Voimat vähissä ja elämänilo hukassa:(

Voimat vähissä ja elämänilo hukassa:(

Käyttäjä murtunut mieli2 aloittanut aikaan 11.08.2010 klo 11:04 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä murtunut mieli2 kirjoittanut 11.08.2010 klo 11:04

olen 3 lapsen äiti (synt.-02,-03, ja -07).masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöön mulla on ollut lääkitys jo 6 vuotta. Nyt masennus tuntuu kuin olisi syventynyt.. väsymys ja voimattomuus on valtava,mikään ei jaksa oikein enää kiinnostaa jne.

Yritän saada päätäni selvitetyksi,mutta jokaiseen päivään on niin raskas nousta.hädintuskin jaksan lapsille ruuan laittaa ja perustarpeista huolehtia,mutta en tunnu enää nauttivan mistään,mikään ei oikein tuo iloa.

Itsetunto on aina ollut nollassa lähinnä pahojen koulukiusaamisten ”ansiosta”,oon niin äärettömän epävarma itsestä jokasuhteessa enkä osaa oikein luottaa ihmisiin. oon lapset hoitanut pääsääntöisesti kotona nämä vuodet,välillä oon ollut pätkiä töissä. työelämässäkin on niin vaikeaa,kun kuvittelen että muut puhuu musta takanapäin. ajattelen että olen tyhmä enkä osaa ja mokaan. olo on tosi raskas silloin enkä osaa keskittyä vain työhön.

Mulla ei ole tukiverkkoa,pääsääntöisesti olen yksin lasten kanssa kotona. uloskin lähteminen tuntuu niin vaikealta.. kiukkuan ja hermostun lapsille,usein menen vessaan itkemään. on niin huono omatunto kun en jaksa lasten kanssa tehdä juuri mitään ja pelkään kuinka masennukseni vaikuttaa heihin. kuopus on nyt 2½v. ja mulla on puoli vuotta aikaa miettiä mitäs sitten teen.. sitä multa kysellään. vaan kun en tiedä! en jaksa edes ajatella sinne asti,on täys työ että selviän tästä päivästä.

Tuntuu kuin elämä vaan valuisi ohitseni ja minä vaan taistelen joka ikinen päivä oloni kanssa. välillä tulee hetkiä kun tekisi mieli luovuttaa,laittaa hanskat tiskiin ja ajattelen että pilaan lastenkin elämän☹️((

Käyttäjä topcat kirjoittanut 11.08.2010 klo 11:48

Käytkö terapiassa? Pyydä lääkäriltäsi nopeasti aika psykologille, asioistasi puhuminen saattaisi auttaa jos maailma tuntuu kaatuvan päälle. Tsemppiä sinulle, elämä ei ole yhtä pahaa kuin se juuri tällä hetkellä vaikuttaa - yritä jaksaa uskoa tähän vaikkei sinusta ehkä tällä hetkellä siltä tunnukaan!

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 11.08.2010 klo 12:45

Heippa
Mene heti lääkäriin niin sieltä saat apua että masennus / väsymys pahene sillä
se todellakin vie voimat.
Jos sinulla ei ole ketään ystävää, kaveria tai tukiverkkoa niin mene nettiin ja googleen
laita hakusanaksi tukihenkilö niin siitä saat apua heti maalaisjärkeä käyttäen.
Kuin myös laita sana googleen perheasiainneuvottelu keskus niin saat upeaa ammattiapua.
Tukea ja apua saat mut sitä pitää osata hakea ja tee noin ja nyt nimen omaan apua
sinä tarvitset ja sinua autetaan että saat elämäsi kuntoon ja järjestymään sillä
nyt et saa yksin jäädä.???!!!!
Kaunista kesää sinulle.

Käyttäjä murtunut mieli2 kirjoittanut 11.08.2010 klo 14:45

kiitos vastauksista molemmille!🙂

käyn terveyskeskuksen yksilö sekä ryhmäterapiassa.jossain määrin helpottaa kun saa sanottua asiat ääneen ammatti-ihmiselle niin ettei tarvitse pelätä "mitähän toi musta ajattelee jos sanon näin" yms. voi sanoa vapaasti niinkuin asiat on.

erityiskiitos volvomiehelle noista vinkeistä,mistä saisin apua/tukea,en tiennyt tuollaista olevan olemassakaan!

