eheytynyt

En syytäkkään äitiäni mistään, sairashan hän oli. Siitä ei olekkaan kyse. Vaan siitä, että minkälaista elämää hänen kanssaan vietin ja miten se näkyy ja vaikuttaa nyt. Kuten huomaat, niin ei kovin hyvin. Eihän tässä olekkaan mistään syyttämisestä kyse lainkaan.

Ulkonäköön voi vaikuttaa, tiedän, mutta vain tiettyjä asioita ja tiettyjä piirteitä. Käynhän minä suihkussa ja käytän deodoranttia. Ajan ja huollan partaa, jos sellaista on. Pesen hampaani joka aamu ja ilta. Tukkakaan ei todellakaan mikään linnunpesä ole, eikä pukeutumistanikaan ole kukaan moittinut.

Silti minua sanotaan rumaksi monesta lähteestä. Naisten että miesten puolelta. Olen saanut erittäin huonoa ja negatiivista palautetta omista kasvoistani naisten puolelta. Ja vaikka pidänkin omasta hygieniasta huolta, niin siltikään en saa naisilta mitään positiivista huomiota.

Eli kasvonpiirteet vain ovat tässä maailmassa tärkeät. Eivät se pääasia, mutta ovat tärkeitä kuitenkin. Sitähän tuskin kukaan voi kiistää.

Ja oletko miettinyt, että miksi naiset sitten pitävät toisenlaisia miehiä komeampia kuin itseäni? Miksi toisenlaisia miehiä ei ketkään naiset ole sanoneet rumiksi tai kertoneet mitään negatiivista tällaisten miesten selän takanakaan? Kyllähän se edelleen kertoo jotain, jos naiset pitävät yleisesti rumana kuin yleisesti rumana.

Tai miksi toiset miehet vain ovat miellyttävämpiä naisten silmissä kuin toiset? Mikä siinä ihan oikeasti on? Faktahan on se, että toiset miehet vain ovat komeampia ja fiksumpia kuin muut. Se on niin kylmä fakta kuin vain olla ja voi. Täällä voidaan olla mitä mieltä tahansa, mutta niin vain asia on. Sitä ei käy kieltäminen.

Minne tahansa menenkin, teen sitten aloitteita itse, tms. naiset eivät osoita MITÄÄN mielenkiintoa minuun. Sitten taas esim. tämä kaverini menee johonkin vieraaseen paikkaan, ja naiset kiinnostuvat heti, vaikka tämä mies ei olisikaan mitään sanonut. Miksi? Nämä naiset tulevat tekemään aloitteita, vaikka mies ei olisikaan sanonut YHTÄÄN MITÄÄN. Miksi? Koska ulkonäöstä ja kasvon piirteistä on ERITTÄIN PALJON apua ja se on ERITTÄIN SUURI POSITIIVINEN asia ihmisessä, olen sen itse omakohtaisesti kokenut ja niin on suurin osa kaikista muistakin ihmisistä.

Eli komeudesta ja kauneudesta on erittäin suuri apu elämässä, VAIKKEI se tärkein ominaisuus olekkaan. Jos kuka tahansa ihminen miettii, kumman ottaa, sisäisesti ETTÄ ulkoisesti komean/kauniin, tai vain jompaa kumpaa, niin kummanhan ihminen valitsee? Aivan.

Jos mies on komea, fiksu, älykäs, miehekäs, osaava, niin tietenkin tällainen mies vetoaa naisiin. Kun on vielä sitä fiksuuttakin mukana.

Eli kuten todettua, niin ulkonäköön voi vaikuttaa, mutta vaatetus, hygienia, yms. eivät ratkaise juuri mitään. Moni mies pitää omasta hygieniasta ja vaatetuksesta huolta, mutta naiset eivät kiinnitä mitään huomiota. Jossain muualla on siis jotain pielessä.

Ymmärrän kyllä pointtisi, ja niin päin pois, mutta se kun ei todellakaan ole missään määrin se koko kuva. Tarkoitus ei ole vähätellä kenenkään ideoita ja ajatuksia, totuuden siemen niissä aina on mukana. Mutta tuollainen hygienia-juttukin vaikka tärkeä onkin, totta kai ja ilman muuta, niin on kuitenkin sellainen perusasia, joka pitäisi olla kunnossa kaikilla. Eli tuo ei vielä merkitse kokonaiskuvassa yhtään mitään. Kun se kokonaiskuva on koko lailla täysin rempallaan, hajalla ja erittäin puutteellista.

eheytynyt

Ja vielä tuosta rauhanturvaaja jutusta. Niin eihän siinä aikuistumisessa mitään sotilasjuttua tarvita. Mutta kuten varmasti aiemmista viesteistäni luit, niin tuollainen reissu sopisi itselle henkilökohtaisesti erittäin hyvin. Kun miettii, mikä juuri nimenomaan itselle sopisi.

Pumpulissa kasvanut nörtti hiirulainen, joka ei yksinkertaisesti uskalla pitää puoliaan ja omista oikeuksistaan huolta, niin oppisi varmasti tuollaisessa paikassa ja tilanteissa paljon. Kun nyt sitä oikeaa "pahaa" ja väkivaltaa olisi tarjolla mielin määrin, eikä mitään äidykän harhoja. Nyt kun siitä pumpulista yritän kasvaa pois, niin tuossa mentäisiin sinne toiseen ääripäähän. Kun joku yrittää ampua minua, on pakko ampua takaisin. Omista oikeuksistaan ja omasta itsestään oppisi pitämään huolta. Oppisi pitämään puoliaan.

