Pakko avautua, jos vaikka täältä löytyisi kohtalotovereita. Ongelmani on se, että olen väsynyt tukemaan hyvää ystävääni hänen tunne-elämänsä ongelmissa, jotka oireilevat mm. liiallisena alkoholin käyttönä. Hän on kerta toisensa jälkeen luvannut mennä aa-kerhoon, mutta peruu aina viime hetkellä milloin milläkin verukkeella. Muuta ammattiapua hän ei halua, koska ei kuulemma jaksa puhua asioistaan kenellekään ulkopuoliselle eikä usko sen ratkaisevan mitään. Aiemmista terapioista on huonoja kokemuksia. Tämä ihminen on älykäs ja menestynyt, joten ongelma on osittain varmaan siinä, että ammattiauttajat eivät ole ottaneet häntä kovin vakavasti ja toisaalta hän tuntuu olevan hyvä huijaamaan myös itseään. Haluaisin auttaa, mutta minulla ei ole enää voimia eikä toisaalta edes osaamista siihen. Ystävyydestä haluaisin kuitenkin pitää kiinni.