Tunnen itseni niin yksinäiseksi .Aviomies mutta aina menossa omilla harrastuksillaan ,En pääse täältä tuppukylästä mihinkään olen kun vanki . Ei omaa autoa linjaautot ei kulje ei ystäviä .Elämä on todella pelkotilojen ja yksinäisyyden kanssa toimimista . Aamulla kun herää toivoo että tulis ilta ja pääsis nukkumaan 🙂
Yksinäisyys on kamalaa. Koen sitä ajoittain, mutta tilanne ei ole niin paha, koska autolla pääsen ihmisten ilmoille kuitenkin ja julkisillakin pääsee täällä. Oletko pitkään asunut siellä, missä asut nyt?
Heippa Purjevene . Huomasin nyt vasta sinun kirjoituksen . Olen yli 20 vuotta . Tämä on meidän molempien synnyinpaikka .Kesällä vilkkaampaa on mökkikunta mutta talvella täysin kuollut .Eipä noista kesäasukkaistakaan hyötyä ole minulle mutta onhan kylälle . Vatsa jatkuvasti kipeä .Kamala syövän pelko . Hohhhoijaa tätä elämää .... Mukavaa loppukesää ja kiitos kun kommentoit minulle 🙂
😍
Eipä tämä kaupunkilaiselämäkään ole kovin vilkasta. Monen vuoden yksinäisyyteen tottuminen tuo omat haasteensa ja kun en ole tavannut ketään vastakkaisen sukupuolen edustajaa, josta olisin saanut seuraa. Olen vain yksinäisempi. Hohhoijaa!
Minä olen kaksin tai kolminkertaisesti yksinäinen. Inhoan ja häpeän sieluni maallista asumusta ja niin muodoin minulla on huono itsetunto joka yhdessä rumuuteni ja heikkouteni kanssa aiheuttaa hylkimisreaktion muissa ihmisissä minua kohtaan. Ja hylkäämiset aiheuttavat heikon itsetunnon. Hetken luulin että tämä helpottaisi kun tulee 50 mittariin, mutta ei ole, yksinäisyys vain muuttuu tasaiseksi kidutukseksi.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: Lisäyksiä, pohdintaa
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: Lisäyksiä, pohdintaa