Ja jos ei vielä silloinkaan ammu takaisin, niin sopiikin sitten tulla ammutuksi. Tuo olisi sen verran radikaalia, että sopisi itselleni erittäin hyvin.

Hei,

kehoitan sinua lukemaan ajatuksella edellisen kommenttini - en siinä viitannut enää kirjoitustaitoosi. Ja minun puolestani voimme unohtaa täysin kaiken hyvän ja positiivisen mitä sinussa on.

Olen käsittänyt, että olet todennut, ettei tilanteellesi kerta kaikkiaan voi mitään -olet mitä olet. Ja tässä on mielestäni kyse juuri tuosta edellisessä kommentissani mainitsemasta vetäytymisestä ja tekemättömyydestä. Sen sijaan, että ryhtyisit määrätietoisesti kasvattamaan itseäsi, pakenet kaikkea ikävää ja pitkäkestoista itsesi jalostamista ja hiomista negatiiviseen mukamas-itsetuntemukseen. Lopulta on kuitenkin kyse viitsimisestä. Sille kun ei toisaan voi mitään, että et ole kaverisi. Joten siis aivan turha yrittää....

Mutta minkä ihmeen takia sinä tänne sitten kirjoitat, jos et halua vasta-argumentteja päättelysi ohuudesta?

Mikäli haluat, että sinua kohdellaan kuin aikuista, kypsää ihmistä, lakkaa kiukuttelemasta ja takomasta jalkaasi kuin pieni lapsi karkkihyllyn edessä. Koska et saanut haluamaasi, jäljellä on vain kiukuttelu. Tämä on sitä kakaramaista käytöstä ja asennetta, josta sinun olisi syytä päästä eroon.

Sillähän juuri syytät koko ajan äitiäsi, että voi voi kun hän nyt kasvatti sinut tuollaiseksi ja mitäänhän tässä ei enää voi tehdä kun elit sellaista elämää kuin elit. VAIKKA hän oli sairas niin SILTI sinä häntä syytät. Se on faktaa jos mikä, turha sun on siitä yrittää taas itseäsi pois puhua.

Oma äitini opetti mut syömään suklaata JOKA päivä ja siks mun hampaissa on n. 22 reiänalkua ja reikiä ollut n. 7. Myöskään siivoamaan en oppinut, vaan sain jättää aina jutut rempalleen ja sotkua sinne tänne. Niin nytkö mun sitten pitäisi lopun ikääni valittaa, että voi voi kun äitini minut tällaiseksi kasvatti. _Mitään_ vastuutahan en itse voi kokemastani ottaa. Olinhan lapsi ja kun karkkia teki mieli ja sitä sain niin eihän silloin voinut kieltäytyä. Mutta nyt olen AIKUINEN. Se merkitsee myös vastuuta itsestä ja omasta elämästään. Ei pakoilua ja toisten syyttelyä. Se on täyttä laiskuutta ja omantahdon puuttumista kun en vieläkään ole päässyt sokeriaddiktiostani eroon. Tahdonvoimaa siihen tarvitaan sekä jaksamista myös siihen, että siivoaisin aina omat jälkeni. Sen suhteen olen petrannut, mutten vielä ole tavoitteessani, että söisin makeita kerran viikossa ja siivoaisin omat sotkuni ennen kuin mies ehtisi niistä marmattaa. Eli syy on MINUSSA, ei lapsuudessani (vaikka alkuunpanija olikin lapsuus ja äitini kasvatti minut niin).

Tuo, kun itseäsi kaveriisi vertaat.. niin mietipä hetki. KUINKA monella 21-vuotiaalla miehellä (naiset kun tuppaa aikuistumaan yleensä aiemmin) on lapsi sekä oma koti ja firma? _Erittäin_ harvalla. Joten tuo, jos mikä on todella typerää. Kyllä, ystäväsi voi olla fiksu ja hyvin onnistunut elämässään, mutta voi myös olla, ettei hän halunnut isäksi noin nuorena. Sitten kun se vain tuli eteen, hän päätti pärjätä sillä mitä on.

Ja puhut sisäisestä ja ulkoisesta kauneudesta. Olet AIVAN hakoteillä! Niin kaukana mielestäni totuudesta kun olla ja voit. Sillä _erittäin_ harva ihminen haluaa läpeensä mädän ihmisen vierelleen, kunhan ulkonäkö on hyvä. Ja tuonhan kuvan sinä annat. Tyyliin: "jos on tyhmä ja rakastava, muttei ulkonäköä ollenkaan, sellainen ei naista saa. Mutta jos on idiootti ja kylmä mutta ulkonäköä löytyy niin silloin naiset lankeaa polvilleen". Väärin. Ehkä lankeavatkin, yhdeksi yöksi. Mutta kuinka palkitsevaa se loppupeleistä on? Ei lainkaan palkitsevaa.

Ja väität, ettet halua muiden kirjoituksia vähätellä. Taas väärin. Sillä sitähän sinä koko ajan teet. Aina kun joku jotain yrittää sinulle antaa ajateltavaksi, väännät ja käännät niin kauan, että saisit kaikesta aina negatiivista. Ehkä palkitsevaa sinun mielestäsi, muttei minun. Ja kun sitä tyyliä näemmä jatkat (16 sivua olet jatkanut jo, joten en usko kauheasti muutokseenkaan aivan heti), niin itse taidan jättäytyä kohta kommentoimasta kokonaan. On aivan turha keskustella ihmisen kanssa, joka on päätöksensä tehnyt. Olet tyhmä ja vajaa, eikä sinulla ole mahdollisuutta kehittyä koska äitisi on sinut pumpulissa kasvattanut, etkä pääse rauhanturvaajaksikaan joka on erittäin huono juttu, koska siellä voisit aikuistua. Piste. Elämäsi on tällaista eikä mistään tarvitse ottaa vastuuta, mikään ei muutosta tuo.

