ViisI vuotta sitten olin pohjalla henkisesti ja ruumiillisesti. Avun hakeminen oli liian työlästä ja pelottavaa. Ensimmäinen kontakti ja avautuminen tapahtui täällä. Sain tukea . Ymmärrystä ja rohkairohkaisua.Nyt viiden vuoden terapia kierteen jälkeen alan tuntea olevani ihminen. Aikuinen. Turvassa. Lapsuuden ja nuoruuden traumat elävät aina mukanani mutta ei enään hallitsevina. Minä määrään tahdin nyt. Halusin kuitenkin sanoa jotain sille nuorelle minälleni joka aikoinaan pimeidessä kulki. Menkööt kirje näin:Hei !
Et kaipaa sanoja,et silityksiä, et katseita. Olet vihainen ja saat ollakin. Olet surullinen ja et näe tulevaisuutta. Siihenkin sinulla on oikeus . Olen vihainen sinun kanssasi. Tiedän ja tunnen myös surusi ja toivottomuutesi. En voi sanoa mitään mitä uskoisit koska olet kuullut jo tarpeeksi ja huomannut etteivät mitkään sanat riitä auttamaan sinua nyt eikä tuomaan sitä lohtua ja turvaa mitä kaipaan. Tuomaan toivon pilkahdusta tulevaan. Odotat pelastavaa enkeliä tiedät sellaisia olevan. Olet kuullut ja nähnyt kuinka joillekin on käynyt flaksi. Toivot ja uskot että jonain päivänä sinullekin osuu eteesi sellainen. Minäkin tiedän ja olen kuullut niistä. Uskon niiden olemassa oloon mutta aina ne eivät löydä kärsivää. Varaudu siihen. Älä pistä koko uskoasi tuon enkelin varaan. Sen voin kuitenkin sanoa että suojelusenkeleitä matkallasi on. Et uskalla toiveitasi sanoiksi pukea koska pelkäät tulevasi torjutuksi ja näin menettäväsi ainoa elämää ja toivoa ylläpitävän korttisi. Onko sinulla kuitenkaan mitään menetettävää jos kuitenkin kokeilisit? Se olisi rankkaa mutta ….en osaa sanoa….tunnistan niin hyvin pelkosi. Sanotaan että elämä opettaa. Sinun elämän koulusi on kohtuuttoman rankka. Se on kidutusta ja pahimman luokan sairasta pahoinpitelyä sinua kohtaan niin henkisesti kuin ruumiillisesti. Yhtään hetkeä et ole siitä ansainnut. Joudut kasvamaan ja aikuistumaan rankempaa kautta. Yksi asia on kuitenkin täysin selvää. Mikään mitä elämässäsi tapahtuu ei ole sinun vikasi . Ei sinun syytäsi. Et ole ansainnut mitään näistä tai mikään ei ole edes sinun kohtalo joka muokkasi ja antaisi osviittaa tulevaan. Olet yhtä hyvä kuin muut ja ansaitset samat mahdollisuudet ja eväät elämään. Olet yhtä arvokas ja se mitä elämässäsi on tapahtunut tai tulee tapahtumaan ei tarkoita että olisit huonompi kuin muut. Olet yhtä hyvä, tärkeä ja arvokas. Tiesitkö muuten että olet myös älykäs…….hmm….oikeasti olet…..Minä näen sen. Tiedän että et jaksa paneutua kouluun tai miettiä tulevaisuutta tai asettaa tavoitteita eikä ihme kaikki energiasi menee siihen että selviytyisit nykyhetkestäkin. Voit kuitenkin käytää älyäsi ja suurta sydäntäsi ( niin sellainenkin sinulla on suuri ja hyvä. Useasti rikottu ja kasattu ja useasti vielä rikkoutuva ja kasattava) selviytymisesi tukemiseen. Tulevaisuuteen ja eteenpäin pyrkimiseen. Olet selviytyjä ja vahva. ….Tiedän. ..Tiedän et halua kuulla moista se saa sinut suuttumaan mutta sitä sinä kuitenkin olet. Sinä et koe niin. Itket usein. Koet olevasi heikko. Et ole . Itke niin usein kun on tarvis. Sekin on rohkeutta ja vahvuutta. Älä lakkaa koskaan antamasta itsellesi oikeutta surra tai olla vihainen. Älä koskaan kahlitse pahaa oloa sisääsi ja kuvittele että olisit ansainnut sen. Älä anna sen vallata itseäsi ja kahlita elämän haluaisi. Se ei tule olemaan helppoa mutta lupaa edes yrittää. Olet sen arvoinen. Elämässäsi on nyt paljon ihmisiä jotka eivät sitä pysty sinulle sanomaan tai näyttämään mutta minä teen sen. Rakastan sinua, kaipaan sinua ja odotan malttamattomana sinua ….jossain täällä tulevaisuudessa…..mutta nyt kuljen vain rinnallaisi ylpeänä siitä että olet olemassa, että olet elämässäni ja että saan olla elämässäsi ja että minä tunnen sinun kaltaisen nuoren ihmisen.

Tämän kirjeen myötä kiitän kaikkia minua vuosien varrella tukeneita henkilöitä ja tukinetin väkeä. Olette olleet minun suojelusenkeleitäni tällä toipumisen matkallaniitä joka toki vielä jatkuu……ehkä. ..ikuisesti 🌻🙂🌻