Kuulosti niin kovin tutulta kirjoitus. Minä myös olen kovin yksinäinen.
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko rajoittaa
elämää. Pelkään outoja asiota ja tilanteita. En uskalla tutustua uusiin
ihmisiin. Pelkään etteivät he hyväksy minua. Pelkään että tulen torjutuksi.
Yksin en edes uskalla lähteä mihinkään. Pelottaa.pelkkä ajatuskin ahdistaa.

Olisi mukava jokakannustaisi .Jonka kanssa jutella asioista. Tehdä kaikkia
juttuja. Tämä elämä on tylsää. Yksin ollessa tulee mietittyä asioita liikaa
.Ahdistus ja pelot käy kimppuun voimalla. Voi kun ne saisi jotenkin häädettyä
pois. Ainainen ahdistus ja yksinäisyys syö voimia. Olisi edes toivoa paremmasta😟

Kiva kun vastasit 🙂
Mulla on kanssa tota sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Aiemmin luulin, että olen epäsosiaalinen, mutta terapeutin kanssa keskustellessa tajusin että kyse onkin pelosta eikä siitä ettenkö viihtyisi ihmisten seurassa.

Tajusin juuri, että täällä ei ole mitään yksityisviestittely mahdollisuutta ja yhteystietoja ei voi näin julkisesti vaihtaa. Mikä siis neuvoksi jos haluaisi tutustua "privaatimmin" ja netin ulkopuolellakin? 😑❓

Tai sitten laitan ystävänhaku ilmoituksen johonkin deittipalstalle. Tosin en tiedä sitten löytyykö sellaisilta palstoilta samanmielisiä ihmisiä 😝

Sitä samaa miettinyt. Täällähän ei julkaista yhteystietoja. Ehkä
parempi niin. Pitäisi jotain kehitellä. Kun jaksaisi. Voisi kait
niitä deitti palstojakin harkita. jos uskallus riittää.🙂👍

täällä kans yks yksinäinen. Sairastan masennusta myös, voiko täällä edes kysyä mistä päin Suomea olette? Yksinäisyys on kyllä iso osa elämään, mutta se pitää vaan hyväksyä että näin nyt on.

Moni ei edes ymmärrä mitä yksinäisyys on. Itse olen oikeasti yksin, minulla ei ole ketään jonka kanssa voisin puhua tai tehdä jotakin. Oma sairaus on saanut minut erakoitumaan totaalisesti ja olo vain pahenee. Viimeisin takaisku tuli ennen joulua, kun meni luottamus terapeuttiin ja psykiatriin. Nyt en voi puhua enään edes heille. Jos olisi joku, joka on kokenut tätä samaa, voisin pikkuhiljaa uskaltaa avautua. Sille, joka on kokenut samaa. Uskoisin kuitenkin, että meitä yksinäisiä yksin sairastavia on muitakin.

Onkohan se kiellettyä jos laitan jollekkin palstalle kaverinhaku ilmoituksen ja ilmoitan tänne miltä palstalta sen löytää?😐
Harmi kyllä kun täällä ei ole yksityisviestimahdollisuutta.
Kai sen saa kertoa missä päin Suomea asuu? Minä asun Vantaalla 🙂

Mulla on onneksi terapeutti jonka kanssa pääsee puhumaan. Äidille puhun myös aika paljon, mutta pahimmista asioista en koska en halua huolestuttaa.
Muutamia tuttavia on joiden kanssa joskus viettää aikaa, mutta heille ei omasta tilanteesta viitsi puhua. Monet ovat myös sellaisia joilla on todella paljon kavereita ja harrastuksia niin itselle tulee helposti sellainen olo, että vaan vaivaa toista 😞

Jos terapeutin kanssa ei kemiat pelaa niin eikö terapeuttia voi vaihtaa? Luottamus on kuitenkin olennainen osa terapiaa

Moi,

yksinäisyys on ikävää. Jokainen tarvitsee kunnollisen ystävän jonka kanssa voi jutella aiheesta kuin aiheesta. Tukinetissä ei taida voida vaihtaa yhteystietoja. Olemme anonyymejä syystäkin.