Mitä jää käteen? Oman ajattelutavan ja asenteen muutos. Mutta sitä sinä et ole valmis tekemään. Mieluummin valitat kuin mikäkin pahainen kakara ja kiukuttelet, kun ei nallekarkit mennytkään tasan tässä elämässä.

Hyvää tekstiä taas, mutta ihan tuota en kyllä tarkoittanut.

Varmasti luit aiemman viestini huolella?

Kerroin kyllä siinä, että ulkonäkö on SUURI POSITIIVINEN asia ihmisen elämässä. Kerroin myös että se ei ole PÄÄASIA. Ehkä tuosta kaverijutustani sait sellaisen käsityksen?

Olen monta kertaa kuullut naisten sanovan, että ulkonäöllä ei ole NIIN PALJON merkitystä, kunhan vain löytyy sitä fiksuutta, sisäistä komeutta, jne. Tuohan on ihan totta, sitä en voi kiistääkkään. Samaa mieltä siis olen ja olet varmasti sinäkin.

Mutta se, että ulkonäöllä ei ole niin paljon merkitystä, ei tarkoita, etteikö se olisi suurikin positiivinen asia ihmisessä muiden ihmisten silmissä. Tätä tarkoitin. Eli kyllähän naiset pitävät enemmän komeista miehistä kuin rumista, jos he ovat fiksuudessa ja siinä sisäisessä komeudessa tasavertaisia. Silloin ihmisessä on jo aika monta hyvää puolta.

Tuota mitä tarkoitin kaverin osalta, eli kun hän menee johonkin paikkaan, niin naiset alkavat tekemään aloitteita erittäin paljonkin, vaikka hän ei olisi sanonut missään vaiheessa sanaakaan. Eli naisilla ei siis tämän miehen suhteen ole minkäänlaista käsitystä miehen todellisesta fiksuudesta, yms. vaan he näkevät vain miehen komeuden. Ja tekevät aloitteen. Eli tuossa tilanteessa juuri nimenomaan se ulkonäkö on se asia, mikä ajaa naiset tekemään niitä aloitteita. Kun tämä mies ei ole sanonut sanaakaan missään vaiheessa.

Mutta se ei tarkoitakkaan sitä, että se ulkonäkö olisi pääasia. Kun naiset juttelevat tämän miehen kanssa, niin he huomaavat, kuinka miellyttävä tämä mies on myös sisäisesti. Rakastava, fiksu, huomaavainen, osaava, jne. Eli silloin nämä naiset lankeavat täysin.

Entä jos tämä mies olisi täysi älykääpiö, töykeä, tyhmä, saamaton, yms. sisäisesti? Kuinka kauan naisten mielenkiinto pysyisi enää yllä? Ei kovinkaan kauaa.

Eli tuossa on juuri se mitä tarkoitin ja nimenomaan vain sitä. Eli ulkonäkö ei ole se pääasia, mutta on SUURI POSITIIVINEN asia. Eihän nämä naiset muuten tulisi tälle miehelle esittäytymään, jos tällä ei olisi hyvää ulkonäköä.

Ja se, että ulkonäkö ei merkitse niin paljon, on myös aika ovelasti sanottu. Ei merkitse paljon, mutta on kuitenkin selkeää etua. Ja on sellainen positiivinen seikka.

Tyyliin: "jos on tyhmä ja rakastava, muttei ulkonäköä ollenkaan, sellainen ei naista saa. Mutta jos on idiootti ja kylmä mutta ulkonäköä löytyy niin silloin naiset lankeaa polvilleen". Kaksi vaihtoehtoa, totta. Mutta olenkin koko ajan puhunut, että mies voi olla myös fiksu, rakastava, komea, lämmin, eli miten sitten selität tuon? Tätä miestä on kehuttu naisten keskuudessa ERITTÄIN PALJON. Ja ihan noita ulkonäöllisiäkin juttuja PALJON. Ja miksei olisi, kyllähän moni mies kalpenee kateudesta tämän kypsälle, miesmäiselle, fiksuutta heijastavalle ja tyynen lempeälle ulkonäölle.

Nuo kaksi vaihtoehtoa ovatkin sellaisia jokotai juttuja. Mutta tämä mies onkin niitä kaikkia samaan aikaan ja on moni muukin. Ja tuollaisille miehille on aina tilausta.

Vertauksena itseeni, niin saatan tehdä sen aloitteen, mutta ruma ulkonäkö jo karkottaa paljon pois. Ja kun ei siellä pään sisällä mitään fiksua ole, niin tarvitseeko ihmetellä, miksi edelleen olen ilman seurustelusuhdetta?

Olet kirjoittanut hieman siihen tyyliin, että ajattelen kovin kapeasti? Totta, huonoja puoliahan tässä yritän muuttaa, enkä hyviä. Hyviin en kiinnitä tällä hetkellä mitään huomiota, koska miksi korjata mitään, mikä ei ole rikki? Niihin huonoihin puoliin nimenomaan sitä parannusta ja muutosta etsin.

