Tänne tulin purkamaan pahaa oloani, kun en muutakaan keksinyt.
Olen kärsinyt masennuksesta varmaan tietyllä tasolla jo yli vuoden, kesäkuussa se johti psykoosiin ja olin auroran sairaalassa suljetulla osastolla reilu kaksi viikkoa.
Sen jälkeen olin sairaslomalla ja kesälomilla ja heinäkuussa palasin töihin(ehkä turhan nopeasti)
Kuukauden verran meni ihan mukavasti kunnes taas mieliala romahti ja nyt taistelen vaikean masennuksen kourissa.
Hassua sinänsä tälle masennukselle ei ole syytä, se vaan tuli jostain ja pisti aina niin positiivisen mieleni mustaksi ja epätoivoiseksi.
Haluaisin kuulla kokemuksia miten tästä kaikesta selviää, vai selviääkö koskaan? Miksi ihmeessä kaikki negatiiviset ajatukset pyörii vaan kehää ja en jaksa keskittyä lukemiseen, en television katseluunn, en yksinkertaisesti mihinkään.
Olen täysin alamaissa ja mitään ei jaksa tehdä.Lääkitys on tällähetkellä sekä psykoosioireisiin, että masennukseen.
Olisi kiva kuulla masennuksesta selvinneiden tarinoita, jos niistä vaikka olisi apua.
-Z
Kuulostaa niin tutulta toi sun tilanteesi. Mulla toi psykoosi tuli ekaa kertaa synnytyksen jälkeen ja pian sen jälkeen iski syvä masennus. Psykoosi on sen verran rankka kokemus, että sen jälkeen joutuu kyllä pitkään keräilemään minänsä palasia. Työ voi auttaa siinä tai sitten ei. Mulla uusi toi psykoosi vuoden päästä ja sen jälkeen lähes lennosta menin töihin, joka oli mulle silloin hyvä juttu. Oletko saanut apua psykpolilta ? Voimia sulle ja yritä tehdä asioita joista saisit edesvähäsen mielihyvää. Nousu alkaa pikkuhiljaa.🌻🙂🌻
Kiitos tuesta Niina! Koitan jaksaa päivän kerrallaan,vaikka se vaikeaa välillä onkin.Olen yrittänyt tehdä asioita mistä tykkään ja se kyllä aina hetkeksi helpottaa.
Käyn kerran viikossa juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ja se on todella tärkeää, sillä ilman tukea en jaksaisi. Onneksi mulla on perhe ja ystävät tukena myös.
Mistähän mahtaa psykoosin jälkeinen masennus johtua?