Ketjun tarkoitus olisi kirjoitella tänne omaan parantumiseen (toivottavasti) liittyviä asioita ja ajatuksia.
Sanoin polilla sairaanhoitajalle että minulla ei ole masennusta. Kuitenkin kärsin tällä hetkellä kroonisesta vakavasta masennuksesta. Pahaan oloon on niin tottunut tässä 12 vuoden aikana että alkanut pitää sitä normaalina tilana. En muista enää minkälaista oli olla terve. Aloitettiin uusi lääkitys ja jos ei tehoa niin sähköhoidon mahdollisuudesta puhuttiin lääkäri käynnillä.
Vuosi sitten keväällä sanoin äidille puhelimessa että puihin on tullut lehdet, koska huomasin ne vähän myöhään katseen ollessa kokoajan kadussa kun liikkui ulkona. ei pystyny pitämään katsetta ylhäällä vaan se pakonomaisesti hakeutui alas katuun. Tällä hetkellä tämä on vähän korjaantunut.
Tällä hetkellä on pitkästä aikaa näkyvissä valoa tunnelin päässä. Noin 8kk sitten en jaksanu pitää itsestä tai kodista ollenkaan huolta, minulla oli patja lattialla. Nyt muuton jälkeen olen jaksanu käydä päivätoiminta keskuksessa ja huolehtia kodin suht koht siistinä. Tänään taas imuroin, pitää repiä ilon aiheita pienistä asioista.
Elokuussa minulla alkaa eräs kurssi. Pelottaa todella paljon mennä kun epäilee kokoajan omaa kyvykkyttään. Päässä olevista negatiivista ajatuksista on vaikea irrottautua. Jos kurssi menee hyvin uskon että saan siitä paljon itseluottamusta.
Kognitiiviset kyvyt ovat vuosien saatossa menneet ainakin omasta mielestä huonolle tolalle, mutta ehkä se on vain masennuksesta johtuva asia ja toivottavasti paranee kun vointi paranee. Teksti ehkä vähän sekavaa mutta toivottavasti siitä saa selvän. 🙂
minä oon kirjoitti 22.9.2016 17:31
Minä kärsin myös siitä etten keksi mitään muuta puhuttavaa kuin minä itse. Joskus olen yrittänyt katsoa lehtiä, TVtä, kuunnella radiota vain sen tähden että minulla olisi jotain keskustelun aiheita, mutta luovuin siitä koska se oli turhaa ja stressaavaa, eikä kukaan enää halunnut jutella kanssani.😐
Nyt voisin kokeilla sitä taas, mutta en tiedä jaksaisinko keskittyä noin paljoa enää.😐
Tuttu tunne, olen tehnyt samaa ja etsinyt aiheita esim netistä. Ns tavanomaisista asioista keskustelu tuntuu välillä turhalta ja vaikealta. Ehkä se muuttuu helpommaksi jos tuntee olonsa ensin hyväksi en tiedä. Sekin on taito sinänsä mitä voi harjoitella, mutta helppoa se ei ole ainakaan minulle. No ainakin olen hyvä kuuntelija jos ei muuta 🙂.
Täytyy lopettaa jatkuva murehtiminen ja itseensä tuijottelu. Siitä ei tule näköjään kuin kovia ahdistus kohtauksia illalla. Katse ja keskittyminen täytyy nyt kääntää ulospäin omasta itsestä ihan mihin vain. Tuntuu että jotain pitäisi selvittää itselleen mutta en oikein tiedä edes mitä niin turha kait tätä on jatkaa.
Torstaisin käyn piirtämässä eräällä taidekurssilla. Viime kerralla tuli todella hyvä olo kurssin jälkeen, jotenkin vapautunut ja pitkästä aikaa iloinen mieli kun sain hyvän tauon kaikkeen miettimiseen ja keskityin vain piirtämiseen. Tätä minun kannattaakin jatkaa jatkossa. Uudet masennus lääkkeet tuntuvat tehoavan ainakin jokseenkin. Tänään oli ihan hyvä päivä.
Kaikki on kiinni mielialasta. Eilen minulla oli pitkästä aikaa hyvä mieli, näin hetken kaiken uudessa valossa. Tulevaisuus ei näyttänyt niin pelottavalta ja vaikealta, omatilanne niin huonolta ja toiveikkuus heräsi sisällä.
Masennus on sokeuttanut näkemästä hyviä puolia itsessään. Kirjoitin paperille hyviä puolia itsestäni ja huomasin että olen pitkään keskittynyt vain niihin huonoihin puoliin. Masennus on kavala tauti. Kun on ollut vuosia kotona tietokoneella on vaikea ryhtyä uudestaan elämään, tuntuu vaikealta jopa uskaltaa ottaa elämä uudestaan vastaan. Olen ryhtynyt tähän pienin askelin ja kun pääsen tekemään jotain muutakin kuin olemaan tietokoneella netissä tulee hyvä olo ja jaksaa paremmin.
