Hei, Voimat loppu. Masennus on meille joillekin näemmä aika vaikeasti voitettavissa, välillä se jaksaa riehua hurjempana (kuten sinulla ilmeisesti nyt) ja välillä se pitää majaa kehossa rauhallisempana, elellen hiljaiseloa. Toivon, että sinä, minä ja kaikki muut joiden kehossa masennus luuraa, saa häädettyä vielä joku päivä tämän kutsumattoman vieraan tiehensä. Ja vaikka romahtaneena pohjalla ollessa tuntuu todellakin siltä, että miten ihmeessä tästä kaikesta voi ihminen selvitä, ei kannata lannistua - parempi päivä koittaa vielä 🙂🌻.

Itselläni on takana myös vuosia kestänyt taistelu (eri lääkkeitä, lääkäreitä, terapeutteja, itsehoitoja...). Aina välillä käydään syvällä pohjassa, pimeydessä jota ei valoisampina hetkinä edes pysty kuvittelemaan. Mutta joka kerta on myrskyävä mieli ajan kanssa rauhoittunut, välillä jopa aurinkokin pilkahtanut pilvien välistä. Kun on parempia päiviä/hetkiä/aikoja, yritän ankkuroida niitä pieniä toivon pilkahduksia jonnekin mieleeni, jotta kun TAAS masennus vie pohjalle, voin tarrata niihin kiinni, muistan mitä unelmani ovatkaan (olen kirjoittanut ne ylös, jotta voin lukea koska muuten en pohjalla ollessani muista tai niistä on todella vaikea saada kiinni...). Pohjalla ollessani yritän ajatella, että voin luottaa, että parempi päivä vielä tulee, koska aina se on tullut - joskus se vaan vie turhauttavan kauan aikaa, jota tuntuu voimattomana melkein mahdottomalta kestää. En tiedä onko sinulla tämänkaltainen tilanne, toistuva masennus, mutta toivon sinulle joka tapauksessa voimaa parantua, löytää tasapaino. Kyllä se löytyy, aivan varmasti 🙂!

Ja toivon, että löydät nyt uskoa parempaan huomiseen, hetki kerrallaan, pieni pala kerrallaan. Hengitä ulos pahaa oloa ja ime sisään voimaa, energiaa. Anna itsellesi lupa olla nyt voimatonkin, jos sitä olet. Mene eteenpäin omilla ehdoillasi ja kun voimat alkaa pikkuhiljaa palautua, älä vaadi itseltäsi liikaa. Tee minkä jaksat, ja pikku hiljaa huomaat jaksavasi ehkä enemmän. Eihän jalan katkettuakaan voi kaikkea tehdä heti, paraneminen vie aikaa. En tosiaan tiedä koetko tästä höpinästäni olevan mitään lohtua/hyötyä, mutta höpisen kuitenkin. Itselläni pitkän hyvähkön kauden jälkeen nyt alkaa tuntua taas siltä, että jokin vie voimiani, olen väsynyt koko ajan ja toivottomuuden tunne piipahtelee ajatuksissa vähän turhan usein. Tunnen tämän kuvion. Ajatuksissa on siis nyt täällä se, miltä romahtaneena tuntuu - yritän keksiä keinoja millä sen voisin välttää, mutta aika näyttää onnistunko. Historia näyttää, että yleensä en onnistu, mutta kerta se on ensimmäinenkin!

Kaikkea hyvää sinulle - lepoa, voimaa, valoa vaikeaan aikaan 🌻🙂🌻.

Mulla sama homma. Vuosikausien taistelu vaikeaa toistuvaa masennusta vastaan, kunnes vajaa kk sitten lopullinen romahdus ja siitä asti sairaalassa psyk.avo-osastolla. Mulla myös isot lääkemuutokset, joista seurauksena sain serotoniinisyndrooman. Sitten taas lääkkeiden purkua. Oon saanut parhaimman avun sähköhoidoista.

Mullakin kotona kaksi pientä lasta ja aviomies, sekä kaks koiraakin. Rankkaa on. Sairastan masennuksen lisäx kroonista komplisoitunutta migreeniä, joka tekee elämästä melkoista helvettiä...

Nyt kuitenkin suunta ekaa kertaa pohjalta ylöspäin ja on kotiutumissuunnitelmat käynnissä. Mua pelottaa ja ahdistaa ja on kovat kivut joka pvä yhä - mutta psyk vointi on parempi. Uskaltaako sitä vielä ääneen sanoakaan... 😳 Niin monesti pohjalta noustu ja sitten taas jälleen pudottu kovaa korkealta vielä syvemmälle...