Voimia vievä ystävyyssuhde
Hei kaikki.
En tiedä onko tämä oikea foorumi tälle, mutta muutakaan en keksi. Luulen, että toiset herkät ihmiset ymmärtää ongelman parhaiten.
Olen ollut ystävä tai kaveri n. 3v. ihmisen kanssa, jota joudun nykyään ihmettelemään harva se päivä. Kaveruus lähti yhteisten kavereiden myötä ja oli alussa tosi kivaa. Hän tuntui tykkäävän seurastani, soitteli ja viestitteli usein. Hänellä oli paljon ongelmia elämässään ja niitä usein puitiin, yritin auttaa. Viihdyimme hyvin yhdessä.
Nyt, aivan yhtäkkiä, n. vuosi sitten, kaikki muuttui. Hänestä ei enää kuulu mitään koskaan ja minä olen ainoa, joka yrittää joskus ottaa yhteyttä. Kun otan yhteyttä, hänen käytöksensä on totaalisen ala-arvoista; töykeää, epäkohteliasta ja tylyä. Ei ehdi nähdä, evvk, on menoa jne.
Pahoittaa mieleni joka kerta. Sitten välillä saattaa taas olla ystävällinen hetki, hymynaamaa jne. ja sitten palataan taas töykeyteen. Hän on raskaana ja ensin ajattelin vaan hormooneja ja yritin olla ymmärtäväinen. Mutta mitä enemmän tätä paskaa saan, sen vaikeampi on ymmärtää.
Olenhan itsekin ollut raskaana ja säilyttänyt kaikki tärkeät ihmissuhteeni sinä aikana.. Se ei siis voi olla ainakaan ainoa syy.
Suuren ongelman tästä tekee se, että liikumme samoissa piireissä ja tuntuu että on ”pakko” olla väleissä, että voi edes joskus niin jaksaessaan viettää aikaa siinä porukassa.
Muuten olisin sanonut piutpaut moiselle ”kaverille”.
Mikä ihme ihmisiä vaivaa?
Miten voi käyttäytyä noin huonosti?? On minullakin ollut joskus tilanteita, että joku ihminen ei ole tuntunut enää hyvältä tai on muuten vaan ollut omaa aikaa- tarvitseva tilanne, mutta se ei todellakaan oikeuta olemaan mahdoton törkyturpa toiselle. Sehän kertoo vaan käytöstapojen puutteesta.
Toinen asia mikä harmittaa vietävästi on juuri tämä oma herkkyys, miksi märehdin asiaa! Miksi mietin yöt läpeensä mitä tein väärin vaikka tiedän etten minä tehnyt mitään. Miksi jaksan ihmetellä toisen törkeyttä, miksi se pitäisi ymmärtää? Miksi miettii kerta toisensa jälkeen mitä tapahtui?! Miksi ei osaa vaan antaa olla ja ajatella että sen menetys, ei minun. Tiedän olevani hyvä ja lojaali ystävä. Ainakin teen kaikkeni ollakseni sellainen.
Nämä jos jotkut on juuri sellaisia juttuja, jotka vie aivan mahdottoman paljon energiaa, joka on muutenkin tässä masennuksessa tosi vähissä ☹️
Eikö kellään tule mitään ajatuksia tästä?
Tässä jotakin 🙂🌻
Ehkäpä tämä ystäväsi on hieman epävarma omasta raskaudestaan, äidiksi tulemisesta ja varmaan miettii millaista tulee olemaan lapsen kanssa.
Se, että mietimme omaa olotilaamme aina "toisten" kautta, vaikka asiat lähtee meistä itsestä. Käytös ja tapa käyttäytyä voi olla ns. opittua....vanhemmilta ja lähipiiristä. Käyttäytyykö samalalailla kuin oma äiti tai isä ja niiden pois karsiminen itsestä on sisäistä sivistytstä. Niin, no näkeekö ne sitten itse vai täytyykö ne kertoa. 😉
Joskus vaan ystävät kuluttaa ne omat voimavarat, joille ei löydy heti selitystä. Kuinka syvälle ystävyys on mennyt? Luottamus, rehellisyys ja ehkäpä se tuki. Avarakatseisuus ja erilaisuuden ymmärtäminen on myös seikkoja ystävyydessä. Jos toinen (ystäväsi) hakee niitä samoja arvoja kuin hänen ajatusmaailmassaan on ja niiden kohtaaminen tai kohtaamattomuus luo pois työntävän aistimuksen. Tai ystäväsi on "nähnyt" sinun jonkin toisen kanssa, jonka kanssa on ollut se sielujen sympatia lähempänä kuin välillänne. Niiden "korjaaminen" tai etsiä uuden sävelen on työstettävämpi asia. Tahto ja lujuus omassa itsessään. Onko ystävä sellainen joka ei sivalla selän takana haavoja sieluusi?
Tuntuu, että ystävyys tarvitsee aikaa ja kuunnella itseään...Ne jotka kuuluu elämään, ne pysyy oikealla tavalla. Asioiden kohtaaminen ja tulla kuuluksi/ nähdyksi. Aito ja rehellinen ystävä pysyy vierellä...näin tunnistan itse. Ja niitä vaikeita asioita, joita työstää itsessä täytyy vierellä kulkijan olla lepeän, vahvan herkkä persoona, koska asiat ei aina ole niin yksiselitteisiä, vaikka ne näyttää yksinkertaisilta. Vaikeasti selitetty 🤨....vaan reiluus itseään kohtaan on myös säilytettävä, ettei ne voimat häviä negan puolelle. Vaikka niitäkin on työstettävä ystävyys- suhteissa. 😝😝
Hei, Pieniminä!
Tuo "ystäväsi" vie ymmärtääkseni sinulta voimia, ei anna niitä. Tarvitseeko sinun olla aina antava-osapuoli ja ottaa vastaan toisen äksyilyt?!
Sinulla on oikeus päättää/valita, keiden kanssa olet ja mitä annat.
Toki toisen väsymystä tai ärtyilyä voi joskus sietää, mutta jos se on jatkuvaa, minä yrittäisin irroittutua siitä. Mutta, miten... En tiedä...
Sinusta on varmaan muille "tärkeämmille" ihmisille enemmän annettavaa, jos irrottaudut tästä voimia vievästä tuttavuudesat.
Ole rohkea! Välitä itsestäsi!🌻🙂🌻
Jardin Prive