Moikka Kärtsy.
Henkisen puolen sairauden/ongelmien ottaminen puheeksi, voi tuntuu vaikealta just ton ymmärryksen puutteen takia. Sitä ite miettii tuleeko ymmärretyks vai torjutuks.
Jokainen kuitenkin varmasti tietää suurinpiirtein käsitteenä mitä esim. masennus tarkoittaa jne. Se, miten tuon tiedon kukakin ottaa vastaan, on sit ihmisestä kiinni. Tilanne nyt vain on se, että vointisi on tollanen mitä kuvaat etkä ole työkykyinen, niinkun itsekin totesit.
Mun mielestä sun pitäis kokeilla kertoo työnantajalle ja käväistä lääkärissä. Ja toi ryyppääminenhän on monesti vaan vähän kuin lääke johonkin. Sä oot sieltä löytänytkin alta jo oikeet ongelmat jotka mahdollisesti on johtanut ryyppäämiseen? Niihin tartteet apua, ja toivon että haet sitä.

Miks ajattelet että pettäisit työnantajasi? Sairaus on aina sairaus, eikä niille voi itse mitään juurikaan.. eikä ole oma vikasi. Ei kukaan valitse olla väsynyt kaikkeen tai olla masentunut.

Ymmärräthän, että vaikka jatkaisit töitäsi sanomatta voinnistasi mitään, niin jossain välissä asia tulee todennäköisesti ilmi kuitenkin. Jossain vaiheessa sun mieli ja kroppa ei enää jaksa ja peli on pakko viheltää poikki, halusit tai et. Kannustaisin puhumaan asiasta aikaisemmassa vaiheessa, ennenkuin olet täysin loppuun palanut. Voisi ajatella että kuntoutuminenkin olisi (ehkä?) nopeampaa, mitä aiemmin asioihin pääsee käsiksi.

Laita itsesi etusijalle ja pidä huoli omasta jaksamisestasi. Toivon äärettömän paljon rohkeutta ja voimia sulle kertoaksesi työnantajalle tilanteesta. Hae apua. Tsemppiä kaikkeen! =)

Kärtsy82 kirjoitti:Olen kadottanut itseni, en enää tiedä kuka olen, mistä tykkään ja mistä en tykkää. Olen vain kuori joka taistelee päivästä toiseen…

Kun tulit tänne, se osoittaa, ettet ole vielä vain kuori, vaan sinussa itää elämä yhä.  Kumpa saisit rohkeutta paneutua sun omaan elämään, siihen sinulla(kin) on täysi oikeus. Täällä on muitakin kaltaisiasi, elämän väsyttämiä...

.... voitko hippasen raottaa sitä kuorta.... ?-)