Mutta myös sinä ajattelet erittäin kapeasti. Ainakin mitä tekstistäsi voi lukea. Eli koska yrität auttaa ja lohduttaa minua, niin kerrot juttuja kovin kapeasti. Esim. nuo vaihtoehdot erilaisista miehistä. Miksi ajatella niin, koska moni mies on noita kaikkia yhtä aikaa, eikä vain molempia. Ei tarvitse valita komeasta, mutta tyhmästä tai rumasta ja fiksusta, kun tämäkin mies on yksinkertaisesti niitä kaikkia. Ja nämä ihmiset sitten vain saavat naisilta sitä huomiota positiivista huomiota vaikka muille jakaisi.

Ja tulkitset tekstini myöskin sellaisella tavalla, mitä en tarkoittanut millään muotoa. Varmasti johtuu siitä, että minä kaipaan apua ja sinä autat, ja molemmat sitten vain tulkitsevat toisten tekstit haluamallaan tavalla. Kuitenkin pitäisi pyrkiä siihen, että miettii huolellisesti, mitä toinen oikeasti haluaa sanoa, eikä vetää omia haluamiaan johtopäätöksiä.

Ja tämä mies ei saanut vahinkolasta. He olivat suunnitelleet asiaa viimeiseen asti ja tämä mies PÄÄSI isäksi, ei joutunut. Tässäkin huomaa sinun kapeaa ajattelutapaasi ainakin tässä asiassa. Toivot ja ajattelet, että asiat eivät olisikaan niin kuin sanon, mutta kyllä ne vain tässäkin asiassa on.

Myöskään et voi kiistää sitä mitä olen kokenut ja nähnyt. Ja mitä lukemattomat muutkin ihmiset ovat kokeneet, nähneet ja kertoneet ihan omasta elämästä. Ja ne ovat aika lailla samanlaisia, mitä itse olen tänne kertonut. Tavallaan vain siirrän ne tänne.

Ehkä pimentoon onkin jäänyt se, että miten kärsin tällaisessa omassa tilanteessa. Ei ulkonäköä, ei fiksuutta, jne. Fiksuuskin on asia jota on tai ei ole. Toisilla ihmisillä vain löytyy sitä lahjakkuutta siihenkin touhuun ja ajan myötä vain jalostavat sitä.

En ole missään vaiheessa väittänyt, että kaverisi olisi saanut vahinkolapsen - vai olenko? En. Olen sanonut että VOI olla näin. Ja kun näin ei ollut, hän HALUSI lapsen. Suurin osa tuon ikäisistä miehistä EI halua lapsia vielä. Useimmat miehet ovat kypsiä isäksi vasta kolmikymppisinä. Joten mitä ihailtavaa tuossa on? Siis ajatellen, että suurin osa ihmisistä ei ajattele sen olevan jotenkin saavutus että saa lapsen 21 -vuotiaana (vai minkä ikäisenä hän nyt on lapsen saanutkaan..), pikemminkin moni ajattelee, ettei itse haluaisi niin nuorena isäksi/äidiksi. He haluavat elää nuoruuttaan, olla vapaita ja luoda uraa, saada vakaan talouden ja vasta sitten "hankkia" lapsia.

Voin rehellisesti sanoa, etten edes yritä auttaa sinua. Itse et halua apua, etkä liioin lohdutusta. Aivan kaiken jutustelun sinä tyrmäät ja kerrot kuinka typerästi muut ajattelevat. VAIN sinä tiedät miten asiat ovat (siis omasta mielestäsi, sen kuvan tekstistäsi ainakin saan), muiden on aivan turha omia kommenttejaan tänne kertoa kun tyrmäät ne joka tapauksessa. Ja sun on myös turha sanoa, kuinka et ajattelisi kapea-alaisesti koska juuri niin sinä teet. Ehkä teen minäkin, mutta vain provosoituna.

Oletko ajatellut sellaista, että ulkonäköönkin vaikuttaa todella paljon eri asiat. Ryhti, hymy ja muukin olemus. Kaikki lähtee omasta itsestä. Vaikka kuinka olisit komea niin ei naiset lähesty, jos olet kuin mikäkin hapannaama. Eli tuskimpa tuo niin ihanan upea fantastinen kaverisikaan (kuten sävystäni ehkä huomaat, mielestäni on typerää nostaa jotakuta jalustalle, jokainen on omanlaisensa ja sellaisenaan arvokas eikä yksi ole parempi kuin toinen) saisi naisseuraa /naiset tekisi aloitteita jos hän ei olisi muutoinkin helposti lähestyttävä.

Haluat muuttaa itseäsi. Mitä olet tehnyt muuttaaksesi itseäsi? Muuta kuin ruikuttanut ja valittanut niistä ominaisuuksista, mitä sinulla on. Se ei ole oman itsensä muuttamista. Ainoastaan se ensiaskel, eli kun ymmärtää millainen itse on ja millainen haluaisi olla. Et voi muuttaa sitä, mitä et tiedosta (kuten dr. phil sanoisi 😎 ). Eli ainakin itse tiedostat nyt asian, mutta miten olet siis ajatellut itseäsi muuttaa?

Ja tuohon kysymykseen en siis jaksa lukea vastauksia tyyliin: "rauhanturvaajaksi hain mutten pääse, se on siis poissuljettu vaihtoehto" (eli olemme tuon jo lukeneet, joten sinun ei tarvitse jankata siitä aiheesta enää kuinka vaikea sinne on päästä).

No ikäiseni miehet eivät yleensäkkään halua lapsia parikymppisinä, aika harvalla on ja vielä harvempi sitä on halunnut. Mutta tarkoitinkin sitä, että tämä mies teki tietoisen valinnan lapsesta ja isäksi tulemisesta, ja se onkin itse asiassa yksi aikuisuuden merkeistä. Ja vielä se, että on hyvä isänä, eikä mikään alkoholisti/huumeiden käyttäjä ja vastuuton lapsestaan ja muistaan.

