Minulla on viharakkaussuhde ajatteluun. Samoin yhteisymmärryksellisiin pohtiviin keskusteluihin.
Toisaalta janoan niitä, toisaalta tiedän, että ne eivät ole minulle hyväksi.
Kun ollaan keskusteltu, ja keskustelukumppani lähtee, alan jäsennellä käytyä keskustelua, ja sen aikana syntyneitä oivalluksia.
Minä ylianalysoin silloin paljon, ja näen yhteyksiä ja syy ja seuraussuhteita joka puolella.
Kun takana on hyvä, yhteisymmärryksellinen keskustelu koen voimakasta tunnetta siitä, että jokin henkilökohtainen, henkinen läpimurto on tuloillaan.
Elämän suola on minulle yhteisymmärrys.