Tänään katselin aamu tv ohjelmaa jossa puhuttiin yksinäisyydestä. Yksinäisyys on myös minua koskettanut viimeaikoina, muutin toiselle paikkakunnalle, koska paikkakunta jolla asuin oli kaukana muusta omasta (lasten) perheistä..
Vaikka täällä en tunnekaan ketään, se tunne että olen yksin on paljon pienempi.
Paikkakunta josta muutin oli mulle mieluinen ja koti oli juuri sellainen kuin vaan saattoi toivoa. Kokemuksia tuli ja meni , mutta yksi yli kaikkien, tuttuja oli joka toinen – ystäviä ei. ! – Hyvin usein pyysin työkavereita, harrastuskavereita, naapureitani tulemaan kylää, mutta eivät he tulleet.
Yksinäisyyden tunne kasvoi sietämättömäksi sen tiedon myötä kuinka tuttuja, ” ystäviä” on joita tapaan harrastuksissa ym. Kuuntelen ja jaan asioita, heitä ei vaan sitten ole kun tarvitsen.
Tutustuin heti ensimmäisenä, muutto päivänäni henkilöön jolleka jaoin asian. Hän sanoi, nykyisin asia menee niin että pitää leipoa, laittaa tarjottavaa ja sitten pyytää ”kutsuille” – Ahaa- no nyt oivalsin.
Ajattelin , nykyisin on niin paljon rajotteita, on ruokavaliot, dieetit, terveys, käytös, varallisuus, sisäpiirit ym esteitä kanssakäymiselle☹️
Niin, seurakunta, jaaha, no ihan vaan tiedoksi, haluan päättää siitä mikä on seurakunta jonneka nyt menen – jos lainkaan ” toimittamaan” omaa tehtävääni, tehtävää jossa olisin tarvitseva palvelija.
Onko tämä maailma nurja?😐
Vanillaflower kirjoitti 1.3.2019 5:24
Itse olen käynyt tanssiharrastuksessa pari vuotta eikä yhtään kaveria ole löytynyt. Siis sellaista, jonka kanssa olisi kemiat kohdanneet. Olen alkanut miettimään onkohan tanssi sittenkään minun juttuni. Toisaalta tuntuu, että niitä kavereita ei löydy muistakaan harrastuksista vaikka on monenmoista tullut kokeiltua. ☹️
🙂 Tässä juuri tulee se suurin yksinäisyyden tunne, vaikk kavereita , ystäviä olis kuinka ympärillä ja kuin seurustelisi heidän kanssaan niin, se tunne (tyhjyys, yksinäisyys) kun on - sydämessä, saa suurennetut mittasuhteet juurikin, olisiko se riittämättömyyden tunne joka saa tuntumaa yksinäisyyden niin kovin todelta...
Sielunkumppani puuttuu minun elämästä😳
Pidemmän aikaa olen miettinyt, löytyisikö luostarimaailmasta jotain sanottavaa tähän tyhjyyteen.
No, Kunhan muistaa syödä, jumpata ja ulkoilla, lukea ja tanssia - tavatessa ihmisiä aukaista suunsa, aloittaa rupattelut.
Vaikka tällä hetkellä mulle taitaa kyllä riittää☺️❤️☺️ ystäviä, näkyvässä ja näkymättömässä maailmassa, silti odotan, että jonain päivänä ymmärrän ettei toinen ihminen välttämättä voi olla vastaus, ehkä koira tai joku muu lemmikkieläin. 🌻🙂🌻
Hei rune.
Minulla on kissa, joka löysi minut, edellisestä asunnostani yksinäni, äitini pois menon jälkeen päin. Silti en jaksa uskoa etten tuntisi yksinäisyyttä aina välillä. 🌻🙂🌻
jaanas, mukavaa kun on kyhnyttäjä, kehrääjä, silitettävä.
Kissa ei ehkä anna aktiviteettejä niinkuin koira, vai kuinka.
Mutta voihan kissaakin ulkoiluttaa.
Itse olen koiraihminen, kaipaan sitä edesmennyttä lemmikkiäni niin, että melkein kuulen sen tassuttelut ja haukahdukset😉
Ni- in mitä yksinäisyys onkin sen voi kokea parhaimmassakin seurassa☺️❤️☺️
Hei
Itsellä kavereita, mutta en ole ikinä seurustellut ja ikää tulee. Nyt on tullut kumppanin
kaipuu, mutta en ole sosiaalisessa mediassa enkä tinderissä. Olen estynyt, naisille puhuminen on vaikeaa, varsinkin jos on täysin tuntematon henkilö. Olen sosiaalinen kun opin tuntemaan ihmisen. Mutta sitä ennen on tulee kumma lukko, jos pitäisi mennä täysn vieraalle ihmiselle jutustelemaan esim. baarissa yms.
TT3 kirjoitti 2.3.2019 11:5
Hei
Itsellä kavereita, mutta en ole ikinä seurustellut ja ikää tulee. Nyt on tullut kumppanin
kaipuu, mutta en ole sosiaalisessa mediassa enkä tinderissä. Olen estynyt, naisille puhuminen on vaikeaa, varsinkin jos on täysin tuntematon henkilö. Olen sosiaalinen kun opin tuntemaan ihmisen. Mutta sitä ennen on tulee kumma lukko, jos pitäisi mennä täysn vieraalle ihmiselle jutustelemaan esim. baarissa yms.
Olet hyvässä tilanteessa, jos kavereita löytyy. ☺
Kuinka saisi suunsa auki ja pystyisi luottamaan itseensä tavatessa uusia ihmisiä? Itse en taatusti pyytäisi uutta tuttavuutta heti ekalla kerralla kahville. Kurjaa kun ei ole koskaan päässyt mukaan kaveripiireihin. ☹️
Vanillaflower kirjoitti 2.3.2019 21:54
Kuinka saisi suunsa auki ja pystyisi luottamaan itseensä tavatessa uusia ihmisiä? Itse en taatusti pyytäisi uutta tuttavuutta heti ekalla kerralla kahville. Kurjaa kun ei ole koskaan päässyt mukaan kaveripiireihin. ☹️
Nii-in yksinäisyys on jokapäiväistä Pitäisi olla aktiivinen ja vaan mennä mukaan, ei sitä tiedä vaik joku päivä tulisi onni kohdalle☺️❤️☺️
Joo. Mulla on nyt työharjottelujakso menossa ja ohjaajan kanssa menee ihan ok. Mutta työkaveri. Nakkelee ja sanelee ohjeita miten ne työt hoidetaan. Hyi hitto. 7 pv enää ja sitten se on loppu. En aio jalallani astua tuohon puljuun kun pääsen sieltä ensi viikolla. Hyi hitto sentään.aamulla saan virtaa vain siitä kun mietin että kohta on viimeinen kerta kun jalalla astun tuohon paikkaan. Se tunne kun se on ohi. Tiedän että läpi pääsen. Hiukan pettynyt olen jos en parempaa saa. Mutta on v mäisiä ihmisiä joten ei kai niiltä voi muuta odottaakaan...
Työharjoittelu on harjoittelua, mieti, olisiko ihan hyvä kokemuksena saada "hieman ei toivottuakin kokemusta".
Kun nyt saat kokemuksen tiedät tulevaisuudessa mikä on mukava ja positiivinen esim. loppuelämän työpaikka🙂👍