Moni haluaa saada sen hyvän talouden ensin ja tällä miehellä myös on sellainen. Toimii esimiehenä ja palkka tulee se 15 ja puoli euroa tunnissa plus lisät päälle. Velkaa ei löydy yhtään elikkä taloudellinen tilanne on erittäinkin hyvä.

Totta kai ulkonäköön ja olemukseen vaikuttaa ryhti, ja se hapannaama olemus, yms. Sellaisesta ei kuitenkaan esim. omalla kohdalla ole kyse. Olen hyvinkin positiivinen muiden ihmisten seurassa. Mutta siltikään kukaan naisihminen ei osoita kiinnostusta itseäni kohtaan. Tälle miehelle taas naisia riittää tekemään aloitteita vaikka millä mitalla. Eli kertoohan se jo jotain, varsinkin kun naiset eivät paljoa niitä aloitteita tee, niin tämän kohdalla onkin erittäin suuri poikkeus.

Esim. tänään juuri itseltäni kysyttiin papereita kaupan kassalla. Ja sanottiin vielä päälle, että ei ollut tunnistaa, onko alaikäinen vai ei. Eli kasvon piirteet vain ovat kuin pienellä pojalla. Tältä mieheltä ei ole juuri koskaan kysytty papereita, ehkä ihan täysi-ikäisyyden alkuaikoina. Kasvon piirteet ja miehinen ääni vain ovat selkeä merkki sekä henkisesti että fyysisesti kypsästä, fiksusta nuoresta miehestä.

Jos vielä 22-vuotiaana kysytään papereita, niin itsestäni se on erittäin noloa. Ja vielä kun se kerrotaa, ettei tiennyt onko alaikäinen vai ei. Ja tiedän senkin, että toisilta kysytään vielä kolmekymppisenäkin, mutta mitä sitten? Toiset vain näyttävät sen verran aikuisilta miehiltä, että ei kysytä edes 19-vuotiaana.

Ehkä nostelen tätä miestä jalustalle, mutta vain sen takia, että saisitte (ja että itse saisin) oikeaa ja rehellista vertailukohtaa, mitä on olla aikuinen fiksu mies.

Tiettyjä asioita voin muuttaa ja olen yrittänytkin. Siivota asuntoa, pestä pyykkiä, hoitaa asioita kuntoon, järjestellä laskuja, yms. jne. Mutta tuo ei vain ole tuonut minkäänlaista hyvää mieltä ainakaan itselleni. Perusasioita, jotka olisi pitänyt opetella jo aikavuosia sitten. Nyt kun noita alkaa tekemään ja opettelemaan, niin oikeastaan entistä enemmän ahdistaa ja suoraan sanottuna vituttaa. Kun joutuu huomaamaan jälleen kerran oman tyhmyyden, vajaavaisuuden, osaamattomuuden, jne.

Eli kämppäkin on nyt siivottu, mutta entistä kovempi ahdistus on päällä. Koska tämä olisi pitänyt opetella jo aika vuosia sitten. Hoitaa joitain asioita, jotka olisi pitänyt hoitaa jo parikin vuotta sitten. Ja kun nyt niitä alkoi hoitamaan, niin huomaa ihan oikeasti oman tyhmyyden ja luuseriuden.

Edelleenkin näiden asioiden hoitamista vaikeuttaa tuo tyhmyys. Ehkä se sinusta kuullostaa yksinkertaiselta, mutta kun aiemminkaan tuolla päässä ei ole ollut mitään, niin miksi nyt yhtäkkiä olisi? Vaikeaa hoitaa omia asioitaan, velvollisuuksiaan, oikeuksiaan, ja ottaa sitä vastuuta, kun on vain vajaavainen pää. Monesti kohdellaan kuin kehitysvammaista. Niin yksinkertaisetkin asiat ovat todella vaikeita, kun ei ole sitä päättelykykyä, fiksuutta, jne.

Eli ymmärrän sen, että olen sellainen oman elämän luuseri, mutta se muuttuminen vain on vaikeaa. Ja koskaanhan en voi muuttaa itseäni sellaiseksi kuin haluaisin, sitäkään en tietenkään hyväksy, koska se olisi vain heikkoutta. Minusta ei vain tule niin komeaa, että naiset pitäisivät ulkonäöstäni. Ja kun sitä fiksuuttakaan ei ole, niin mitä voin tehdä? Enpä oikein mitään kuin surkutella omaa paskaa elämääni ja pienuuttani.

Sinusta se ehkä näyttää yksinkertaiselta, mutta varmasti ymmärrät, että kaikkea tuota en voi saavuttaa? Kasvon piirteitäni en voi muuttaa yhtään komeammaksi enää. Se on se mikä on. Äänikään ei muutu yhtään sen miehekkäämmäksi, mitä se on. Okei, ääntään voi kehittää, mutta sepä ei enää muutu sellaiseksi miehekkääksi ääneksi, vaan on tällainen kimeä kuin naisella.

Eli jotain asioita voin muuttaa, mutta vaikka tuosta tulisi elämäntyöni, niin en koskaan pääsisi siihen "loppupisteeseen". Tätä menoa nuo asiat vain jäävät saavuttamatta. Kaikkea en vain voi muuttaa.

