HEI!
15 vuotta on kyllä aika paljon... oletko kumminkin yrittänyt hoitaa sitä pelkoa pois? Okei tyhmä kysymys, koska luultavasti olet.
Itsellänikin on välillä tuollainen, mutta kumminkin opiskelen ja pystyn tuolla kulkemaan ihmisten kanssa eikä ihmisten määrä vaikuta yhtään... sekin kyllä riippuu päivästä.
Itselläni on kumminkin omat diagnoosini joten en osaa silleensä auttaa kyllä sinua, toki voin jutustella sinun kanssa, jos siitä olisi apua edes vähän? 🙂

Juu kiitoksia kommentista.
Olen minä apua hakenut useita kertoja vuosien aikana.
Lääkkeistä ei juuri apua ole ollut, vaikka syön kyllä niitä tällähetkellä.
Mulle ainut apu on oikeestaan ollut ihmissuhteet mutta nyt niitä ei juuri ole. No perheenjäseniä kyllä.
Tosiaa tuo ero teki sen että ei paljon valoa ole, tälläisen tuntevan ihmisen ei pitäs erota ikinä 🙂

No tänne palstalle kannattaa kyllä kirjotella niin löytyy juttukaveri.
Harmi että nyt meni sinun suhdeasiat noin, mutta kyllä vielä joku tulee 🙂 olen siitä ihan varma.
Mitäs sinä vapaa-ajat yleensä sitten teet?
Nuo erot kyllä vetää mielen aika maahan, mutta jokakerta sieltä ollaan noustu!
Haluaisitko kertoa mikä siinä nyt meni sitten huonosti😐
Ei ole tietenkään pakko kertoa, haluan vaan, että saisit vähän paremman mielen... vaikka auttaako se tunteiden purkaminen tuntemattomille ihmisille mitään... sitä en tiedä sanoa kun omalta osalta, että auttaa.
Niin ja minkäs ikäinen olet? Tuskin kovin vanha vielä niin on kuule elämä edessä! 😎
No hyvähän se minä olen sanomaan kun olen paljon nuorempi luultavasti ja itselläkin kaikenlaisia psyykkisiä ongelmia. ☹️

Hyvää illan jatkoa ja kirjottele taas! 🙂🌻

Itse olen myös saman henkinen. Mies on läpimätä, mutta silti olen tässä. Mietin, että miksi. Vastaus on se, että kaipaan ihmissuhteita. En enkä selviäisi (muka) muuten. Toisaalta välillä mietin, että olisi hyvä jos olisi edes ystäviä, joiden kanssa puhua. Pelkään sitäkin, että toisen kertovat asioita eteenpäin. En ole kovinkaan nokkela sosiaalisissa tilanteissa ja usein yritän niitä vältelläkin.

Kirjoittele tänne, se kyllä auttaa 🙂 Ainankin saa asiansa pois mielen päältä.

Juu, kiitoksia kannustavista sanoista. Vapaa-ajalla tulee joskus kuntoiltua ja kalastus on yksi harrastus. Tosin nyt on kaikki hommat jäissä kun ei kiinnosta juurikaan mikään.Huono harrastus on sitten välillä viikonloppuisin nuo viihteelle lähdöt 🙂 No eroon oli montakin syytä, sellain kyllästyminen kuitenkin arkeen ja toisiimme. Kyllähän nämä minun ongelmat tietysti oman taakan toi kun toinen oli ns. normaali. Jotenkin kyllä alusta asti tuntui että se ei ole minulle se oikea mutta mutta.. Nii minun ikä selviää tuosta nimimerkistä eli on tässä ikää kertyny jo 🙂

Korppi83 kiva kun kirjoittelit 🙂 Juu tiedän täysin mitä tarkoitat. Sitä jumiutuu toiseen vaikka suhde ei toimisikaan ja voisi viedä vaan huonompaan oloon.

