Luulenpa, ettei ongelmasi ole mitenkään niin harvinainen. Depressio, seksin puute ja lisäkilot kulkevat usein käsi kädessä. Ehkä tarvitsisit tukea siihen laihduttamiseen. Masennuslääkkeistä voisi olla myös apua. Laihduttaminen on aika vaikeaa, kuten me kaikki pulleat tiedämme ja pysyviä tuloksia saa vain muuttamalla elämäntapojaan.

Omasta kokemuksestani tiedän, että jos liikkuu itsensä hyvään hikeen, on mukava olo eikä tarvitse hakea lohdutusta herkuttelusta. Aloita uimalla ja kävelemällä. Tarkkaile ruokavaliota ja lisää kasviksia, vähennä muuta.

Olisi ihanteellista, jos kumppanisi jaksaisi tukea sinua laihduttamisessa. Pystytkö puhumaan hänen kanssaan avoimesti tästä asiasta? Onko paikkakunnallasi mitään painonpudotusryhmää tai vastaavaa? Onko sinulla ystäviä, joille avautua?

Joka tapauksessa kilojen pudottaminen on vaikeaa ja niin on myös hyväksytyksi tuleminen. Meillä jokaisella on puutteita ulkonäössä, toisilla enemmän, toisilla vähemmän ja kauneus on myös katsojan silmissä. Jos pidän jostakusta, hän on minusta kaunis, vaikka olisikin vähän lihava.

Toisaalta laihtuminen myös vahvistaa itsetuntoa. Asiat ovat monimutkaisia ja paljon riippuu siitä toisesta. Parisuhteessa on vain usein niin, että mitä enemmän toiseen tukeutuu, sitä kauemmas hän sinusta pyrkii, koska kokee tulevansa loukutetuksi. Tämänkin tiedän hyvin omasta kokemuksesta.

Verkostoutuminen ei välttämättä ratkaise ongelmaa, koska usein ihmisten vapaamuotoinen seurustelu rakentuu ruoan ja juoman ympärille. Entäpä erilaiset harrastusryhmät? Jaksaisitko hakeutua niihin? Ruoasta (ja seksistä) saatava lohtu on vain yritettävä korvata jollakin muulla tekemisellä, se on oma kokemukseni.

moi vaivaiskoivu!

et oo sellanen!!

mistä päin oot?
ja mulla on nejä lasta- oon eronnut 2003
ja en pääse siitä avioliitosta, mun ex-miehestä varmaan koskaan yli!
ja oon tässä eron jälkeen lihonutkin -
ja mun nykynen avomies jonka kanssa oon ollut noin 7 vuotta
oon- myös huomannu että vatsaan sitä painoa on tullu
mutta kun oon syöny mielialalääkkeitä kuten tiedät
ne usein muokkaa naista huonompaan suuntaan
mutta sama nainen sinussa ja minussakin on
eihän nainenkaan jätä miestään jonkun vatsaläskin takia
en ainakaan tunne sellasia

Vaivaiskoivu kirjoitti 20.4.2012 11:34

Suuntaan kysymykseni teille jotka elätte parisuhteessa ja olette eläneet jo pidempään. Onko teillä kokemusta siitä että suhteessa halut ja tarpeet eivät kohtaa? Onko teillä ollut kausivaihteluita miehen haluissa jopa niin että toisena aikana on kanssakäymistä useita kertoja viikossa ja sitten toisena kautena vain parin kuukauden välein? miten olette asian kanssa pärjänneet ja jaksaneet?

Itse olen kolmenkymmenen tienoilla oleva nainen, elänyt suhteessa viitisen vuotta. Yhdessä asuttu pari vuotta. Meillä tämä kausi vaihtelu on minulle ja miehelleni kamalaa. Minun itsetunnolleni suorastaa tappavaa.. koska kaiken pahan alku ja juuri olen minä. Minulla on n.30 kg ylipainoa ja ne kilot ovat sängyssämme liikaa. miehen ei tee mieli. olen yrittänyt elämäntapamuutosta osittain siinä onnistuen mutta sitten tulee sellainen viikko kuin tämä, ahdistaa, masentaa en osaa hallita syömistäni, lohtuni on suklaassa. En osaa puhua asiasta kenellekkään ulkopuoliselle koska asia on niin kipeä. Muuten yhteiselomme sujuu mukavasti huumori pelaa ja arki sujuu, hellyyttäkin riittää mutta ei seksuaaliselle tasolle saakka. Tätä kuivaa kautta on kestänyt nyt pian puoli vuotta, aloitteita olen sinä aikana tehnyt liikaakin. En enää uskalla pyytääkkään kun itsellläkään ei tee enää mieli koska ajatus siitä että kumppani pitää minua vastenmielisenä on kertakaikkisesti niin kamala että...