Minun mielestäni miehet eivät kasva aikuiseksi koskaan. Toivottavasti et ole ystävällesi kateellinen.....äläkä muutu katkeraksi, se jos mikä syö miestä ja naista. Hyvää itsenäisyyspäivää sinulle ja muille.

Mun mielestä sun kannattaisi keskittyä enemmänkin siihen, kuinka hienoa on, että nyt kuitenkin olet hoitanut asioitasi ja siivonnut kämppääsi yms. Mitä väliä sillä menneellä on? Se on menneisyyttä, tämä aika on tässä ja nyt.

Ja toisilla kysytään paperit 30 -vuotiaana. Totta. Mutta mun mielestä on vain hienoa näyttää nuorelta, sitten vanhemmiten se kaikki palkitaan. Mikäs sen mukavampaa kuin olla 50v kun luullaan kolmikymppiseks 🙂 Ja mulla on myös paperit kysytty silloinkin kun olin 24, tuon jälkeen en kauheasti ole edes käynyt paikoissa joissa papereita ylipäätään kysyttäisiin, tai sitten seurassani on joku hyvin vanhemman oloinen tapaus ja pääsen ikäänkuin siinä siivellä, ei kysytä papereita. Mutta mun mielestä tuo on vain hienoa. Ja tämä on siis MINUN mielipiteeni, sinä et voi taas lytätä sitä kuinka se on typerää eikä ollenkaan hyvä asia, mun mielestä se on ja monen muunkin mielestä.

Mutta jos elämäntehtävääsi kuuluu vain ystäväsi jalustalle nostaminen -se, että olet hänelle kateellinen - ja se, että surkuttelet omaa huonouttasi niin...
no, itse en sille sitten mitään voi. Mukavaa jatkoa sinulle. En vain nää hedelmällisenä tällaista keskustelua, jossa sinä et keskity mihinkään muuhun kuin omaan huonouteesi ja siihen, millainen et haluaisi olla ja kuinka huonosti elämäsi on tähän asti mennyt. Elät selvästikin menneessä, etkä millään muotoa edes halua pois siitä turvallisesta valitus-ympyrästäsi. Täten suon sen sinulle, en jaksa vääntää asiasta enää. Mukavia talvipäiviä sinulle!🙂👍🌻🙂🌻

Luin ensimmäisen viestisi ja tahdoin kertoa että anoppini kuulostaa juuri samanlaiselta! Hänellä ei ole todettu mitään sairautta, mutta hän on selvästi mieleltänsä sairas (en nyt halua niitä kaikkia oireita kirjoittaa mutta epäilen jotakin pitkittynyttä psykoosia?). Hän on todella huolehtivainen mieheni suhteen ja kiikutaakin syksyisin monta vitamiinipurkkia ja huolehtii että mieheni pukee varmasti riittävästi päälle ja juo mustikkakeittoa jne. Sitten siihen päälle hän alkaa huolehtimaan että mieheni varmasti auttaa minua ja hoitaa lastamme oikein ja pesee varmasti kädet kun tulee kotiin jne. Eli anoppini olettaa ettei mieheni osaa tehdä juuri mitään ja hän myös kertoo kuinka mieheni on kamalan heiveröinen ja lyhyt ja kuinka miehelläni on huono selkä ja tukkakin pitäisi leikata kokonaan pois kun kaljuakin alkaa jo näkymään. Noh, ei mieheni mikään pitkä korsto ole mutta ei nyt mikään häiritsevän lyhytkään (minä en ainakaan ole kiinnittänyt huomiota vaikka miehelleni se on vaikea paikka, hän on mielestänsä kääpiö) mielestäni päin vaistoin, mieheni on vahva ja erittäin sitkeä! Niin ja anoppini myös antaa aina ymmärtää että mieheni on älyllisesti tyhmä tai logiikka ei ainakaan olisi mieheni vahvin alue. Se on totta että mieheni ajattelee monet asiat erilailla kuin muut ihmiset mutta usein ne menee paremmin ja kauniimmin (hän on hyvin visuaalinen ihminen) ja jopa käytännöllisemmin. Hän on sellainen hieman eristäytynyt vierestä katsoja joka tarkkailee ja oppii muiden tekemistä virheistä 🙂
Mieheni ei myös olisi millään seurustelumme alkuaikoina halunnut viedä minua äidin luokse näytille ja tuntuu että vielä nykyäänkin hän vähän häpeää äitiäänsä vaikka mielestäni hänen äitinsä on oikeasti mahtava tyyppi. Harmittaa ja suututtaa vain että sairaus on saanut hänestä niin suuren otteen eikä hän ole saanut sairauteensa ollenkaan apua ☹️ Mutta ehkäpä se oli ihan hyvä että mieheni ei esitellyt anoppiani aivan heti. Sitten vasta kun parisuhteemme alkoi oikeasti vakiintumaan. Miehenikin aina tiuskii äidillensä ja välillä käyttää hyvinkin pahaa kieltä. Mieheni sisko on katkaissut välit äitiinsä kokonaan joten anopillani ei ole muita kuin mieheni (tottakai anoppini on katkaissut välit kaikkiin muihin ihmisiin) En ymmärrä miten hienosti mieheni on osannut tilanteen hoitaa! Anoppi käy aina välillä meillä huolehtimassa. Pyydetään että hän tekisi villapaidan tai kävisi ostamassa jotakin niin anoppi saa tuntea itsensä tärkeänä. Kaikki puheet täytyy ikävä kyllä suodattaa ja jättää kuuntelematta mutta huomaan aina että se on miehelleni kovin vaikeaa ja häntä ahdistaa anoppini todella paljon. Mutta siis samanlainen tarina ja silti miehelläni on minut eli skitsofreeninen äiti ei ole este. 😀 Niin ja mieheni mollaa itseänsä aivan yhtä paljon kuin sinäkin niin ja hänelle on todettu psykoosi. Sen kyllä sitten huomasi kun se tuli ja siitäkin ollaan selvitty. Onneksi on hyvät lääkkeet ja hoito (kunhan sitä nyt vain saa!!) mutta mieheni siskolla ei ole ollut mitään psykooseja.
Viestini tarkoituksena oli siis kertoa se että et ole yksin. Löytyy samankaltaisia tarinoita ja että huomaathan että ehkäpä jotkin sinun "vioistasi" saattavat olla äitisi tuomia harhakuvitelmia? Ja se ettet selviä arjen askareista ei tarkoita että et osaisi tehdä niitä tai et selviydy niistä sen takia kun olet tyhmä vaan uskoisin että sinulla on niin paljon muutakin murehdittavaa kuin jotkut tyhmät roskat...
🙂🌻 tsemppiä ja jaksamista! Uskon että kyllä asioilla on aina tapana lutviutua, kunhan vain osaa sen huomata.