Täytyy pitää kiinni niistä asioista mitkä on saanut uudelleen omaan elämään jatkossa ja lisätä aktiviteetteja ja laajentaa omaa elinpiiriä. Se on vuosien saatossa kutistunut oman kodin ja kaupan väliin. Maailma on pieni.
Nyt alkaa tuntumaan että olen selvittänyt ja miettinyt omia ongelmia ihan tarpeeksi. Täytyi ensin selvittää itselle missä mennään ja mitkä ovat ne ongelmat joihin tarvitsee ratkaisuja. Tulin siihen lopputulokseen että pelkästään ajattelemalla on vaikea ellei mahdotonta muuttaa itseään, pitää muuttaa jotain mitä tekee ja miten toimii.
Isoin ongelma ja se mikä pitää ensiksi hoitaa on nettiriippuvuus. Se estää tekemästä muita asioita ja hallitsee elämää liikaa. Ei anna tilaa muulle toiminnalle. Ajattelin että korvaava toiminta tietokoneella olemiselle olisi paras ratkaisu. Elämään lisää sisältöä.
Vähän päivitystä. Masennuksen hoidossa parhaita apuja itselle on ollut liikunta ulkona ja taideharrastus. Olen huomannut että olen alkanut ajattelemaan enemmän asioita, monta vuotta meni jotenkin automaattisesti zombie oloissa vain eteenpäin, eikä oikein jaksanut ajatella mitään sen syvällisempää. On mukava huomata että aivot toimivat paremmin silloin kun on virkeämpi mieli.
Masennus on hellittänyt, mutta isoimpina ongelmina tällä hetkellä tuntuu olevan oman toiminnan ohjaus ja sosiaaliset taidot. Tunnen jonkinlaista suoritus painetta silloin kun keskustelen ihmisten kanssa ikään kuin aina pitäisi olla jotakin järkevää sanottavaa. Eräs henkilö sanoi että siitä ajatuksesta kannattaa luopua, ja onhan se niin että eivät ihmiset aina niin järkeviä juttele. Muut ihmiset eivät kiinnitä "virheisiin" niin paljon huomiota kuin itse kuvittelee, mutta on vaikea rentoutua muualla kuin kotona.
Välillä nousee vihaa pintaan, että tästä noustaan. Mun ei tarvi kyllä kaiken tämän jälkeen kumartaa enää ketään. Voin olla ylpeä itsestäni että olen jaksanut kuitenkin kaikista vaikeuksista huolimatta pysyä edes elossa. Paljon on työtä tehty ,mutta paljon on vielä edessä. Hymyäkin on alkanut löytyä ja iloa uudestaan.
Hei, Myron.
Kun mä oon vaikeasti masentunut, en halua edes toipua ja parantua. Mutta nyt kun voin taas - tilapäisesti? - paremmin, tuntuu hyvältä näin. En tiedä sitten kuitenkaan, haluaisinko voida vielä paremmin. Ehken...
Koen etten ole enää masentunut. 11.11.2016 kun kirjoitin päiväkirjaani jotain melko ahdistavaa ajatusta, mitä olen tehnyt kesästä lähtien, yhtäkkiä huomasin että tavassani ajatella on ollut pitkään jotain ihmeellistä ja väärää. Rauha laskeutui kehooni ja hyvän olon aalto kulki koko kehon läpi. Sen jälkeen on ollut yhtä hymyä ja sosiaalisesti olen ollut paljon rennompi. Aiemmin kävelin kuin heikoilla jäillä muiden ihmisten kanssa. Olin vuosia jotenkin lukossa itseni kanssa ja kun tuo lukko viimein aukesi olen ajatellut ihan eri tavalla asioista kuten tulevaisuudestani ja suhtautumiseni muihin ihmisiin on iloisempi ja avoimempi. Muistan tuon päivämäärän varmasti koko loppu elämäni. Silloin tapahtui suuri käänne kohta elämässä ja uusi elämä alkoi.
Se että tämä ylipäänsä tapahtui vaati vuoden kestäneen kovan työn itsensä kanssa. Reseptinä ulkolenkit (pakota itsesi ulos) Taideharrastus ( löydä mieleistä tekemistä mistä saat iloa) ja muiden ihmisten seuraan meneminen ja heille juttelu ( yksin on todella vaikeaa päästä eroon vaikeasta masennuksesta) toivottavasti näistä keinoista on hyötyä muillekin.
Lääkkeet kannattaa myös ottaa avuksi. Päiväkirjan kirjoittamisen koin myös hyödylliseksi siinä saa purettua ajatuksia, ja ahdistus helpottaa.
Sain itketyksi tänään. Moniin vuosiin en siihen pystynyt. Olin täysin turta kaikista tunteista. Myös tervettä vihaa on alkanut nousta ja sisua mennä eteenpäin. Itkeminen on hieno kokemus.
Hienoa ja rohkaisevaa lukea, että oot menossa parempaan päin! 🙂👍