Mikäs se ensi viikolla koittaakaan, iloinen keskikesän juhla! …tai siis juhla, joka aiheuttaa ahdistusta yksinäiselle ihmiselle ☹️
Olen itse parisuhteessa, mutta siitä huolimatta vietän juhannukseni yksin… poikaystävä lähtee ryyppäämään mökille kaveriporukalla, ja omat suunnitelmani ovat vielä avoinna. Olisin toki saanut lähteä mukaan, mutta en koe viihtyväni ryyppyjuhlissa ja täysin tuntemattomassa porukassa, varsinkaan koko juhannusta. Ehdotin, että oltaisiin osa juhannuksesta (yksi yö) kyseisellä mökillä ja osa muualla kaksistaan tai nähtäisiin vastaavasti minun ystäviäni. Ajattelin, että voin tämän verran joustaa ja mennä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. No, eihän se sopinut.
Ainoat ystäväni ovat myös poissa laskuista. Toinen seurustelee enkä viitsisikään tunkea kolmanneksi pyöräksi heidän suunnitelmiinsa. Toinen ystävä (?) taas ei ole vastannut puheluuni/viestiini juhannuksen suunnitelmista.
Olen kyllä loukkaantunut miehen käytöksestä ja välinpitämättömyydestä minun mielipiteitäni kohtaan. Yleensä parisuhteessa otetaan toinen huomioon eikä vain tehdä niin kuin itseä huvittaa. Tämä olisi ollut ensimmäinen yhteinen juhannuksemme. Tuntuu pahalta. Kotiin itkemään en kuitenkaan ajatellut jäädä.
Kohtalotovereita? Mitä muut yksinäiset aikoo tehdä juhannuksena? 😑❓
Täällä yksi yksinäinen, vaikka asunkin vanhempieni kanssa, niin olen silti yksinäinen.
Mulle juhannus on siis ihan samanlainen tylsä päivä, kuin muutkin päivät eli lenkkeilyä ja koneella istumista, koska ei ole niitä kavereita joitten kanssa viettää juhannusta.
Minua taas ottaa päähän, että yksi ystäväni otti minuun taas yhteyttä juhannuksen vuoksi. Kas kummaa, hänellä olisi aikaa tavata minua juhannuksen aikana. Myös itsenäisyyspäivänä hänellä oli aikaa minulle. Hän on työnarkomaani, minkä lisäksi hänellä on intensiivinen harrastus, jonka parissa hän viettää paljon viikonloppuja ja lähes kaikki lomansa. Harrastuksen parissa ei kuitenkaan järjestetä mitään ohjelmaa juhlapyhinä, joten silloin voi aina soittaa minulle ☹️
Hei
Tässäkin on yksi yksinäinen. Juhannuksena syön sipsejä ja luultavasti itken... Kaikki muut ovat jossakin festareilla pitämässä hauskaa mutta minulla ei ole kavereita. Yksin en festareille mene. Saunaa ei ole en pääse edes juhannus saunaan 😭 uimaan en kehtaa mennä... Joten kesä on jo pilalla...
Täällä yksinäinen myös. Lapset toki on nyt mulla mutta suhde juurikin "kivasti" kariutui tässä vasta ja suunnitelmat meni uusiksi eli nollille.
Hengaillaan täällä keskenämme 🙂🌻
Kiitos kaikille viesteistä. Ei ole helppoa yksinäisen elämä.
Vietän juhannuksen porukoillani toisella paikkakunnalla. Perheeni on minulle rakas ja tärkeä, mutta tässä tilanteessa juhannus siellä ei oikein lohduta, kun odotukset juhannuksen suhteen olivat erilaiset. Välimatka ei ole pitkä, joten vierailen vanhempieni luona muutenkin usein. Lisäksi pieni kotikaupunkini ahdistaa minua, joten siellä tuskin tulee lähdettyä minnekään iltaa viettämään.
Jos olisin sinkku, lähtisin vaikka yksin johonkin lavalle juhannustansseihin tms, mutta nyt se ei oikein tule kyseeseen. Kesämökkiäkään ei ole, jonne voisin mennä vaikka yksinkin rauhoittumaan luonnon keskelle.
Vaihtoehdot ovat erittäin vähissä. 😭 Toivon, että juhannus menisi mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti ohi. Kuin sitä ei olisikaan.
Tsemppiä muille yksinäisille, koitetaan jaksella 🙂👍
Ite on eristyshuoneessa juhannuksen. Vain patja, peitto, tyyny ja minä.
Sunnuntaina pääsen grillaan, mut muuten saan puhua seinille 😞
SCIM, ikävä kuulla, että oot joutunu oleen eristyshuoneessa 😞 kovasti tsemppiä ja jaksamista sinne!
Niin se juhannus tuli ja meni. Helpolla siitä ei päästy. Oli paha olla, itkin.
Yritän muuttaa itseäni sosiaalisemmaksi, jutella ihmisille sopivan tilanteen tullen. Vihaan niin epäsosiaalista luonnettani. Jos hyvin käy, löydän uusia ystäviä ja yksin olo sekä ihmissuhteet ovat paremmassa tasapainossa.
Poikaystäväni on sosiaalinen ja kavereita riittää. Hän ei ymmärtääkseni ole ikinä ollut yksinäinen, joten hän ei oikein näytä käsittävän, miten ikävältä yksinäisyys voi tuntua. Eikä myöskään sitä, ettei kyse todellakaan ole vain yhdestä juhannuksesta, vaan siitä, että monen muun yksinäisen tavoin olen kokenut itseni yksinäiseksi elämässäni aivan liian usein. Se sattuu, viiltää sisältä. 😭
Noniin. 2 vuotta on kulunut tästä viestiketjusta ja juhannuksen fiilikset ovat jälleen pettymyksen täyteiset. Olen ahdistunut ja vihainen. Kumpa nukahtaisin jo ja koko turhanpäiväinen juhannus olisi ohi ☹️