Yksinäisyys ja erilaisuus
Moi! En tiedä miten aloittaa tätä keskustelua , kun en oo tänne ennen kirjoittanut. Mutta voin tällä hetkellä todella huonosti. Minulla ei ole koskaan ollut paljon ystäviä , ja ne muutamat mitä on luullut ystäviksi ovat loppujen lopuksi hylänneet minut. Johtuen koska niiden mielestä oon erilainen ja outo ihminen. Sairastuin joo lapsena psykoosiin ja masennukseen ja olin monta vuotta todella huonossa kunnossa. Sitten olo hieman parani mutta en saanut itselleni mitään ammattia kun kaikki opiskelut jäi kesken koska elämäni romahti . Ja oon ollut jo monta vuotta kuntoutustuella koska olen sairas . Muutettuani 6 vuotta sitten toiselle paikkakunnalle mun entiset ystävä suhteet kaatuivat . Minulla on vaan aviomieheni tukenani mutta ystäviä ei ole lainkaan . Minulla on vaikeeta luoda uusia tuttavuuksia sairauden ja sen takia koska luottamus ihmisiin on ajat sitten loppunut . Onhan minulla muutamia kavereita kelle soittelen tai kirjoitan. Mutta päivästä toiseen ei yhtään ystävää. Kukaan ei käy kylässä tai pyydä mukaan jonnekin . Minun mies on ainoa syy että jaksan elää. Ja nyt meillä on myös vaikeita taloudellisia ongelmia jotka saa minut ahdistumaan ja masentumaan entistä lisää. Mutta aina minua on syrjitty ja kiusattu koska oon erilainen , oon hiljainen ja joskus vaikeasti lähestyttävä . Voi mennä jopa viikko etten jaksa käydä ulkona,Koska on niin huono olla että tekisi mieli vaan nukkua . Tämä masennus vie kaikki voimat . Ja kun ei ole sitä ystävää kelle puhua .