Niin ja vielä mikäköhän siinä on että miehenikin melko usein haukkuu itseään nössöksi? Voisikohan sekin olla jotenkin yhteydessä anoppini sairauteen?

J88 olisikohan sinulla mahdollisuutta päästä psykoterapiaan? On jotenkin niin surullista että olet jäänyt jumiin menneisyyteesi ja tuoho negatiiviseen ajatuspyörään. Uskon että kärsit sen vuoksi kovasti.

Olen pistänyt merkille, että useassakin viestissä olet kirjoittanut, että haluat muuttua. Se on positiivinen juttu. Totuus on kuitenkin se, että kukaan muu sinua ei voi muutta kuin sinä itse. Terapian avulla voisit saada itsessäsi muutosta aikaan, jos todella haluat muutosta ja olet valmis työskentelemään itsesi kanssa ja tarkastelemaan omia ajatuksia. Terapia tuli mieleeni, kun näyttää, ettet vertaistuesta kykene hyötymään.

Itse olen ollut yhtä ankara itseni ruoskija ja vähättelijä, enkä uskonut muiden kommentteja tai positiivisia palautteita. Terapian avulla olen voinut muuttaa itseäni ihan toiseksi ihmiseksi. Toivoa on, vaikka et ehkä sitä usko.

Kaikkea hyvää sinulle, 🌻🙂🌻

amanta

Hei J88!

Kommentoin kirjoitustasi nyt samanikäisten lasten (22 poika, 20 tyttö) äitinä. En tietenkään voi tietää kokemuksistasi skitsofreniasta , sen täyttyy olla varmasti raskasta ja koska olet kasvanut äitisi kanssa, "normaaliuden" ja skitsofrenian ominaisuuksien erittely eri asioissa on varmasti taito sinänsä . 🙂👍

Kuitenkin kirjoituksessasi kuvaat monia asioita, joita meillä äideillä on ihan normaalistikin. Monet ovat "ylihuolehtivia" ja itse sanoisin että kokemuksen opettamina tilanteen mukaan ylihuolehtivia: Itse olen huomattavasti huolestuneempi pojastani kuin tyttärestäni. Kaikki se johtuu siitä, miten kumpikin on tähän mennessä tilanteissa selvinnyt ja toiminut. Tyttäreni on ollut itsenäinen, vähän itsepäinen, osannut hoitaa yleiset asiat: raha- talous-, työ- opiskelu-, seurustelu.... Tavallaan olen huolettomampi hänen suhteensa. Pojan kanssa olen varmaan sinun näkövinkkelistäsi katsoen ylihuolehtiva, Joudun paljon tarkistamaan asioita hänen kohdallaan ja siten huolehdin enemmän.... Olen huolissani enemmän, ja välillä maalailen turhia pelkoja - välillä .... Silti yhtälailla molemmista olen ylpeä ja molemmat ovat rakkaita.

Itse olen kerran joutunut pitkäaikaisen stressin päätteeksi psykoosiin - enkä itse huomannut mitään! Voin kuvitella miten pelottavaa saattaisi olla sairastaa skitsofreniaa, kun ei voi luottaa omaan todellisuuteensa.

On varmasti hyvä luoda omat unelmansa tavallaan välittämättä äidistäsi. Tämä on sinun elämäsi ja sinun on jossain vaiheessa käytävä läpi unelmasi ja suunnitelmasi - miksei jo tänään? Olet aikuistumassa ja siinä vaiheessa on "luovuttava" omista vanhemmistaan. Äitiäsi et pysty parantamaan, ja uhkakuvien maalailu perinnöllisyydestä on turhaa. Elä siihen asti normaalisti kunnes... saatat elää ihan terveen elämän satavuotiaaksi tai sairastua vaikka syöpään, kukapa sitä ennalta tietää... 😉 .

Tämän ajan "tehtävänä" ehdottaisin että otat selvää juurta jaksain rauhanturvatehtävistäja ja mietit tulevaisuuttasi omalta kannaltasi. Muista aina, että tekemällä samoja asioita kuin ennekin, voit uskoa saavasi samoja tuloksia, muuttamalla itse omaa elämääsi voit vaikuttaa muidenkin elämään. Onhan äitisi aika pikkuhiljaa kasvaa myös sinusta eroon. Älä pelkää. Ehkä pystytte myöhemmin tutustumaan toisiinne uudelta pohjalta - minä "tutustuin" omaan äitiini ihmisenä vasta kolmikymppisenä, siihen mennessä hän oli ollut äiti ja kaikki huomioni ja ärtymykseni suuntautui epätäydelliseen äitiin, ihmisenä hän onkin ihan mukava tyyppi!🌻🙂🌻

Tuo on kyllä hyvää tekstiä alusta loppuun!!!

