Eikö olisi kiinnostavaa kokoontua oikeastikin keskustelemaan näistä masennuksen ja yksinäisyyden aiheista vaikka jonkin kirjan tai runon merkeissä? Ruoanlaitto-ohjeen?Ainahan on mahdollista käydä teatterissa ja kokoontua sen jälkeen kertomaan tuntojaan. Minusta olisi hienoa kuulua ryhmään, jossa saisi olla omana itsenä ilman mitään ennakkopaineita. Viettää mielenkiintoinen tunti, puolitoista tarvitsematta miettiä mitähän kukakin minusta nyt ajattelee. Onko liian rohkeaa toivoa tällaisia? Onko jollakulla kokemuksia?