Tämä on noidankehä, etsin ulos pääsyä. Jos asiat ratkeavat laihduttamalla niin hyvä, mutta tulosten aikaansaaminen vaatii itsensä niskasta kiinnisaamista ja tsemppausta. Kuinka siihen taas kykenen. Olen väsyttänyt itseni talven aikana niin töiden ja kotiasioiden kanssa jo väillä siihen pisteeseen että en jaksanut viikonloppuna melkein kuin vain itkeä. Nyt menään kesää kohti, mieli on jo vähän virkeämpi mutta edelleen tämä arka asia painaa mieltäni aivan liikaa. Osaisitteko joku minua rohkaista miten selviä tästä tilanteesta ja hetkestä... Auttakaa minua!😯🗯️

>>>Tämä on noidankehä, etsin ulos pääsyä. Jos asiat ratkeavat laihduttamalla niin hyvä, mutta tulosten aikaansaaminen vaatii itsensä niskasta kiinnisaamista ja tsemppausta.

Sinun kannattaa hiljentyä ja kuunnella sisintäsi, että mikä on ongelman todellinen sanoma mitä alitajuntasi tuo pintaan kun se pitäisi kuvailla parilla sanalla? Onko se oikeasti seksin (paneskelun) puute ja on huumaavan tuntea intohimoa läheisyydessä ja mahtavaa saada orgasmi, ehkä salaisesti miettien jonkun toisen miehen kanssa jopa? Onko se "olemme yhtä" ja kunnon seksi symbolisoi hyvää parisuhdetta kun voi yhtyä rakkaansa kanssa? Onko se sitä, että tunnet itsesi kauniiksi ja rakastetuksi jos suhteessa on seksiä, mutta muuten rumaksi eli itsetuntokysymys? Vai onko se niin yksinkertainen sanoma:"Hän ei halua minua = hän ei rakasta minua enään..."? Kun pystyt keksimään yksityiskohtaisemmin ongelman, niin se on helpompaa alkaa työstämään ja tulee vähemmän tehtyä virheitä esim. ajaudut salasuhteeseen ja tajuat käytännön kautta ettei se ollutkaan se mitä haet.

Olen kuullut muutamilta naisilta, että kun heillä oli selkeästi ylipainoa ja laihduttivat lähemmäs 30kg pois, niin heidät taas katukuvassa alettiin huomata paremmin. Voisi luulla, että moni on siitä iloinen, mutta joillekkin kävi toisin:"Jahas, kyl mä nyt sitten niinkuin kelpaan kun olen panettavan näköinen, mutta muuten minulla (sielullani) ei ole mitään väliä!". Eli myös niin voi käydä, että kun laihdutat ja miehesi EHKÄ aktivoituu, niin sinulta saattaakin mennä halut kun et aiemmin hänelle kelvannut.

Eräs naispuolinen ystäväni myös murehti sinkuksi jäädessään, että on ylipainoa ehkä n. 20kg ja pelkäsi hirveästi saavansa pakkeja deittailussa. Pari vuotta oli poissa miesmarkkinoilta vaikka välillä haikaili kuitenkin oman uuden kullan perään. Alastomuus uuden miehen edessä olisi myös hänelle todella vaikeata ja pelkäsi hieman jopa sellaisia tilanteita.
Eräänä iltana sitten meni työkaverin kanssa vain baariin ja tajusikin, että miehet oikein pörräsivät hänen ympärillään. Voi sitä itsetunnon noston määrää kun oli pitkään pelännyt olevansa pullukka, josta kukaan ei kiinnostu. Jonkin verran hän on sitten harrastanut epämääräisiä säätöjä sitä oikeaa hiljakseen etsiessään kun ilmeisesti se läheisyys ja hyväksynnän tunne on jotenkin huumetta hänelle. Kuitenkin hän pääsi siitä pelosta ettei kelpaa oikein kenellekkään... ja se merkitsi hänelle paljon....

