Yksinäisyys ja riirrämättömyyden tunne
Heippahei siitä on aikaa kun oon viimeks tänne kirjottanut en varmaan osaa edes. On vaan niin tajuton yksinäisyyden tunne… Onhan mulla 2 ystävää joista toisen kanssa ei voi puhua hankalista asioista ja toisella on paljon omia murheita joten en kpkoajan hälle viitsi avautua. Perheelle en edes osaa avautua koska perheessämme eikä suvussa muutenkaan puhuta vaikeista asioista.
Ärsyttää sekin kun vanhemmat on aina mökillä ja en itse sinne halua koska liikkuminen jne on erittäin vaikeeta siellä. Toivoisin mieluummin että voitaisiin vanhempien kanssa käydä esim. saaristokierrokselle, rannalle tai tehä jotain muuta yhessä! Mut ei ku aina joka vkl pitää mennä sinne halvatun mökille.😡
Kaveritkaan(ne kaikki 2) eivät ikinä lähe mun kansssa minne mä haluan. Esim jos pyydän toista rannalle niin hell nou. Yhden koko kesän pyysin mutta ei vaan aina on jotain tähdellisempää. Ja aina se on niin että mä pyydän eikä toisia vittuakaan kiinnosta.
En tiedä saako kukaan mitään selvää tästä mutta toivottavasti joku nyt ainakin☺