Joskus niin vaikea hyväksyä että on yksin. Miettii mitä vikaa minussa on.😞.
Olisi kiva kun olisi edes yksi ystävä.Jonka kanssa jutella ja tehdä kaikkea
mukavaa. Tämä elämä tuntuu täysin turhalta. Ahdistaa ja masentaa.😟

Heips!

Täällä olisi myös yksi masentunut ja yksinäinen.

Minun tarinani poikkeaa siten, että ympärilläni on paljon ihmisiä, muta silti koen olevani yksinäinen. Työssäni tapaan päivittäin kymmeniä ja taas kymmeniä ihmisiä joiden kanssa tulee tehdä yhteistyötä.

Minun ongelmani on se, että en luota ihmisiin vaikka niin haluaisin. Tämä johtuu lapsuudestani, jossa en kokenut ns. perusturvaa. Ihmiset, joiden olisi pitänyt olla turvallisia aikuisia olivatkin jotain aivan muuta. En siis ole oppinut luottamaan ihmisiin. Pelkään aina, että muut haluavat minulle vain jotakin pahaa tai he haluavat tarkoituksella loukata minua.

Minulla on paljon tuttuja, mutta jos jostakin tutusta tulee liian läheinen, niin siinä vaiheessa minä lyön jarrut pohjaan ja en anna hänen tutustua minuun enempää. Näin yritän suojella itseäni. Minulla on myös mies jota rakastan, mutta silti jostain syystä koen olevani "aivan yksin tässä elämässä". Ja pelkään jatkuvasti sitä, että hänkin paljastuu pohjimmiltaan pahaksi ihmiseksi.

Tämä ajattelumalli syö kovasti omia voimavarojani ja lisää ahdistusta. Koen, etten voi puhua näistä ajatuksista kenellekään, kukaan ei kuitenkaan ymmärrä. Mutta, en taida kuitenkaan olla ainut joka painii näiden ajatusten kanssa.

Hello,
Mary-Lou 🙂

Hei.Juu jokainen tarvitsee ystävän.Mutta ei ystävällekkään viitsi ihan kaikesta jutella.Minun yksi ystävä sanoi,että voin soittaa,vaikka keskelläyötä,jos tulee jotain.En ole vielä kertaakaan soittanut yöllä kenellekkään ja toivottavasti ei tarvitsisikaan.Jos voi itse huonosti niin sillon ei jaksa pitää yhteyttä.Sillon ne ystävät on just tärkeitä.Mulla on toi kissakin kaverina.🙂😉

mari86 kirjoitti 15.1.2013 15:10

Onkohan se kiellettyä jos laitan jollekkin palstalle kaverinhaku ilmoituksen ja ilmoitan tänne miltä palstalta sen löytää?😐
Harmi kyllä kun täällä ei ole yksityisviestimahdollisuutta.
Kai sen saa kertoa missä päin Suomea asuu? Minä asun Vantaalla 🙂

Mulla on onneksi terapeutti jonka kanssa pääsee puhumaan. Äidille puhun myös aika paljon, mutta pahimmista asioista en koska en halua huolestuttaa.
Muutamia tuttavia on joiden kanssa joskus viettää aikaa, mutta heille ei omasta tilanteesta viitsi puhua. Monet ovat myös sellaisia joilla on todella paljon kavereita ja harrastuksia niin itselle tulee helposti sellainen olo, että vaan vaivaa toista 😞

Jos terapeutin kanssa ei kemiat pelaa niin eikö terapeuttia voi vaihtaa? Luottamus on kuitenkin olennainen osa terapiaa

Hei!

Tunnistin kirjoittamistasi oireista, joitain itseänikin vaivaavia asioita ja erityisesti tuo yksinäisyys on sellainen, mikä vetää tällä hetkellä oman mielen todella matalaksi. 😞
Ei ole ketään, kenelle voisin täysin uskoutua omista syvimmistä ajatuksista. ☹️

Kun olisikin jokin deittisivusto "rikkinäisille" ihmisille! 😀 Mutta, niistä tavallisistahan löytää useimmiten vain "hienoja" listoja, siitä mitä kaikkea sinun pitäisi olla, näin ensi alkuun, jotta olisit jotenkin hyväksytty.. 😟

Jos vielä olet täällä "maisemissa", niin ehkä keksisimme jonkin hyväksytyn tavan treffata, jollain toisella sivustolla? Vaikka samoilla nimimerkeillä? 🙂🌻