Kai se on niin, että yleisesti miehille säännöllinen seksi (esim. vähintään kerran viikossa) on tärkeätä suhteessa ja naisille, että tuntee itsensä rakastetuksi suhteessa, joka ilmenee enemmän ehkä arkisemmin kotiaskareissa ja hellyyden/romantiikan muodossa? Jos kumpikin osapuoli saa sen mitä toiselta tarvitsee tai jotenkin osaa korvata puutteen muuten, niin silloin seksitönkin suhde voi kestää.

http://www.youtube.com/watch?v=u7B298Ec4So&feature=related

Hei,

Olen saanut entisen vaimoni pariutumaan entisen lapsuuden ystävän kanssa, kun tukeuduin entiseen vaimooni liikaa. Mulla oli myös tänä vuonna yksi parisuhde, joka kesti vain kaksi kuukautta. Siinäkin meidän kumpienkin ongelmat nousivat pääasiaksi, eikä seksille ollut sijaa. Mulla parisuhteet ovat jääneet enemmän tai vähemmän seksittömiksi. Pohdinkin sitä, miksi en uskalla luottaa itseeni seksissä.

Vaivaiskoivu. Lapin tuulessa ja tuiskussa sitkistynyt sinnikäs koivu.
Jäi epäselväksi olitko ylipainoinen jo suhteen alussa?
Minunkin itsetuntoni on aika hataralla pohjalla. Jos vähänkin tulee makkaraa vatsalle niin olen jo ihan maassa, kuvittelen ettei mies minua halua kun olen lihava, ruma ja vaikka mitä. Ja kuitenkin mies sanoo tykkäävänsä minusta ihan tällaisenaan.
Ehkä aloitteen tekeminen on se mikä syö sinua eniten. Minulla oli sama ongelma, mutta selätin sen, pakotin itseni lopettamaan aloitteen tekemisen, koska en kestänyt torjuntaa.
Miehellä kun saattaa olla itsellään ongelmia, eikä syy välttämättä edes ole naisessa, mutta jos nainen on huonolla itsetunnolla varustettu niin siinähän on helppo vastaus ongelmaan. Kannattaa miettiä mikä se ongelma oikeasti on?
Olen kyllä muutenkin aika herkkä pelkäämään ettei minua hyväksytä, ettei rakasteta tai haluta olla minun kans, ja silloin minun kans on hankala olla. Olen kait sellainen epäluuloinen ja epävakaa persoona kaikessa.

Eräs laihtunut ystävätär tuumasi; laihduttaminen on helppoa, ensin saa ne ylimääräiset 80kg ovesta ulos, niin loput kolmekymmentä onkin jo helppo nakki...
😉

Hei kaikille, olette te vain ihania! Saitte minut kirjoituksillane itkemään..

Niin mitähän kaikkea kysyitte.. olin ylipainoinen jo kun aloimme seurustella, itseasisassa olen hieman hoikempikin nyt. Tämä seksi on ollut kivenä kengässä alusta asti, samoista syistä. Välillä suksi luisti jopa loistavasti, sitten taas tahmaista ja uudestaan luistoa..
Olen miettinyt että olisi pitänyt heti alkumetreillä reagoida siihen että minun vartaloni ei riitä miehen sytyttämiseen, mutta kun keskusteltiine että se ei ole pääasia se seksi. Kuitenkin sain viime viikonloppuna jälleen itkunsekaisen tilityksen kuinka tämä tilanne vie miehenkin mieltä matalaksi kun minä en laidukkaan, on raskasta odottaa..
Voi jumala kun osaisi joku minua auttaa. Kun pääsisi irti tästä kuviosta hetkeksi, saisi olla ihan yksin ei tarvitsisi miettiä näkeekö joku miltä minä näytän. Ei tarvitsisi miettiä voinko olla se mitä olen. Lasken aamuja, niitä on enää viisi. Mies lähtee pariksi viikoksi työkomennukselle, saan olla yksin. Ensin mietin mitä hyvää söisin sen kunniaksi, sitten mietin mitä kivaa tekisin sen kunniaksi. Tämä olotila vaatii nyt irtiottoa, tuuletusta, välimatkaa.. tarvitsen tilaa hengittää ja miettiä itsekseni.