Mutta itse vain tulee mietittyä tuota psykoosi ja skitsofreniajuttuja aina välillä. Eli mitään jatkuvaa ahdistustahan tuo ei ole missään nimessä, mutta aina muutaman päivän saattaa mietityttää vaikka luettuani jonkun lehtiartikkelin psykoosista/skitsofreniasta.

Itse kuitenkin pelkään vain näitä mielenterveyden juttuja, kun kuitenkin olen läheltä nähnyt kaikenlaista mutsini toimesta. Ja kokenutkin oikeastaan kaikki samat jutut. Kun hän kertoili ja varoitti omista harhoista, niin uskoin ne tietenkin pikkupoikana, niin samallahan tuo oli niin kuin "yhteinen" sairaus.

Ja kun kuitenkin itse tunnistan erilaisia mielenterveyden oireita (saattavat toki olla ihan muutakin, mutta kun en itse tiedä, aavistelen vain), niin monta kertaa noita mietittyäni alkaa ahdistamaan. En mitään syöpää, halvaantumista, yms. ole koskaan pelännyt, koska en ole läheltä sellaista koskaan kokenut.

Oireet+perinnöllisyys on itselleni aika kova paikka.

Myös se on ollut kova paikka huomata, että millainen nyt oikeasti olen. Olemus ja kaikki. Ja mitä muut ihmiset ovat aina sanoneet itsestäni. Tottahan se on kaikki tyyni, mutta nyt vasta olen alkanut ymmärtämään. Ja varmasti ymmärrän vielä lisääkin. Nyt selkeästi huomaan tuon ylikiltin hiirulaismaisen nössöolemuksen. Ja sitä on vieläkin jäljellä paljonkin, mutta ainakin kaikkeni yritän.

Tuo kaikki on vain heijastunut minusta aina erittäin pitkälle. Ja nyt vasta ymmärrän, että kuinka paljon. Erittäin paljon. Pumpulissa kasvanut niin nyt on vasta astunut tähän aikuisten maailmaan. Tavallaan melkein 12-vuotiaasta 22-vuotiaaksi yhdellä askeleella. Sellaisella tavalla se on iskeytynyt päin näköä. Ja lisää tulee varmasti vielä.

Enkä tarkoita todellakaan, että olen astunut kylmään, julmaan, ilkeään ja paskaan paikkaan, ei missään nimessä. Vaan että on oikeasti alkanut miettimään omaa itseään ja olemustaan ja tekemisiään. Ja että kuinka paljon siinä on pielessä.

Tästä on tietenkin hyvä jatkaa, vaikka monesti tuntuu, että vain huonompaan päin menee kaikki. No, ei Roomaakaan päivässä rakennettu. Tähänkin aikaa menee varmasti paljon ja lisää kaikenlaisia pieniäkin juttuja huomaa melkein joka päivä. Se on ainakin positiivista.

Niin juuri!

Olet varmasti "etana" vaistoamaan äitisi mielenliikkeitä ja luultavasti koska olet koko ajan mitannut mielialaa olet myös herkempi sekä omaa mieltäsi, että muun ympäristön ajatuksia kohtaan - olet ikäänkuin harjoitellut asiaa paljon, ja sitä mitä harjoittelee paljon, siinä kehittyy.

Joskus olin itse yliherkkä kaikelle. Mietin paljon, mitä joku toinen ajattelee, mitä minusta ajatellaan..... Aloin kuitenkin leikkiä ajatuksella. Lähdetään nyt siitä, että äitiäsi et voi muuttaa ja hän ansaitsee hoitoa mutta ei sinulta. Sinä olet hänen lapsensa ja hoitanut häntä tarpeeksi nyt on oman elämäsi vuoro. - Katsot sitä asiaa sitten kun oma elämäsi on jotenkin alkanut.
... Niin aloin siis leikkiä muiden ajatuksilla ja omillani myös. Totuushan on että suusin osa ihmisten ajatuksista on itseä koskevia ja muihin kohdistuvat ovat lyhytaikaisia ja ohimeneviä. - siis näin : kahvilassa mietin että asiakaspalvelussa oleva miettii "vielä 20min kotimatkalla ostavansa 200g jauhelihaa ja spagettia , niin ja ne vihreät ihanat sukkahousut ... siinä hän hymyilee asiakkalle ja sanoo olkaa hyvä ja samalla vilkaisee asiakkaan kaulaliinaa joka on HIRVEE! ..... Seuraava asiakas (mikrobiologian professori ajattelen) saa osakseen tuhahduksen asiakaspalvelijalta (mielessä) " ihan outo tyyppi " melkein kompastuessaan ja kun ei meinaa löytää lompakkoa vaikka tyhjentää käsilaukkunsa tiskille..... "

"Normalisoi" ihmiset ympärilläsi ja usko että omat mahdollisuutesi ovat ihan yhtä hyvät olet yhtä normaali tai epänormaali ja mahdollisuutesi ovat omatekemiäsi.
Jonain päivänä voit ehkä myös kiittää kykyäsi ymmärtää sairautta - niinkin vaikeaa kuin skitsofrenia - Minä uskon mahdollisuuksiisi !🌻🙂🌻 Muista elää oma elämä!