minäkin tykkään liikkua luonnossa mutta mua pelottaa.. Jos ei ihan raiskaajat niin muut vastaavat (murhaajat, kummitukset yms). Kaverini sanoo että katson liikaa televisiota, mikä voi pitää paikkansa. Katson C.S.I:tä.. Liikun luonnossa jonkun verran ja rakastan kuuta, se on niin ihana. Sitä katsellessa on kuin ajattomassa tilassa, jos vain antaa itselleen sen mahdollisuuden.

Itse olin yksin 5-6 vuotta, enkä oikein osaa sanoa miten sain ystäviä. Koulu vaihtui (siirryin yläasteelle). Sieltä tuli jotenkin vahingossa pari kaveria kenen kanssa koulussa välillä juteltiin jotain,autettiin läksyissä. Ei mitään sen ihmeellisempää. Vasta ammattikoulussa sain hyvän ystävän. >ja tutuistuin viime vuoden keväällä toiseen ihanaan ihmiseen joka on myös ystäväni. Nyt mulla on 2 hyvää ystävää, ja muutama sellainen kaveri, jonka kanssa jutellaan ja käydään ehkä kaupungilla kahvilla. Sitten on yksi lapsuuden kaveri (naapuri) jonka kanssa olin tekemisissä ihan pienestä asti. Hän oli vuoden poissa -sui ruotsissa, mutta ollaan kavereita.. Ehkä sun pitäisi yrittää tutustua johonkin, ehkä joku jonka jo vähän tunnet/tiedät -koulusta, harrastuksista, yms.. Pyydä vaikka kahville tai jotain.

Itse olen liikkunut paljon metsissä. Metsä on ystäväni. Usein silloin, kun tuntuu oikein pahalta, lähden kävelylle metsään. Jonnekin, minne liikentenmelu ei kantaudu. Missä kuuluu vain tuulen humina, linnun laulu tai puron solina. Kävelen pitkän matkaa, tai istahdan kivelle kuusen alle. Poimin puolukanvarpuja tai suopursuja. Saan miettiä rauhassa omia asioitani, ehkä itkeäkin vähän. Kukaan ei näe eikä kysele. Erakkomaista? Jotenkin vaan yleensä saan siinä asiat jonkinlaiseen järjestykseen päässäni, ja paha olo jää sillä kertaa sinne metsän siimekseen.🙂

En oikein usko, että raiskaajamurhaajat liikuskelisivat eräpoluilla. Heitä pelkäisin pikemminkin jossain kaupungin kaduilla.. Iltasella kaupungissa kulkiessani tuleekin usein mieliteko kiihdyttää askelia ja kurkkia olan yli, onko sieltä joku hyökkäämässä. Metsäpoluilla olen törmännyt vain mukaviin erähenkisiin reippailijoihin ja marjanpoimijoihin. Leirinuotiolla on yleensä kiva tunnelma.

No, ei minunkaan nyt tulisi yksin minnekään kauhean kauas metsäpatikoinnille lähdettyä. Voihan metsässä vaikka horjahtaa ja nyrjäyttää nilkkansa. Kukaan ei tietäisi, eikä saisi apua.. Joskus käy mielessä, että entä jos törmäisin täällä vaikka karhuun.. Mutta sekin on aika harvinaista kyllä. Metsäneläimet pelkäävät ihmisiä. Mielestäni kuitenkin metsässä on kivempi liikkua pienellä kuin isolla porukalla. Metsässä pitää osata olla hiljaa. Tunnelma menee pilalle, jos joku hoilaa tai höpöttää koko ajan vieressä.😉 Ja pitää osata pysähdellä, katsella, kuunnella ja rentoutua. Näin minun mielestäni. Tietysti jonkun mielestä voi olla kiva vaikka porukalla laulaa täyttä kurkkua koko ajan. Se heille suotakoon.

Yksin, järjestetäänkö teidän paikkakunnalla mitään yleisiä patikkaretkiä? Meilläpäin ainakin on aina välillä hmm. vissiin kunnan vapaa-aikatoimen järjestämiä kaikille avoimia opastettuja metsäretkiä. Sellaisen porukan mukana olisi ainakin turvallista mennä retkelle, ja samalla voisi tutustua toisiin erähenkisiin, joiden kanssa voisi joskus myöhemminkin tehdä vaikka pienemmällä porukallakin yhteisiä retkiä. Itse olen huomannut että yllättävän moni tykkää luonnossa liikkumisesta ja kaipaa retkiseuraa. (Ehkä moniakin silti pelottaa liikkua metsässä ihan yksin? Onhan se kuitenkin aina turvallisempaa kaverin kanssa.)🙂
Mukavia metsäretkiä!
Toivottaa eräs metsänpeikko😉