Ystävät katoavat...
Jos joku muistaa aikaisemmista kirjoituksistani yksinäisyyden, mieheni kuoleman,anoppini vainon kirjoituksia niin seuraavaa on tapahtunut…
Tilanne äityi anoppini kanssa niin pahaksi, että jouduin pakkomuuton eteen. EN kuitenkaan vaihtanut paikkakuntaa vaikka sekin kävi mielessä, mutta lasten koulut ja ystävät painoivat sen verran vaakakupissa että jäimme samalle paikkakunnalle kuitenkin.
Muutto oli itsessään aika kaoottinen… Samalla kun muutimme, vanhat asukkaat muuttivat samaan aikaan, minä muutin heidän asuntoon ja minun asuntooni muutti samalla uusi perhe.. kaikki tämä yhden päivän aikana. Kovasti kyselin ystäviltäni muuttoapua, kuskia sillä itselläni ei ole autossa vetokoukkua.. ei apua tullut.. kovasti oli menoa ihmisillä.. no sitten sainkin puolituttavalta auton lainaan jolla vetää kuormia uuteen.. siinä sitä oli kun 18v poikani kanssa pakkasimme ja purimme kuormia.. Onneksi jonkin aikaa oli eräs puolituttava perhe auttamassa.. heille siitä iso kiitos.. Jälkeenpäin (facebookin maailmasta) luin ystävieni menoa.. katselivat keskenään kuninkaallisia häitä ja viettivät aikaa yhdessä..se siitä kiireestä.. Kuilu syveni… sillä en todellakaan kutu heitä ystävikseni enää. Jäin pois myös harrastuksesta joka on yhdistänyt meitä. Syy siihen oli yksinkertaisesti lastenhoidollinen.. eipä kukaan ole minua kaipaillutkaan.. surullista.. olen siis totaalisesti yksin nyt… ☹️
Anopista sen verran että se vainoaminen yltää mylös tänne asti.. ovat ajelleet ohitse ja pohtineet milloin autoni on missäkin jne… mutta olkoot.. en jaksa enää ajatustakaan heille suoda!!
Olen todella maassa tämän ystävä asian kanssa… pitkä kesä edessä…yksin…
Heippa Koppelo
Joo kyllä minä muistan sinut.
hyvä kun olet muuttanut pois keljun anopin luonta anna anopin ajella ja katsella
missä sinun autosi on älä ota siitä stressiä!!!
Etkä ole yksin minä ajattelen sinua ja toivon sinulle kaikkea hyvää ja olen sinun
ystäväsi vaikka näin netin välityksellä!!!!
Mutta etsi uusia ystäviä esim vertaistukiryhmistä, harrastuksista, vapaehtoistoiminnasta jne
Tee kaikkea pikkujuttuja mistä tulet onnelliseksi ja josta sinulle tulee hyvä mieli.
Teet keväästä ja kesästä itsellesi upean.
Kuinkas sinä olet nyt jaksanut???
Olen jaksellut hyvin ja huonosti. Olin sairaslomalla väsymyksen takia vähän aikaa sitten viikon verran. Tottakai elämä on raskasta kun yksin vastaat kaikesta ja teet kaiken yksin.
Tämä on pieni sisäpiirinen kylä ja tällä ei ole mitään harrastusmahdollisuuksia saati muita, 30 km on kaupunkiin ja lastenhoidon takia kulkeminen sinne harrastuksiin ei onnistu. Mutta yleisesti ottaen olen elämääni ihan tyytyväinen.
Kiitoksia ystävyydestäsi Volvomies, nettiystäviä minulla on 🌻🙂🌻 joiden kanssa saa vaihtaa ajatuksia ja jotka ovat todella rakkaita.
Sitä vain jää miettimään että missä vika kun ystävyyssuhteet eivät jaksa kantaa..
Heippa
Mutta kannattaa nauttia lyhyempikin aikaisista ystävistä ja vaikka näkee
jonkun vanhan tutun esim kaupassa niin hetkenkin jutustelu antaa pienenkin ilon.
Monesti ollaan tietyssä ryhmässä pohdittu että kun jotakin isoa asijaa
sattuu esim puolison kuolema niin monet ystävät kaikkoavat että mistä se johtuu.???
Mut siinäkin on vinha perä että monesti ajatellaan että annetaan nyt surra toisen
rauhassa.
Mutta sillon kyllä huomaa kuka on todellinen ystävä kun ongelmia tulee.
Mutta minä olen myös postikorttialalla ja laitan paljon postikortteja ja myös saan
postikortteja niin kauheesti rupeaa naurattamaan niin laitappa sinäkin jollekkin
vanhalle tutulle postikortti.
Yleensä tulee vastakaikua.
Yritä itsellesi löytää jokin mieleinen harrastus vaikka onkin matkaa 30.km mutta
itsestään pitää pitää huolta ja jaksamisesta.
Minkäs ikäisiä sinun lapset ovat???
Asut vissiin maalla??
Kaunista kevättä sinulle