Yhteisöelämästä apua yksinäisyyteen?
Olen yli nelikymppinen ja minulla ei ole perhetettä. Kavereilla on menossa hää- ja vauvabuumi. Tulen varmaan jatkossa näkemään heitä entistäkin vähemmän. Nytkin näen heitä vain hyvin harvoin.
Olen miettinyt yhteisö-/kommuuniasumista, missä osa asuinyhteisön töistä tai esim. ruokailuista tehdään yhdessä. Se voisi auttaa sosiaalisemman elämän alkuun. Tosin asuinyhteisön viihtyvyys riippuu siellä asuvista henkilöistä. Voisi olla hyvinkin raskasta asua yhteisössä, jossa on huono yhteishenki.
Olen katsellut yhtä paikkaa. Se on toisella paikkakunnalla kuin jossa asun nyt. Kaikki tuttu jäisi siis taakse. Paljon ystäviä ei minulta kuitenkaan tänne jäisi ja uusi paikka olisi vain 1,5 tunnin matkan päässä. Ajattelin mennä kesän aikana katsomaan paikkaa, jos rahat riittävät. Sitten on vielä mietittävä voinko muuttaa talodellisten asioiden kannalta.
Onko muilla kokemuksia toimivista ratkaisuista yksinäisyyteen tai kokemuksia yhteisöasumisesta?
Olen miettinyt joskus jotain yhteisöasumisen tyylistä. Minulla ei ole lapsia, mutta mies on. Hän kumminkin tekee erilaisia työvuoroja kuin minä, mistä johtuen olen tosi paljon yksin. En osaa ystävystyä sillä tavalla, että kutsuisin käymään tai sopisin jotain. Näin ollen olisi kiva, jos kotona vaan olisi ihmisiä. Toisaalta sitten, kun meillä kerran viikossa on yhteinen vapaapäivä, se on ihan kiva, että ei ole muita tässä.
Tuo on suuri ongelma tuo yksinäisyys, tsemppiä 🙂🙂