Kannattaa jotain kumminkin harrastaa, ettei ihan sänkyyn jää vaan makaamaan.
Toki ymmärtäähän sen että tällähetkellä ei oikein mikään huvita.
Juu, erilaiset elämäntilanteet on kyllä aika huono juttu parisuhteessa :/ mutta ei ne nyt ylitsepääsemättömiä asioita kumminkaan ole, että se riippuu vaan ihan kummastakin osapuolesta, että mitä haluaa jne.
No, mutta nuorihan sinä vielä oot 😀 Elämää kuule vielä paljon edessä. 🙂
Onko sinulla miten sitten koulu/työasiat ja mitenkä paljon ystäviä/perheenjäseniä tukena?
Sano vaan jos kyselen liikaa tai ahdistaa. 😀

Itsellä ollut tässä samoja ongelmia. Masennusta ja sosiaalista fobiaa jo lapsuudesta lähtien. Tällä hetkellä kuitenkin masennus alkaa helpottaa huomattavasti, mutta sosiaalisten tilanteiden pelon kanssa tässä eletään edelleen. Olen sua kolme vuotta nuorempi. Kalastus on muuten hyvä harrastus. Itsekin harrastan sitä. Tosin tänä kesänä ei tullut käytyä kertaakaan. Ikävää, että sulle tuli ero. Mulla on myös iso parisuhdekriisi tällä hetkellä ja se on asia, joka syö kyllä jonkin verran voimia. Lapsiakin mulla pari. Ite syön kans citalopramia. Oon syönyt sitä kohta puolivuotta ja alkaa näyttää siltä, että vois lopettaa sen syömisen. Olen kans melko yksinäinen. Käyn töissä ja vapaa ajat menee muksujen kanssa. Alan olla kyllä melko sinut jo tän sosiaalisen fobian kanssa. Se on vaan osa luonnetta ja persoonallisuutta.

Moro Bruce2! Sun tilanne kuulostaa aika hyvältä vaikka tiedän että haasteita on näiden ongelmien kanssa. Kannattaa miettiä sitä että lopettaako lääkkeen käytön vaikka masennus on helpottanut, tai kannattaa se pistää sellaiseen hetkeen että ei ole mitään suurempia murheita elämässä kun lopettaa. Kokemusta on siitä!
Ai sinäkin kalastelet, juu se on hyvä harrastus ja siihen liittyvät asiat.
Saako kysyä millaisia töitä teet? Itse en ole tällähetkellä työelämässä.

No en lähde yksityiskohtasesti tässä kertomaan mitä teen työkseni, mutta sanotaanko vaikka, että työskentelen raskaankaluston parissa osana huoltoa. 🙂

Juu, ei tietenkään täydy sen enempiä kertoakkaan 🙂 Kuinkas sinulla on mennyt?

No ei tässä kurjuutta kummempaa. Puolison kanssa ollaan erottu, mutta asutaan vielä yhdessä. Keuhkoputken tulehdus todennäkösesti päällä vielä tässä. Muuten menee ihan jees.

Ai siinä kävi sitten teillä niin.. Tsemppiä sinne. Itsellä ollut melkosta rämpimistä tässä, kun ei toinen meinaa mielestä oikeen lähteä. No mutta eipä erostakaan niin kauaa vielä ole.

Saako kysyä miksi erositte? Tai mitkä syyt johti eroon?

Tuossa vasta nyt luin mitä olet tänne aijemmin kirjoittanut teidän suhteesta.
Aika paljon on meillä samoja juttuja ollut. Ihmisestä tuli yhenäkin etäinen ja kun yritän kysyä mikä on niin vastaus aina sama. "kaikki hyvin, on vaan nyt jotenkin tressiä" Itsekkin lähdin siihen sitten mukaan ja olin etäinen kanssa. No sitten yksi päivä sanoi että ei tiedä enää mitä haluaa ja siinähän se oli. Mitään ei halunnut selvittää tai puhua. Siksi olikin aika kova paikka ja on vieläkin.