekemistä😊👍🍀🍃🌿🍃

On hyvä, jos pääset asumaan niin kuin sinusta tuntuu hyvältä. Ohjaajat ovat ehkä törmänneet joskus aika tavalliseen ilmiöön, että ihminen jättää lääkkeensä ottamatta, kun tuntee itsensä terveeksi ja sen jälkeen  vointi romahtaa. Kaikille niin ei tietenkään käy vaan lääkehoito toteutuu sovitulla tavalla.  Sinun kannaltasi ohjaajien huolehtiminen tuntuu hankalalta huolenpitoyritykseltä.

Miten se avustaja-asia edistyy? Hyvän avustajan saaminen on varmasti myös oma hommansa. Pidän peukkuja, että sinulle löytyy sellainen ihminen, jonka kanssa on kiva tehdä kaikenlaista.

Joo en kestä olla enään täällä soittelin muutamalle henkilölle ja kysyin avustaja asiaa, jos asia ei tule tutun kautta niin siihen pitää ottaa sitä ventovieraa ihminen, (tutun kautta on tulleet hyvät avustajat). Kovasti ois halua pärjätä yksin, mutta kun tiedän että tarviin avustajan kun muutan pois täältä tuetuista palveluasumisesta, kukaan ei pakota minua asumaan täällä, ja nytpä tää vaihtoehto on kokeiltu. Ja en enään halua sairaalaan pitää miettii että koko ajan ihmiset vaihtuu, tiuhaan tahtiin, en enään jaksa semmoista. Luulin että elämä helpottaisi kun olen samalla paikkakunnalla perheen kanssa, mutta asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Pakko niitten on järjestyä.