Mieheni on urheilutaustainen, suht hoikka persoona joka ei voi käsittää minun ylipainoani. sen kun pitäis lähteää naps vain pois.. Eihän se ole kuin syödä vähemmän ja liikkua enemmän, mutta kukan sen minun mieleni kohottaisi. Niin joku tuumi että miihin seksiä tarvin, no siihen mihin ihmiset yleensä. Siitä saa nautintoa, on ihana tuottaa toiselle nautintoa. Tunnen olevani nainen, haluttu ja hyväksytty. Kun nyt on taas pian mennyt kaksi kuukautta suukottelua ja silittelyä syvemmästä kanssa käymisestä niin olen yrittänyt opetella olemaan iloinen ja tyytyväinen jokaisesta sponttaanista halista ja suukosta sekä hyväilystä. Seksi ja rakastelu ovat minulle kuitenkin myös tietty mielentila, siinä ei voi jännittää ja miettiä miltä nyt näytän. Toivon ja hartaasti että jonain päivänä nämä kipuilut ovat takana ja luonnollisesti oman terveytenikin vuoksi että ylipainon saan pois. Niin en ole ehkä ihan vähällä lähdössä hakemaan seksiä vieraista sängyistä, mutta kieltämättä joskus ravintolailtana jonkun miehen mielenkiinto ja toistuvat tanssiin kutsut hivelevät itsetuntoa.

Mutta pitääpä vastailla teille toisella erää lisää kun tuolta joku muukin pyrkii koneelle. Kiitos kaikille, kertokaa kokemuksianne ja vinkkejänne lisää! 🙂🌻

Otsikon kysymykseen en osaa sanoa; voiko se kestää? Itselläni ollut parin vuoden ajan seksin saralla hiipunut parisuhde. Kolmannen lapsen jälkeen sanoin etten jaksaisi enää neljättä lasta. Voimat, aika ja talous tulisivat vastaan. Vaimon kiinnostus seksiin loppui kuin veitsellä leikaten. Seksiä oli silloin tai tällöin mutta usein tulin torjutuksi. Samaan aikaan vaimoni petti minua. Kait tunsi elävänsä kun elämä oli jännää ja kivaa. Minun haluamisellani ei ollut mitään väliä. Oli ihanaa kun joku muu halusi, biologiaa varmaankin, mene ja tiedä.

No kiinni jäi ja masentui. Menetti kaiken normaalin halun seksiin. Itsekin kipunoin ja tunsin oloni todella petetyksi. Kolme lasta piti minut suhteessa ja päätin jäädä. Tai en heittänyt vaimoani ulos kodistamme. Sitten puolisoni isä kuoli ja mentiin masennuslääkitykselle. Loput halut, jos niitä oli, hävisi ihan kokonaan.

Nyt puolisen vuotta menty niin että vaimoni on halunnut yhden kerran seksiä. Useimmiten ei. Olen lakannut yrittämästä ja koen täysin epäreiluna sen, että minun on oltava aina valmis kun armo käy ja puolisoni määrittelee täydellisesti milloin on seksille mahdollisuus.

Puolisoni on huippupakkaus, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Olemme olleet 20 vuotta yhdessä, joista 18 ensimmäistä vuotta seksi oli todella tärkeä osa meidän elämäämme. Mutta viimeiset kaksi vuotta ovat olleet todella hankalia. Halua ei voi eikä pidä pakottaa eikä säälistä tulisi antaa vasten tahtoaan. Toivon, että nyt kyseessä on vain vaihe, joka ei määrittele lopun elämäni parisuhdetta. Mutta nykyisenkaltainen seksitön parisuhde seuraavat 20 vuotta tuntuisi vain julmalta rangaistukselta.