Käyttäjä pirppa48 kirjoittanut 11.08.2010 klo 16:06

Tutun tuntoista kirjoitusta ja mietteitä.
Minä olen tehnyt muuttoa pois täältä jo 7kk, enkä ole saanut aikaseksi mitään.
Tänään oli jo niin lähellä, mutta annoin ajan mennä ja sitten oli jo toimisto kiinni.
Sitä tässä minäkin mietin että heitän elämää ja aikaa hukkaan ihan omaa tyhmyyttäni, saamattomuttani. Se on niiin helppoa sanoa toiselle mitä tekee ja miten pitäs tehdä, mutta miksi minä en tee sitten niin,,äääk tai ehkä tiedän, johtuuko kaikki vanhoista ajoista mitä nyt purataan terapeutilla. Mutta vaikka kuin juttelen niin auttaako se sittenkään minun muuttumiseen, tuntuu vähän uskomattomalta. Ehkä se puhdistaa olotilaa paremmaksi, mutta muutunko minä.
Ajattelin että pitäs ottaa hiukan juomista niin ehkä sitten rohkeus riittää, en todellakaan meinaa mitään känniä, ne ajat on menneitä.
Nyt taas ajattelen että jos olisin tehnyt sen asia viimeviikolla, niin se olis nyt ohi.
On tää niin sekavaa tekstiä että,,
Mutta pärjäillään niin hyvin kuin voidaan.
haliterkut niille ken sen vastaan ottaa

🙂🌻

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 12.08.2010 klo 11:40

Heippa
Joo sen vuoksi laitankin niitä osoitteita kun moni ei niitä tiedä ja kun ihminen apua
tarvii niin heti pitää apua hakea niin asiat ei pahene ja mikä tärkeintä kun on
joku tukena vaikeina hetkinä niin se auttaa ja taas päästään vaan elämässä eteenpäin.
Oletkos sinä yksinhuoltaja vai onko miehesi apuna ja tukena???
Minkä ikäinen sinä olet???
Olen pahoillani sinun puolesta kun sinua on koulussa kiusattu siihen olisi kyllä
pitänyt heti puuttua sillä se kyllä jättää arvet elämään.
Kauanko sinua koulussa kiusattiin???
Mut liiku sellaisissa tapahtumissa missä on ihmisiä niin siellä näet erilaisia ihmisiä niin
aina niistä jotain asioita jää mieleen.
Joo kirjoita miten olet jaksanut.
Kaunista kesää sinulle.

Käyttäjä murtunut mieli2 kirjoittanut 12.08.2010 klo 19:17

volvomies kirjoitti 12.8.2010 11:40

Heippa
Joo sen vuoksi laitankin niitä osoitteita kun moni ei niitä tiedä ja kun ihminen apua
tarvii niin heti pitää apua hakea niin asiat ei pahene ja mikä tärkeintä kun on
joku tukena vaikeina hetkinä niin se auttaa ja taas päästään vaan elämässä eteenpäin.
Oletkos sinä yksinhuoltaja vai onko miehesi apuna ja tukena???
Minkä ikäinen sinä olet???
Olen pahoillani sinun puolesta kun sinua on koulussa kiusattu siihen olisi kyllä
pitänyt heti puuttua sillä se kyllä jättää arvet elämään.
Kauanko sinua koulussa kiusattiin???
Mut liiku sellaisissa tapahtumissa missä on ihmisiä niin siellä näet erilaisia ihmisiä niin
aina niistä jotain asioita jää mieleen.
Joo kirjoita miten olet jaksanut.
Kaunista kesää sinulle.

hyvä että laitat!🙂 tärkeää on tieto siitä ettei ole yksin näiden asioiden kanssa.

en ole yh,on mulla mies.. mutta se ei oikein osaa olla tukena ja apuna,siinä määrin kuin haluaisin ja tarvitsisin. oon 29v.. koulukiusaamista oli yläasteella n.vuoden,se olin henkistä ja ruumiillista. nöyryytettiiin oikein tosissaan,niin että itsetunto siinä meni☹️
on myös paljon muitakin kokemuksia kun oon saanut pettyä ihmisten suhteen,oon oppinut olemaan tosi varovainen!

kaunista loppukesää sinullekin,ja muillekin tietysti!🙂