Sasa3 kirjoitti 16.1.2019 12:19

Olen kovin yksinäinen ja pelkään yksin jäämistä. Koen ahdistusta yksin jäämisestä siis että läheiselleni tapahtuu jotain -miehelleni.Minulla ei ole läheistä ystävää joten sosiaaliset verkostot on kapeat. En tiedä mitä tehdä.

Käytkö töissä, opiskeletko tai harrastatko jotakin itseäsi kiinnostavaa? Tai onko sinulla mahdollisuus tavata jossakin muitakin ihmisiä kuin miehesi? Ellet ole kovin ulospäin suuntautunut, niin uusiin ihmisiin tutustuminen kannattaa aloittaa varovasti ja ohimennen - ei pidä vaatia itseltään että täytyisi muuttua ihan toisenlaiseksi kuin mitä on. Kuitenkin kaikkialla missä ihmisiä liikkuu on pieni mahdollisuus vaikka vaihtaa jokunen sana ja jatkossa ehkä useampiakin. Saattaisi olla hyväksi parisuhteellesikin, ellet niin paljon takertuisi mieheesi.

Ihmisiin tutustuminen voi olla joskus hankalaa. Nykyään monilla on harrastuksensa ja tuttavapiirinsä, joihin voi tuntua olevan vaikeaa päästä mukaan. Mutta on mahdollista löytää kavereita. Kerroit peloistasi, että jotain saattaa tapahtua miehellesi. Älä anna liikaa valtaa peloillesi. Emme yleensä tiedä mitä tulee tapahtumaan, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.

Mieti mitä toivot elämältäsi. Onko sellaisia asioita joiden kautta voisit vahvistaa itsetuntoasi. Mieti niitä asioita jotka ovat hyvin elämässäsi.

Itse olen joskus vuosien varrella joltakin palstalta hakenut kavereita esim. elokuviin, kahvilla ja syömässä käymisiin ulkona, messuille ja kävelylenkeille. Niitä kavereita oli aiemmin useita, mutta pikkuhiljaa porukka harveni ja jäi kaksi joiiden kanssa harvakseltaan tapaillaan. Jossain vaiheessa kävin aika usein seurakunnan tilaisuuksissa ja tutustuin siellä pariin ihmiseen. Töiden kauttakin on tullut joku kaveri. Viihdyn aika hyvin kotona kissan kanssa, eikä rahaakaan ole liikaa olla jatkuvasti menossa.

Tuli mieleen Jevgenin ELÄ PAREMMIN blogi. Hänellä on hyviä kirjoituksia ja myös videoita. Suosittelen.

Toivon että saat uusia ajatuksia, miten sen yksinäisyyden voi voittaa.

Kiitos Sunflower hyvistä ajatuksista ja sanoista. Olet ihan oikeassa kaikessa mitä kirjoitit. Minulla on muutama ystävä miehen ja lasten lisäksi.Mieheen ja lapsiin tukehdun välillä liikaa. Ystävillä on kiirettä joten yhteydenpito jää vähäiseksi. Harrastan muutamia asioita niissä vaan ei ole tullut pitempiä suhteita ,small talkia kylläkin. Mutta tästä on hyvä jatkaa.

Se, että lapset ovat kaukana kotoa lisää yksinäisyyden tunnetta. Eli toisin sanottuna heidän käyntinsä ja muut tapaamiset vähentää yksinäisyyden tunnetta. Asia,joka tuli chatissa myös esille, että en ole ainoa tämän tunteen kanssa.

Sasa3 kirjoitti 26.1.2019 12:47

Se, että lapset ovat kaukana kotoa lisää yksinäisyyden tunnetta. Eli toisin sanottuna heidän käyntinsä ja muut tapaamiset vähentää yksinäisyyden tunnetta. Asia,joka tuli chatissa myös esille, että en ole ainoa tämän tunteen kanssa.

Yksinäinen voi olla vaikka ihmisjoukon keskellä. Yksinäisyys on yleensä parempi kuin huono seura. On paljon asioita, jotka onnistuvat parhaiten yksin ollessa, esim. lukeminen, piirtäminen, kirjoittaminen. Yksin ollessa usein surffaan netissä, kuuntelen radiota ja musiikkia sekä katselen ohjelmia. En ole kovin seurallinen ihminen. Tapasin lauantaina yhden ystävän ja juttelin toisen ystävän kanssa puhelimitse. Äiti soitti. Illalla näen työtovereita

Työssä ollessa en kerinnyt miettiä yksinäisyyttä. Työ toi rytmin päivään ja ainainen kiire töissä vaatii lepoa vapaalla. Nyt ollessani eläkkeellä nämä tuntemukset ovat voimistuneet. En ole minäkään kovin seurallinen mutta kaipaan lapsia ja yhteistä aikaa heidän kanssaan. Käyn ystävien kanssa joskus jumpalla ja kahvilla, joten se riittää hyvin.