Heippa
Toivon että et enää ikinä viiltele itseäsi sillä se ei ole normaalia
Mutta jos siltä tuntuu ja on paha olla niin mene heti lääkäriin niin saat sieltä apua.
Miksi elämällä ei ole sulle mitään annettavaa???
Mitä ongelmia sulla on elämässä???
Onko sulla ystäviä / kavereita jotka olisi sinun tukena hyvinä ja huonoina hetkinä???
sillä ystävät olisi todella tärkeitä voisi kaikesta asioista jutella ja auttaa varmasti.
kirjoita jatkoa miten olet jaksanut ja kyllä se
elämä siitä viellä voittaa.???
Kaunista kesää sulle

Varmasti jo tiedät, ettei viiltely ole normaalia, mutta ahdistuksen syy voi olla monen asian summa. Eikä sen ratkaisuun ole tiettyä kaavaa. Yleensä synkimmässä tilanteessa olevat eivät pysty kertoa tilannettaan kunnolla, eikä lääkäristä saa apua. Yritä kertoa terapiassa kaikki asiat, mitkä sua painaa, vaikka asia tuntuisi kuinka mitättömältä, ei se sitä ole. Usko pois. Voimaa ja menestystä sulle!

Hei ja kiitos teille viesteistänne!

Olen menossa näillä näkymin sairaalahoitoon. Sain rauhoittavia, jotta jaksan sinne asti. Yritän olla paljon läheisteni kanssa, etten ala yksin päässäni ajattelemaan mitään.

Moi!

Aivan kuin minun elämässäni. Kerroit että olet viillellyt isteäsi, mutta et näkyvästi aivan kuin minä. tässä kuukausi taakse päin. Jouduin heti sairaalaan ja terapia jäi tauolle. Mutta en tiedä miten voisin auttaa, muuta kuin kertomalla että et ole asian kanssa yksin. Ja mäkin tiedän että ei ole normaalia viillellä itseä, mutta sitä pahan olon määrää mikä mut valtaa kun viillän itseä ei sanoin voi kuvailla.

Ja tänään terapiassa käsiteltiin juuri sitä miksi en saa kaikkea sanoiksi puheessä, kun olen hyvä kirjoittamaan miltä tuntuu. Pitäisi varmaan pitkästä aikaa kirjoittaa terapiaan, se on puuten tosi hvä keino purkaa pahaa oloa, kirjoittaminen nimittäin.

Mutta nyt olen sairaalasta koti lomalla ja se loma päättyy ens viikon keskiviikkona, mutta jos kaikki menee hyvin niin pääsen ehkä kotiin. Mutta tietenkin kaiken pitäisi olla silloin hyvin. Nyt olen joutunut ottamaan rauhoittavaa, että pysyisin kasassa, kun on niin levoton ja ahdistunut olo.😞😭 En koskaa haluaisi ottaa rauhoittavaa, mutta nyt oli pakko. Mutta toivottavasti terapia ja mahdollinen sairaala hoito auttaisi.

Mun pitäisi taas rohkaistua puhumaan avoimesti miltä tuntuu ei sulkeutua sisään päin, niin kuin olen tehnyt koko kevään ja voinut tosi huonosti. Olen näytellyt iloista ja pirteää koko ajan vaikka sisällä kalvaa synkkyys ja paha olo. Aina kun saan puhuttua avoimesti se helpottaa, samoin kuin itkeminen Mutta nyt en kirjoita enenpää. Näin jaoin vähän omaa eläämääni. 'oli vain pakko vastata, kun oli kuin omasta elämästä. Yks asia vielä. Mä menetin suhteeni äitiin, kun kerroin sille syyn miks olen sairaalassa. ei ole ollut yhteydessä, muhun sen jälkeen ja ennen oltiin viikottain ainakin tekemissä..😭

Kiitos tuestanne arvostan sitä suuresti.

Olen itkeny satunnaisesti yhtäkkiä, esim porukoilla silittelin kissoja ja minua alkoi itkettää. Pyysin tuttuja käymään, että olisivat "turvana", jos alan ajattelaan pahoja asioita. He tietävät tilanteeni. Välillä minulla menee lujaa, ja haluaisin viillellä ja tappaa itseni. Kokeilen eri lääkkeitä josko auttaisi, mutta tuntuu ettei ne oikein auta mitään. Odotan että pääsin johonkin hoitoon, jos nuo lääkkeet ei oikein auta.

Koitan pitää itseni aktiivisena, etten pohtisi pahoja asioita, mutta se tuntuu aika mahdottomalta.
Nytkin tuntuu aika pahalta, ihan kuin olisin jo kokenut tarpeeksi elämässä ja olisi aika lähteä...

Heippa
Joo kannattaa käydä sairaalassa hoidossa jos tuntuu että pitää viillellä
sillä se ei ole normaalia niin saisit sieltä apua.
Anna kaikki terävät veitset väliaikaisesti pois vaikka ystävällesi.
Ja ehdottomasti ota heti ystäviisi yhteyttä kun rupeaa olemaan paha
mieli tai rupeaa ahdistamaan ja kun pahalta tuntuu niin tee jotain mielenkiintoista
josta sulle tulee hyvä mieli niin unohtus ikävät asiat.
Mutta ennen kaikkea et sais jäädä ongelmien kanssa yksin:
KIrjoita miten olet jaksanut
Kaunista kesää sulle.

Tänään on mielialat vaihdellu kovasti. Tekis mieli viillellä. En päässyt sairaalaan, lääkeannosta vain nostettiin. Välillä ahdistaa niin ettei saa henkeä. Välillä on taas hyvä olo. On sekava olo. Maanantaina seuraava tapaaminen. Yritän jaksaa..

Moikka

Lääke vaihdettiin toiseen, toivottavasti se toimisi. oon koittanu pitää itteni aktiivisena.

Heippa
Niin on kurjaa kun et päässyt sairaalaan vaikka apua tarvitset
mut toivottavasti uudesta lääkkeestä olisi apua.
Hommaa itsellesi tuki´henkilö niin se olisi sinun tukenasi heikkoina hetkinä.
Yritä tehdä vointisi ja kykyjesi mukaan kaikkea mikä tuo sinulle iloa ja mieli hyvää
Mitkäs asiat sinua masentaa / painaa mieltä???
Yritetään pikkuhiljaa purkaa sitä sinun pahaa oloa niin hiljakseen elämä helpoittas.
Joo kirjoita miten olet jaksanut
Kaunista kesää sinulle

Kävin osastolla, olin siellä yhden yön.
Edelleen tekisi mieleni välillä vahingoittaa itseäni, en tiedä miksi.
Mielialat vaihtelee.

Heippa
Olisit ollut sairaalassa pitempään kuin yhden päivän sillä mielestäni apua tarvitset sillä se kertoo esim halu itseäsi vahingoittaa.
Miksi sinä haluaisit itseäsi vahingoittaa???
Otappa yhteyttä vaikka esim tukihenkilöön ???
niin voisit jutella jonkun kanssa sillä se helpottaa elämää
Kaunista kesää sinulle

Moi,

mulla vaihtelee mielialat aika paljon. Halusin sieltä äkkiä pois, koska tuli yksinäinen olo ja se paikka alkoi ahdistaa. Ja tunsin oloni seuraavana päivänä jo paremmaksi, joten en nähnyt itse syytä jäädä sinne sillä hetkellä.

Kaunista kesää myös sinulle.

Heippa
Joo niinhänse mieliala vaihtelee laidasta laitaan meillä jokaisella.
Mut hae heti apua kun olo tuntuu siltä.
Onkos sinulla ystäviä joille voisit kertoa elämän iloja ja suruja???
Sillä heikoina hetkinä ei saa jäädä yksin.
Mitkä asiat elämässä tuottaa sinulle iloa ja onnellisen olon??
Kaunista kesää sinulle.

Moikka,

olin suljetulla osastolla vapaaehtoisesti. Minun piti olla siellä 2 vkoa, mutta keskeytin hoidon, koska en kokenut saavani apua. Sairaalassa olo oli vain käytävillä kävelyä ja tv:n katsomista. En pystynyt vain istumaan aloillani.
Osastolla ehdittiin ottaa kuitenkin veri-arvoni, ja niistä ilmeni, että minulla on maksa-arvot korkeat sekä kilpirauhasen vajaa-toiminta. Tulosten perusteella olen hakeutunut jatkohoitoon. Voi olla, että lääkkeeni mitä syön tällä hetkelle aiheuttavat jotain ongelmia ja ne näkyvät mittauksissa. Mutta se on siis selvittelyssä.

Olen jatkuvasti väsynyt ja huomaan, että myös ruokahaluni on kasvanut. Minulla on itsetuhoisia ajatuksia, joita pystyn kuitenkin "tarkkailemaan sivusta". Kun jokin huonompi hetki alkaa tulla, niin osaan jo tunnistaa sen. Mutta silti tunteiden kontrollointi on hankalaa, täytyy vaan yrittää purra hammasta.